KESKUSTELUFOORUMI

Yritän kirjoittaa lyhyesti, mutta en tiedä miten se onnistuu. Kiitos jos jaksat lukea ja antaa ajatuksia, onko tässä kyseessä narsistisia piirteitä omaava ihminen.

Tapasimme pari kuukautta sitten. Alkuaika oli huumaavaa ja vielä kaksi viikkoa sitten olin varma että tämä mies on elämäni rakkaus.

Pikkuhiljaa suhteeseen hiipi kuitenkin ihmeellisiä asioita ja heittoja. Ja ehkä omatkin silmät avautuivat "alkuhuuman" jälkeen? En tiedä.

Meidän suhteessa on ollut todella tiivis yhdessäolo, alusta asti. Olemme olleet viisi yötä erossa toisistamme tämän vajaan parin kuukauden aikana.

Hän on yllättänyt ostamalla kukkia, pieniä lahjuksia, sekä kirjoittamalla lappuja ympäri asuntoa. Ollaan tekstailtu päivittäin jatkuvasti ja hän on ylistänyt minua ja hehkuttanut rakkauttaan minua kohtaan.

Kertoikin jo kahden viikon yhdessäolon jälkeen rakastavansa mua ja ettei ole koskaan tuntenut näin ym .

Arki on mennyt meillä niin, että kotitöistä hän on tehnyt astianpesukoneen tyhjennystä ja täyttöä jos minä kokkaan. Usein lataa meille kahvit valmiiksi aamuksi.

Minä olen tehnyt muun tässä kolmen lapsen ja kahden koiran perheessä. Toki en tiedä onko väärin omalta kohdaltani odottaa että hän tekisi puolet, hänhän on "vain käymässä" täällä (vaikka käytännössä asuu).

Hän on tullut aina valmiiseen pöytään. Viikonloppuisin ilmoittanut että "minä käyn nyt salilla", ja tullut jälleen valmiille.

Asiaa puheeksi ottaessani arjen töistä, hän on todennut, että on luullut että ei saa käyttää koiria koska minä olen kuulemma sanonut niin, mikä ei pidä paikkaansa.

Lasten asioihin hän ei ole puuttunut koska ei halua kuulemma astua minun varpaille.

Lasten kanssa ei siis ole juuri edes puhunut : selittänyt tätä sillä, että haluaa vaan että lapset tottuu siihen että hän ylipäätään on siinä. Erikoista minusta kuitenkin, ettei näytä välittämistä : mielestäni sen pitäisi tulla aidosti ja ilman että sitä pitää erikseen pyytää. (Hänen lapset ovat jo isompia ja asuvat äidiltään).

Tuntuu, että vika on siis minussa, tai että minä itse olen syyllinen tähän tilanteeseen että hän ei auta.

Lasten kanssa ei leiki. 3-vuotiaan puheet hänelle ignooraa usein. Minun pitää tulla väliin sanomaan että "eikö se vastaa sulle", jolloin tyyppi havahtuu ja vastaa "nyrpistyneenä".

Eräänä iltana ohjasi lastani siivoamaan huonettaan (en nähnyt tilannetta), niin että tämä 3v tuli luokseni itkien ja halusi syliin pelokkaan oloisena.

Ennen tätä tilannetta kuulin vain miehen tokaisevan olohuoneessa:
"nyt menet auttamaan äitiä, minä nyt vähän ohjaan!"
En tiedä sitten mitä teki.

Kerran pihalla oli tilanne, jossa tämä 3v kulki hänen vierellään, ja mies heilautti kassin lapsen puoleiselle olalle sillä seurauksella että lapsi kaatui kassin voimasta.
Mies jatkoi matkaansa , minun mennessä nostamaan lapsen ja pyytämään anteeksi.

13 v lapselleni hän totesi salille lähtiessään että laittaa tämän pipon päähän ja että 13v "saa sen sitten hikisenä ja paskaisena takaisin ".

Minusta tämä ei ole kunnioittavaa käytöstä, vaikka toisessa lauseessa sanoo että "tottakai minä kunnioitan sinun lapsia! Miksi en kunnioittaisi?"

Minua kohtaan on tullut loukkauksia hiipien.

Kerran sanoin, että jos olisimme samassa työpaikassa, ja jos hän istuisi koneella , menisin kyllä ja sanoisin hänelle että nyt ylös sieltä ja töihin --- hän totesi naurahtaen:
"sinusta ei siihen olisi!" Paikalla oli myös ystäväni tuolloin. Tilanne oli aika vaivaannuttava.

Pari päivää tämän jälkeen hän sanoi puhuessamme siitä että menisimme yhdessä kuntosalille, että "
siellä ei sitten istuskella minun kanssa,
minä ruoskin susta paskat pellolle!"

En tiedä mitä hän näissä tilanteissa yrittää. Saada minulle huonommuuden tunteen ja olon että hän on ylempänä? Sanoi myös että "siellä tehdään sitten se minun treeni" .
--> kontrollointia?

Minä sanoin tähän että minä teen ihan omaa ohjelmaa enkä samoja kuin sinä. Tulee olo, että hän sanelee miten tehdään.

Sunnuntaina otin puheeksi hänen kanssaan näitä asioita, ja seurauksena oli hänen kylmettyminen. Oli siis etäinen, ei tullut lähelle, ei tullut olo että olisi aidosti pahoillaan.

Asiasta sanoessa, hän totesi että MINÄHÄN se olin etäinen. Eli käänsi sen minun syyksi
Koska hän itse on käyttäytynyt paskasti, mielestäni minulla on silloin oikeuskin olla etäinen. Luulisi että normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen tulisi tuolloin lähelle / olisi aidosti pahoillaan tilanteesta?

Tähän hän totesi että "minähän pyysin anteeksi ja silitin sinua illalla ennenkuin nukahdit".

Eli minä vain kuvittelen kaiken? --> gaslight?

Asiasta maanantaina kirjoittaessa hän kirjoitti ensin viesteihin että "tottakai pitää sanoa jos joku vaivaa" ja "saat olla loukkaantunut" .
kirjoitin hänelle että minua huolestuttaa jos pitää erikseen sanoa että toista ei saa loukata parisuhteessa minkä pitäisi olla itsestäänselvyys.
Tähän hän hetken päästä laittoi:
"en tiedä miten tämä onnistuu jos ajattelet noin".

Epäsuorasti uhkaili siis erolla koska minä koin oloni loukatuksi.

Asiasta kysyttäessä laittoi ettei ole puhunut sanallakaan erosta.

Alkuviikosta kun tavattiin kasvotusten, käänsi asian niin, että minä puhuin erosta koska mietin että hän loukkaa.

Mitä helvettiä?

Alkuviikon tapaaminen muutenkin oli outo, kuten arvelin narskun käytöskaavaan kuuluen, hän toi ruusuja tullessaan, mutta ei tullut lähelle luokseni tullessaan, ei halausta, ei mitään. Istuikin aivan eri puolelle sohvaa missä minä olin. Ensimmäiseen puoleentoista tuntiin ei tullut lähelle. Lopulta jossain vaiheessa tuli viereen ja otti kädestä kiinni.

Jäi keskustelusta se olo että minussa on vika. Hän osasi kyllä kääntää asioita niin. Lopulta en halunnut enää edes puhua koska koin, että se rikkoisi minua vain enemmän.

Hänen kylmyys on ajoittain tosi pelottavaa. Sellainen jäätävä katse jossa on halveksuntaa ja syyllistämistä.

Keskiviikkona minulla oli edessä myös koiran lopetus jota itkin tuolla tapaamisellamme.

Hän halasi hetken, sain melkein paniikkikohtauksen asiaa miettiessäni, itkin ja ulvoin kun tuntui että sydän revitään rinnasta ja sanoinkin tämän ääneen.
Viiden minuutin kuluttua kun pahin tunneryöppy meni ohi, ja itkin vain enää, hän totesi että lähtee että pääsen nukkumaan.

Ei mitään "pärjäätkö sinä" tms. Jätti minut itkemään.

Minä ajattelen että puolisolta kuuluisi saada tukea vaikeissa tilanteissa. Sanoin siitäkin että odotin että kun omat pelot nousee mulla pintaan (olen ollut narsistisissa suhteissa aiemmin), olisin toivonut että hän olisi tukena.

Sen sijaan hän sai mulle olon että oli väärin sanoa yhtään mitään, ja lisäksi jätti minut yksin.

Muutenkin olen huolissani, kun hänen huumorinsa on kyseenalaista. On muunmuassa sanonut miten vie minut kellariin ja sitoo sinne, sekä miten laittaa minut jätesäkkiin ja tekee vaan reiän suun kohdalle, ja miten kuristaminen on kivaa.

Välillä on "hullun kiilto silmissä".

Pelottaa.

Miltä teistä tämä kuulostaa?

Hei, NarskunKynsissä,

kirjoitat kumppanistasi:

On muunmuassa sanonut miten vie minut kellariin ja sitoo sinne, sekä miten laittaa minut jätesäkkiin ja tekee vaan reiän suun kohdalle, ja miten kuristaminen on kivaa.

Mitä pitää tämän ja kaiken muun kertomasi lisäksi tapahtua, että ymmärrät lapsinesi olevasi vaarassa. Et selvästikään näe vaaraa nyt vielä, kuten me normikansalaiset yleensäkään emme näe.

Yllä lainatussa lauseessa kuvatut teot ja ideat eivät ole lausujan päässä hetkessä syntyneitä. Yksityiskohtaisesti ennakkoon kerrottujen asioiden parissa on vietetty aikaa vuosikaudet. Suunnitelmia on kehitelty, hiottu ja viilattu. Mielikuvia on ruokittu ja niihin on haettu aineksia muiden tekijöiden toteuttamista teoista.

Tekojen kuvaaminen sinulle ennakkoon toimii tiedottavana informaation jakamisena, hän kertoo sinulle mikä hän on ja mihin hän pystyy. Jos et tähän reagoi poistumalla hänen ulottuviltaan, hänen ajatusmaailmansa mukaan olet itse syypää siihen mitä jatkossa seuraa. Näin toimii syvästi vaurioitunut mieli.

Jollet reagoi voimakkaan kielteisesti tekojen tasolla, ottamalla etäisyyttä, hänen mielestään annat hänelle luvan edetä. Ylläoleva lause sekä muu kertomasi totuuden vääristely ja sinun syyttäminen, toimivat uhkauksena, jota tekijä käyttää niin tottuneesti, että hän on toiminut näin aiemminkin lähisuhteissaan.

Miten pitkälle hän arvelee kanssasi voivansa edetä. Arviointipuuha ja sen säätäminen milloin tuottaa ilmapiiriin kylmää, milloin kuumaa, on tällaisten mielikuvien seurassa viihtyjälle parisuhteen pääsisältö.
Näin kertovat asiantuntijat, jotka ovat aiheesta kirjoittaneet paksuja teoksia, videoineet satoja tunteja autenttisia haastatteluja erilaisissa laitoksissa.
Haastateltavat, ideansa käytännössä toteuttaneet, ovat suostuneet tutkimuskohteiksi, kun heillä ei ole enää ollut elämässään mitään menettävää.
Kirjastoissa on saatavilla näitä teoksia, joita kukaan normaaliarjessa kiinni oleva ei tietenkään ilman hyvää syytä mielellään lue.

Mitä nämä kirjat ovat? Osaatko suositella?

Suosittelisin käyntiä kirjastossa keskustelemassa informaatikon kanssa.
Informaatikko on tiedonhaun asiantuntija, jolle voi kertoa mitä tietoa etsii, millä kielillä ja minkä tasoista tietoa haluaa kyseisestä asiasta.

Tuosta tekstistäsi kuultaa läpi todella häiriintynyt ihminen joka on jo saanut sinut epäilemään itseäsi ja omaa kykyäsi hahmottaa todellisuutta. Selvästi gaslightingia tapahtuu. Sinä näet asiat niin kuin ne ovat, mutta aina kun yrität saada sille vahvistusta mieheltä tai selvittää asioita, hän kääntää kaiken päälaelleen ja saa sinut syyllistymään normaaleista reaktioista epänormaaliin tilanteeseen ja vierittää myös omat tekonsa sinun syyksi. Seurauksena hämmennyt lisää, ja epäilet itseäsi lisää, luulet tulevasi hulluksi ja alat luottaa miehen valheisiin enemmän ja selittämään hänen pahoja tekoja pois. Eli rupeat vähitellen gaslighttaamaan itse itseäsi.

Lisäksi on nöyryyttämistä (sinun ja 13v), kontrollointia, fyysistä väkivaltaa (lapsesi lyöminen laukulla ja sen naamiointi vahingoksi) ja sillä uhkailua epäsuorasti (nuo karseat jutut eivät ole mitään vitsejä vaan sinun pelottelua ja uhkailua).

Noi väkivaltajutut kuulostaa oikeesti pelottavilta! Mua pelottaa teidän puolesta Pistä suhde poikki äläkä päästä enää teille kotiin, tuo voi mennä tosi rumaksi jos jäät vänkkäämään näistä asioista miehen kanssa. Mitä pidempään se jatkuu sitä vaikeampi on päästä irti ja sitä vaarallisemmaksi menee. Yleensä kaikki väkivalta pahentuu ajan myötä ja omat voimat päästä pois heikkenee sen myötä.

Lisään vielä sulle vahvistukseksi, että ehdottomasti on vahvoja narsistisia piirteitä ja mahdollisesti jopa sosiopaattisia piirteitä tässä ihmisessä.

Muillekin pohtijoille tiedoksi, että tyypillinen merkki on juuri se, että ajattelee että "oonkohan mä yliherkkä, ylireagoinko", ja ylipäätään paljon pohtii että miten asiat on. Youtubessa psykologi Les Carter (Surviving narcissism - kanava) sanoo aina, että "healthy people are clarifiers", eli normaalissa suhteessa osapuolet pyrkii selventämään toisille asioita niin, että hämmennystä ei synny. Narsistit ja sosiopaatit toimii juuri päinvastoin, eli pelaavat luomalla hämmennystä ja kaaosta.

Kiitos vastauksista. Niistä on ollut iso apu sen hahmottamisessa ja uskomisessa että tämä ei ole terve suhde. Jätin hänet pari viikkoa sitten. Välillä kaipaan häntä, tai ehkä rakastumisen tunnetta ja niitä juttuja mitä meillä oli parhaimmillaan. Ero meni ihmeen helposti ja mietin jo että hänellä ehkä oli jo uusi kiikarissa. Kerran sorruin käymään hänen luonaan kylässä, mutta tuli sen jälkeen niin paha olo että en ole enää käynyt. Kunpa oppisin että ansaitsen parempaa.

Hei, ihan järkyttävää luettavaa. Toi ei ole normaalia käytöstä. Hae ihmeessä apua, jos et ole sitä jo tehnyt.

Todella ahdistavaa luettavaa, tuli ihan oma exä mieleen. Hyvä kun erosit, toivottavasti olet pysynyt lastesi kanssa turvassa.

Omalla exällä oli (ja on yhä) tapana tällainen karvat pystyynnostattava "vitsailu". Heitti "läppää" mm. Lapsen pahoinpitelemisestä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sekä minun ja ylipäänsä naisten hakkaamisesta ja tappamisesta. Siinä vaiheessa suhdetta aloin olla ihan kunnolla kauhuissani ja pelkäsin tosissani lapsen ja minun hengen puolesta, mutta en uskaltanut pyytää apua, sillä pelkäsin, mitä mies saattaisi tehdä, jos yrittäisin lähteä.

Pääsin lopulta onneksi lähtemään lapsen kanssa turvakotiin, eikä palattu enää miehen luo.

Mutta joo, olen 100% varma, että exän "vitsailu" oli juurikin luvan pyytämistä ja vastuuvapautuksen hakemista sille, että alkaisi käyttää fyysistä/seksuaalista väkivaltaa meihin molempiin. Olen varma, että jos olisin jäänyt, emme olisi jääneet henkiin, niin pitkällevietyjä nämä hänenkin fantasiansa olivat.