Asuntoloukku

[Myrtti]

Olen asunut nykyisessä kodissani 11-vuotiaasta saakka. Isäni ja äiti ostivat silloin tämän omakotitalon. Vanhempani ovat eronneet ja ero oli tosi riitaisa. Lapsuuteni on ollut täynnä alistamista, vähättelyä, komentelua, passiivis agressiivista käytöstä, mykkäkoulua, fyysisiä ja henkisiä rankaisuja. Pahin kiusaajani on ollut isoveljeni. Hän on pahoinpidellyt minua ja vanhemmat eivät ole asiaan puuttuneet. Isäni vähättelee veljeni käytöstä, eikä mikään hänen mielestään ole ongelma (lukuisat kerrat kun on lyönyt, purrut, potkinut, tuhonnut tavaroita, haukkunut, sylkenyt päin, vienyt vaatteet, repinyt hiuksista...lista on loputon). Äitini on jollain tavalla välillä kieltänyt, mutta kuitenkin heti perään pahoitellut veljelleni, että on suuttunut. Minut sen sijaan käskettiin olemaan hiljaa, itkemättä ja tekemättä mitään veljelleni. Lapsuuteni oli paskaa ja olen aikuisiällä joutunut alkaa käsittelemään asioita, mitä olen joutunut nuorempana kokemaan.
Tilanne on eskaloitunut aika lailla ollessani teini-iässä. En varmasti ole ollut helppo lapsi, mutta vanhempani eivät edes yrittäneet tulla kanssani toimeen. Sen sijaan sain huutoa, tavaroiden heittelyä ja porttikieltoja poistua huoneestani. Välillä huoneeni ovi lukittiin (Myös veljeni teki tätä kiusallaan laittamalla tuolin oven kahvani alle). Olen nuorena aikuisena, ehkä 20-vuotiaana alkanut tajuumaan sairaalollista suhdettani vanhempiini. Äitini on aina ollut se pahempi. Aloin laittaa vastaan ja siitäkös hän ei tykännyt. Olen koittanut hänelle kertoa, mikä minusta on tuntunut pahalta, mutta äitini on kuitannut ne sanoilla "ei mitään tollasta ole tapahtunut, ei pidä paikkaansa ja sulla on ollut hyvä lapsuus, liioittelet...".

Olen joutunut asumaan veljeni kanssa nyt 7 vuotta KAHDESTAAN tuossa vanhempieni ostamassa omakotitalossa. Minulla on hevosia ja siksi koin, että minun on parasta jäädä asumaan tilalle, jossa on hyvät tilat pitää hevosia ja tuottaa itse heinät. Olen ollut 18-vuotias, kun isäni on muuttanut pois uuden naisensa kanssa toiseen omakotitaloon eri kaupunkiin. Veljeni ei näiden lukuisien vuosien aikana ole kertaakaan siivonnut yhteisiä tiloja (eikä omaa huonettaan, kuin kerran vuoteen max, alussa äitini kävi siivoamassa veljeni huonetta. Myös minua yritettiin vaatia siivoomaan sitä). Hän ei ikinä ole vienyt keittiön roskapussia, laittanut tiskejä koneeseen tai tiskannut, imuroinut, mopannut yms. Alussa jouduin jopa tekemään hänelle ruokaa (hän oli tällöin 19v). Jossain vaiheessa lopetin ruuan tekemisen ja OSTAMISEN?? Ja käskin hänen tehdä omat ruokansa. Tästä äitini oli minuun yhteydessä ja suorastaan vaati ja pakotti minua tekemään veljelleni ruokaa. En suostunut enää siihen. Veljeni on siis normaali työssä käyvä ihminen, ei mitään erityistarpeita.

Tämän jälkeen vuosivuodelta asiat pahenivat. Talo oli siirtynyt vanhempieni eron jälkeen yksin isäni nimiin. Maksamme hänelle vuokraa. Sanoin, että haluan veljeni ulos talosta, koska hän ei tee siellä mitään ja sotkee pelkästään. Pyyntöni menivät kuuroille korville. Neljä vuotta toitotin asiaa ja nyt tänä vuonna se viimein tapahtui. Veljeni muutti pois. MUTTA, jätti jälkeensä sanoin kauheat määrät sotkua, roskaa ja romua asuntoon. Veljeni lopetti myös minulle puhumisen kokonaan kahden vuoden sisällä. Joten en pysty hänen kanssaan keskustelemaan. Isäni on toiminut välikätenä asiassa. Hän kuitenkin sai veljeni muuton jälkeen tarpeekseen ja käski minun olla puhumatta hänelle mitään, jos en tee muuta kuin valita? Mielestäni olisi kuitenkin kohtuullista, että veljeni tyhjentäisi huoneensa ja siivoisi sen, kuten; wc on täynnä paskaa ja kusta, koko pönttö ja seinät! Huoneessaan hänellä on monta kertaa oksennettu ja kustu sänky, vanha pölyinen kirjoituspöytä, (jonka laatikot ovat täynnä nuuskapusseja, kiekkoja ja röökiaskeja), kirjahyllyt joissa on homeisia astioita, pölyä ja paperiroskaa, lattialla likaisia vaatteita, kosteusvaurioita ja palasia lähtenyt. Seinät ovat ruskeat ja tapetti lähtenyt, lisäksi niissä ruskeita tahroja. Varastohuoneessaan on yli 10 jätesäkillistä pulloja, roskaa ja möhnää. Aulassa on taas kustu ja revitty sohva ja hänen vaatteitaan. Suihkua hän ei ikinä kuivannut ja kusi aina sinne.....

Vaikka olen päässyt nyt veljestäni eroon monen vuoden kärsimyksen jälkeen, en kuitenkaan tunne rauhaa. Hän ei suostu hakemaan loppuja tavaroitaan, eikä siivoa jälkiään. Olen sanonut isälleni, että voisin ostaa talon kokonaan mieheni kanssa (kyllä, hän on myös kärsinyt asunnossa 3 vuotta kanssani), mutta isäni ei suostu asuntoa myymään. Hän ei myy asuntoa siksi, koska tämä on hänen perintötalonsa meille ja puolet siitä kuuluu veljelleni. Olen sanonut, että ei se silloin ole enää perintöä, jos me ostettaisiin talo itsellemme. Asia ei kuitenkaan ole ottanut tulta alleen. Olen miettinyt, että menetänkö lopunkin järkeni odotellessa, että saan ostaa tämän talon (jossa luultavasti lukuisia vesivahinkoja, hometta, lämpö karkaa, koska lattian ja seinän välissä on lähes 7 cm rako...). Haluaisin aloittaa remontin, ennen kuin talo on siinä kunnossa, että sen saa laittaa purkuun. En kuitenkaan halua aloittaa remonttia ennen kuin asunto on nimissäni. Toinen vaihtoehto olisi nyt pyytää asunnon arvioitsija paikalle arvioimaan tilanteen ja kiinteistön arvon...Remontin jälkeen veljeni saisi vain enemmän rahaa, vaikka me olemme tehneet asunnonparannustöitä... Lisään vielä, että en ole tekemisissä äitini kanssa, kuin vain minimi määrän hänen käytöksensä vuoksi. Myös isäni kanssa yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä.

Mitä itse tekisit tilanteessani? Tilannetta vaikeuttaa se, että minulla on hevosia, joiden kanssa en ihan rivariin voi muuttaa. Minulla on myös kissoja ja kaneja. Talo olisi parasta elämäni kannalta, mutta ilman muuta perhettäni siihen osallisena. Vajoissa on paljon vieraiden ja sukulaisten tavaraa, koska isäni käyttää sitä julkisena säilytysvarastona. Myös talomme sisustus on suurimmaksi osaksi hänen jättämiä tavaroita...Haluaisin OMAN kodin ja OMAT kalusteet ja OMAN rauhan. Ainiin, vanhempani myös saattavat tulla ovesta sisään koputtamatta ja ilmoittamatta, että ovat tulossa. He vain avaavat oven ja tulevat. Tämän loukkaa yksityisyyttäni ihan hirveästi ja pelkäänkin koko ajan, että joku tulee ovesta...

[Elpertti]

Hei,

Kuulostaa kyllä ahdistavalta tilanteelta. Onneksi veljesi on sentää jo muuttanut pois jos kuvioon on liittynyt jopa fyysistä väkivaltaa pitkällä historialla. Vaikuttaa siltä, että niin kauan kuin isäsi on elossa ja talo hänen omistuksessaan ja hallinnassaan niin perusasetelmaan ei välttämättä tule muutosta jos ostamisehdotuskin on sivuutettu. Onko sinulla miehesi kanssa mahdollisuutta ostaa yhdessä jotain taloa jostain päin sen kokoisella tontilla, että saisi hevoset ja muut eläimet muuttamaan mukaan? Pitkällä aikavälillä mielenterveyden säilyttämisen ja mielekkään asumisen vuoksi se ainakin voisi olla kannattava sijoitus.

[Kaarlos]

Ikävä kuulla perheesi kaltoinkohtelusta, ei ole vikasi. Etkä millään tavalla ole velvollinen huolehtimaan veljestäsi, vanhempiesi tehtävä. Todella häiriintynyt dynamiikka perheessäsi, vanhemmat eivät ota vastuuta, ovatko he koskaan huolehtineet sinusta. Eivät ole puuttuneet kaltoinkohteluun. Huomaa vain itse hakkaavan turhaan päätään seinään kun yrittää näitä ratkoa.

Mitä tekisin? Pääsääntöisesti muuttaisin pois, itseään satuttaa kun näiden teatteriin osallistuu. Arvostan omaa terveyttäni enemmän kuin rahallista hyötyä. Ajattele voisit olla omassa talossa ilman tällaista draamaa. Mutta voit arvioida hyöty/haittasuhdetta. Mitä maksatte vuokraa? Katso mitä vastaavia asuntoja saisi vuokralle samaan hintaan, tai jopa ostaa kun voitte sellaista harkita. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta jäädä tahtomattasi siihen taloon, toivottavasti kumppanisi on tukenasi. Voit myös antaa viimeisen mahdollisuuden veljellesi, jollei tavarat ole viikon päästä pois niin heitän ne roskiin, ja pidäkin omasta päästä kiinni etkä anna periksi, kumppanisi tukee. Oikeasti puhutaan jostain homeisista astioista, väitän ettei siellä ole mitään veljesi oikeasti tarvitsee, vaan tavaroilla pidetään sinut pihdeissään, älä suostu, arvosta itseäsi. Sinun kotisi, sinä päätät mitä tavaroita siellä on. Minua ei saisi asumaan talossa jossa kuvailet, voisitko ystävällesi ehdottaa asumaan veljesi tiloissa. Kuulostaa että isäsi, mies jonka harkintakykyä olla äitisi kanssa, haluaa pidän vallankahvastaan kiinni, pitämällä omistuksen, ei hän tule sitä koskaan sinulle luovuttamaan, turha toivoa, voi vain miettiä mitä itse tekee.

[Hubertuss]

Ehdota isällesi vaihtoehtoa että ostatte talon häneltä ja isäsi antaa siitä saamastaan kauppahinnasta puolet veljellesi, siten veljesi talossa menettämä perintöosuus olisi korvattu hänelle rahalla. Voitte nostaa sen jälkeen talonne arvoa remontoimalla, eikä veljesi hyödy siitä. Teillä voi olla joskus edessä lihava perintöriita veljesi kanssa ja omistus asiat olisi hyvä saada selväksi jo ajoissa.