KESKUSTELUFOORUMI

Olen eronnut pitkästä parisuhteesta, missä oli monenlaista väkivaltaa. Mieheni oli hyvin hallitsematon kaaos monella tavalla. Näkyvin väkivallan muoto oli se, kun mieheni riidoissa, tai erimielisyyksissä paiskoi tavaroita (kännyköitä, silmälaseja, astioita, leivänpaahtimen ymv), tai ovia rikki. Usein yritin ennakoida tilanteita ja peitellä niiden jälkiä. Siivosin sirpaleita jne. Itse koen kuitenkin, että satuttavinta oli lukuisat hylkäämiset, joiden määrää en pysty edes laskemaan. Kaikki vastuu kaikesta jäi minulle, ja ajauduin vähitellen syvään eristykseen kulissiavioliitossa.

Mietin jo suhteen alussa tuota äkkipikaisuutta, jolloin hän löi ensimmäisen oven rikki. Huomasin pian, että se toistui. Hän kuitenkin itse jotenkin vähätteli asiaa ja kertoi, että sitä oli jo lapsena. Oli käynyt lapsena kasvatusneuvolassakin. En ollut koskaan nähnyt kenenkään toimivan niin, joten olin aika järkyttynyt. Samalla hän kuitenkin osoitti rakkautta kaikilla tavoillla, joten kehä oli valmis. Häntä oli koulukiusattu, hänen veljensä oli myös kiusannut häntä. Hänen perheensä arvosteli häntä välillä rankasti, joten päädyin suojelemaan häntä. Mahdollistin siis huonon käytöksen. Yritin ohjata, mutta kulutin siinä oikeasti itseni loppuun..... enkä lopulta enää välittänyt.

Muitakin väkivallan muotoja oli: taloudellinen ja välinpitämättömyys. Koin olevani hänestä vastuussa, koska uhkaili itsemurhalla ja jouduin ottamaan useamman kerran veitsellä häneltä pois. Kun hän katosi jonnekin, niin pelkäsin, että oli tehnyt jotain itselleen.

Hänellä oli myös elämänhallinnan ongelmia: vuorokausirytmi sekava, ei päässyt aamulla ylös ja söi ruuan sijaan karkkia ym ym ym

Kaikenkaikkiaan koin olevani maimisissa pikkupojan kanssa, joka rakensi pilvilinnan mutakasan päälle ja perustukset uhkasi romahtaa....

Nyt suhteen jälkeen näen tuon rakkaudenkin vähän niin ja näin. Jollain omituisella tavalla ehkä rakasti, mutta kuitenkin laittoi minut kestämään asioita, mitä en olisi halunnut kokea ikinä, eikä ollut valmis tekemään työtä muutoksen eteen. Olen miettinyt hänen persoonaansa, siksi olen tännekin päätynyt. Olen aina ajatellut, että hänessä oli jotain "outoa". Jos saisin syyn sille miksi hän käyttäytyi miten käyttäytyi, niin minun olisi helpompi toipua. Nyt lohduttaa se, että hän on jo kihloissa ja siksi minä olen turvassa. Monet narsistin ominaisuudet täyttyy, mutta onko jossain muussakin persoonallisuushäiriössä tuota äkkipikaisuutta? Voiko se olla vain joku adhd, tai vastaava?

Hei, Entinen,

kirjoitat muun muassa:

Monet narsistin ominaisuudet täyttyy, mutta onko jossain muussakin persoonallisuushäiriössä tuota äkkipikaisuutta? Voiko se olla vain joku adhd, tai vastaava?

On uhrin ja lasten kannalta lopultakin samantekevää onko monin tavoin väkivaltainen lyöjä psykopaatti vai narsisti ja oliko hänellä vaikea lapsuus. Uhrin tehtävä ei ole jäädä kumppaninsa hoitajaksi. Se ei kertakaikkiaan ole hyvä malli lapsille, jotka toistavat ahdinkoa omissa ihmissuhteissaan aikuisina.
Diagnoosit ovat asiantuntijoillekin käytännön todellisuudessa liukuvia rajoiltaan, oireet ovat usein nipussa ja päällekkäin samassa henkilössä. Diagnoosit eivät ole tarkkarajaisia tai selkeitä kuvauksia tietynlaisesta ongelmaluonteesta.

Lisäksi diagnoosien kriteereitä muutellaan psykiatriyhdistyksissä maailmalla noin kerran 5-10:ssä vuodessa. Ja, että sekaannusta riittäisi, eri osissa maailmaa hallitsevat psykiatriyhdistykset noudattavat eri vuosikertaa olevia ohjeistuksia.

Tällä hetkellä käypää tietoa läntisessä maailmassa on, että se mitä aiemmin pidettiin pahanlaatuisena narsismina on nykypäivänä rankempaa häiriintyneisyyttä eli psykopatiaa.
Toisin sanoen, narsismin kuvaukseen ei ole vahvasti aiemmin liitetty raakaa sadismia, täydellistä empatian puutetta, tai pakonomaista viehtymystä fyysiseen väkivaltaan, nyt se näyttäisi siihen liittyvän.

Maallikko ymmärtää ajan mittaan, ettei psykopaatin kanssa voi neuvotella tai tehdä minkäänlaisia sopimuksia. Psykopaatti tosin tällaisiin manöövereihin mielellään suostuu, muttei lupauksiaan pidä kuten ei narsistikaan.

Olennaista uhrin kannalta on katsoa omaa tilannettaan todellisuuden kirkkaassa valossa. Uhrin on tiedostettava vaara, jonka suuruusluokka alkaa paljastua oikeastaan vasta, kun mieleltään vaurioituneesta ex-kumppanista on vietetty täysin erossa useita kuukausia. Itse en helposti usko sitä, ettei narsistipsykopaatista voisi kokonaan erota.

Rakastamista ei tarvitse lopettaa. Ei sitä käskystä voisikaan tehdä. Psykopaattia on mahdollista rakastaa edelleen etäisyyden päästä, nähdä oma elämä yhdessä hänen kanssaan menneisyytenä, jossa oli varmasti paljon hyvääkin.

Heip, selkeästi kerroit kokemuksestasi. Ulkopuolisena ja maallikkona vaikea tietää, mistä on kyse. Tuo kuvailemasi oireilu on jollakin tapaa melko selkeää. Hyvä ja asiaansa perehtynyt psykiatri tai psykologi (en nyt muista enää, mikä ero noilla kahdella on) voi jo pelkästään kuvailemasi oireilun perusteella antaa suuntaa antavaa arviota, mistä voisi olla kyse.

Minusta tuntuu, että tuo tavaroiden jne. hajottaminen liittyy siihen, että ihminen ei kykene käsittelemään omia tunteitaan. Myös nuo muut kuvailemasi tavat, karkin syöminen ruoan syömisen sijaan. Hän ei ole oppinut (kotonaan ei ole ollut tervettä mallia) itsekuria sellaiseen toimintaan, mikä luo hyvinvointia omaan arkeen jne. Jollakin tapaa tuntuisi, että nekin kuuluvat saman tyyppiseen kategoriaan kuin tuo tunteiden käsittelyn taidon puuttuminen. Minulle totaalisena maallikkona tulee vaikutelma (voin olla väärässä), että hänen käyttäytymisensä heijastelee lapsuuden kokemuksia. Jollakin tapaa hänen lapsuudestaan on puuttunut perusturvallisuus, arjen rakenne. Puuttunut vanhemman läsnäolo ja tuki omien tunteiden kohtaamisessa, nimeämisessä ja käsitttelemisessä.

Kuvailusi perusteella ei heti tule mieleen narsisti. Jotenkin sain vaikutelman, että jos tämä ihminen menisi HYVÄN terapeutin vastaanotolle, hän voisi saada apua.

Ikävää tietysti, että hän meni suoraan toiseen ihmissuhteeseen eikä hakeutunut terapiaan. Olet ollut todella hyvä itseäsi kohtaan siinä, että kykenet tunnistamaan, missä tilanteissa voit huonosti ja kykenet terveellä tavalla irrottamaan itsesi näistä tilanteista. Voithan silti rakastaa tätä ihmistä etäisyydestä käsin lähimmäisenä, toivoa hänelle parasta. Toivotaan, että hän alkaisi kuuntelemaan omaa pahaa oloaan.

Hei
Vastaan viestissäsi esitettyinin kysymyksiin, jota ennen totean kokemuksieni perusteella, että narsistien toiminta on äärimmäisen tuhoavaa ja vakava sairaus kaikille, jotka kohtaavat narsistin. Kirjaimellisesti, jos edes kävelet jonkun randomnarsistin ohi ohimennen, se irvistelee tai muilla narsistisilla keinoillaan tunkee sinuun jonkun ikävän tunnetilan.. Siinä narsistit tekevät yhteistyöllä uhristaan hullua, ketkä nyt milläkin keinolla, että voivat sitten "itse" elää utopistisessa harhassaan ja kuvitella itse olevansa jotain muuta, osa narsistien uhreja.

Narsistihan ei kestä totuutta "itsestään", kun sitä ei edes ole.

Oman kokemukseni perusteella minä olin hyväksikäytettynä se äkkipikainen. Arki ilman sen samassa taloudessa asuneen narsistin läsnäoloakin oli jatkuvasti selviytymistä, koska kirjaimellisesti mikään arjessa ei tuntunut sujuvan ongelmitta ja yksinkertaisesti. Olin yksin vastuussa kaikesta ja täysin osastohoidon tarpeessa oleva ultranarsistinen tyyppi hillui siinä välillä paikanpäällä ja toimi sekavasti. Esimerkiksi teki itsestään hyvä isä videon. Siinä sitten olikin hänelle todistusaineistona selvä tosiasia, että hänhän on hyvä isä. Itsetekemä videohan sen hänelle todisti.

Narsisti kykenee, jos hänellä on empaattinen peilinä toimiva henkilö läsnä, niin olemaan rauhallinen tai äkkipikainen, kump toimintatapa nyt hänen suunnitelmaansa paremmin sopii.

Adhd diagnoosien määrät vaihtelevat paikkakunnittain, siitä oli hiljan uutisissa. Mikä minulle löi ton tiedon perusteella varjon koko diagnoosiin. Olen myös keskustellut aiheesta ja selvitellyt sita, niin itseasiassa narsismi aiheuttaa uhriinsa adhd tyylisiä oireita. Jossakinhan se vääjäämättä näkyy, kun lapsen oma aito itsensä alkaa nousemaan pintaan ja tulemaan esiin, niin ei käy narsisteille, vaan ne pyrkivät estämään sen täysin vailla omaatuntoa ha systemaattisesti valitsemillaan keinoilla ja porukalla.