Yhteishuoltajuudessa lapsen käyttäminen aseena
Lähetetty: 07 Huhti 2024, 13:02
Hei!
Olen alle vuoden ikäisen lapsen isä ja juuri eronnut. Yhteishuoltajuus jossa käymme toistemme luona.
Palataan vielä aikaan kun oltiin yhdessä. Jos olen ymmärtänyt oikein niin naiselleni on opetettu ilmeisesti jostain feministimaailmasta että provosointi on ok ja toisen ihmisen murtumispisteen etsiminen on ok, mutta anna jos uupumattoman kiusan kohde ärähtää niin se on väärin.
Perusongelma meillä oli että nainen ahdistui kun kävelin riidasta pois sanomatta koska palaan ja nainen yritti kaikin keinoin fyysisesti estää mun lähtemisen. Kertoo nuoruudestaan tarinaa missä oli ex-poikaystävänsä auton konepellillä kun tämä yritti lähteä. Tämä on jo mielestäni aivan sairasta.
Suhteemmme päättyi siihen kun olin tullut baarista tuntia liian myöhään ja päälleni hyökättiin yhteisessä kodissamme. Lienee sanomattakin selvää että minut saatiin tähänkin syylliseksi.
Hoidin muuton ja sitten se alkoi. Viestitulva. Minun täytyy olla ympäri vuorokauden tavoitettavissa ja tämä koskee myös vapaa-aikaani esimerkiksi kun olen viettämässä saunailtaa kaverillani tai yhden yön mökkireissua tuttavien luona.
Peruste on se että kai mun pitää oman lapsen hoitamiseen osallistua.
Musta tuntuu että tämä yhteisvanhemmuus on valjastettu keppihevoseksi että voidaan esimerkiksi etänä pilata vapaa-ajatkin.
Pari tapausta:
Pääsiäisenä olin yhden yön kaverin mökillä. Olin etukäteen sopinut ajan johon mennessä palaan takaisin ja pyytänyt ettei mitään yhteydenottoja ni voin nauttia vapaasta ja palata levänneenä.
Eiköhän kesken illan pitänyt saada polkupyörä parvekkeelta 200 kilometrin päästä. Siihen vielä sujautettu kysymys milloin sä tuut ja kun saa vastaukseksi sen jo etukäteen sovitun sunnuntain kello 15 tulee siihen joku tiuskahdus että niin myöhäänkö?
Ja eilen kävin saunaillassa kaverini luona niin mulle tuli pitkää viestiä miten oon maniassa ja pelottava. Sitten kun en vastannut mitään niin parin tunnin päästä tulee kyselyä toisella viestijärjestelmässä että "nytkö heti et vastaa ku oot jossain saunaillassa".
Lapsemme on nyt miltei kymmenen kuukautta ja olen vain kerran kieltäytynyt tulemasta auttamaan lapsen hoidossa kun vetosin siihen että haluan tietää edellisenä päivänä ajan, mikään hälytysvalmiudessa oleva ambulanssikuski en ole.
Olen tilassa jossa mietin oonko sekoomassa vai oonko oikeesti persoonallisuushäiriöisen hyökkäyksen kohteena.
En tiedä mistä hakea apua. Pitäisiköhän mennä vertaistukiryhmään?
Olen alle vuoden ikäisen lapsen isä ja juuri eronnut. Yhteishuoltajuus jossa käymme toistemme luona.
Palataan vielä aikaan kun oltiin yhdessä. Jos olen ymmärtänyt oikein niin naiselleni on opetettu ilmeisesti jostain feministimaailmasta että provosointi on ok ja toisen ihmisen murtumispisteen etsiminen on ok, mutta anna jos uupumattoman kiusan kohde ärähtää niin se on väärin.
Perusongelma meillä oli että nainen ahdistui kun kävelin riidasta pois sanomatta koska palaan ja nainen yritti kaikin keinoin fyysisesti estää mun lähtemisen. Kertoo nuoruudestaan tarinaa missä oli ex-poikaystävänsä auton konepellillä kun tämä yritti lähteä. Tämä on jo mielestäni aivan sairasta.
Suhteemmme päättyi siihen kun olin tullut baarista tuntia liian myöhään ja päälleni hyökättiin yhteisessä kodissamme. Lienee sanomattakin selvää että minut saatiin tähänkin syylliseksi.
Hoidin muuton ja sitten se alkoi. Viestitulva. Minun täytyy olla ympäri vuorokauden tavoitettavissa ja tämä koskee myös vapaa-aikaani esimerkiksi kun olen viettämässä saunailtaa kaverillani tai yhden yön mökkireissua tuttavien luona.
Peruste on se että kai mun pitää oman lapsen hoitamiseen osallistua.
Musta tuntuu että tämä yhteisvanhemmuus on valjastettu keppihevoseksi että voidaan esimerkiksi etänä pilata vapaa-ajatkin.
Pari tapausta:
Pääsiäisenä olin yhden yön kaverin mökillä. Olin etukäteen sopinut ajan johon mennessä palaan takaisin ja pyytänyt ettei mitään yhteydenottoja ni voin nauttia vapaasta ja palata levänneenä.
Eiköhän kesken illan pitänyt saada polkupyörä parvekkeelta 200 kilometrin päästä. Siihen vielä sujautettu kysymys milloin sä tuut ja kun saa vastaukseksi sen jo etukäteen sovitun sunnuntain kello 15 tulee siihen joku tiuskahdus että niin myöhäänkö?
Ja eilen kävin saunaillassa kaverini luona niin mulle tuli pitkää viestiä miten oon maniassa ja pelottava. Sitten kun en vastannut mitään niin parin tunnin päästä tulee kyselyä toisella viestijärjestelmässä että "nytkö heti et vastaa ku oot jossain saunaillassa".
Lapsemme on nyt miltei kymmenen kuukautta ja olen vain kerran kieltäytynyt tulemasta auttamaan lapsen hoidossa kun vetosin siihen että haluan tietää edellisenä päivänä ajan, mikään hälytysvalmiudessa oleva ambulanssikuski en ole.
Olen tilassa jossa mietin oonko sekoomassa vai oonko oikeesti persoonallisuushäiriöisen hyökkäyksen kohteena.
En tiedä mistä hakea apua. Pitäisiköhän mennä vertaistukiryhmään?