Järkytys on suuri. Ja vaikka lapsen haluankin pitää ja rakastaisin paljon pientä, toivon sisimmissä, että luonto hoitaisi tässä vaiheessa pienen parempaan talteen tästä tilanteesta
Miten ihmeessä suojelen lasta hänen isänsä tunnekylmyydeltä, rajattomuudelta ja samalla kun hän yrittää periksi antamalla ostaa jo aikaisemman lapsensa puolelleen hänen lapsensa äidiltä?
Miten käy minulle? Tuleeko exä rajattomana yrittämään jotain silmänkääntötemppua, jossa minä olen hullu, kuten tähänkin asti? Tuleeko hän vaikeuttamaan mun äitiyttä ja tulevaisuutta jotenkin esim sosiaalihuollolla jne? Pitääkö tässä pelätä vai ei?
Kyllä tämä on shokki. Myönnän, etten huolehtinut ehkäisystä kunnolla, koska aivan aidosti olen välillä kokenut exäni kanssa, että hän on niin ihana, ettei haittaisi jos tulisikin lapsi. Vaikka sitten toisena hetkenä olen taas hänen aiheettomien epäilyksiensä ja haukkujensa lyttäämänä, ilman anteeksipyyntöä, paha olo rinnassa ahdistaen niin perkeleesti. En siis voi syyttää kuin itseäni typeryydestä.
Jos nyt saisin päättää, en tutustuisi koko ihmiseen.
Tiedän selviäväni lasteni kanssa. Mutta miten lapsi selviää isänsä kanssa? Ja miten minä selviän eksäni kanssa?