KESKUSTELUFOORUMI

Moikka!
Meillä miehen kanssa n. 10 vuotta parisuhdetta takana. Nyt alkanut kyllästyttämään miehen käytös ja löysin itseni lukemasta narsistisuudesta.
Miehen kanssa alku oli ihanaa, tulin huomioiduksi, kiitettiin asioista, osattiin pyytää anteeksi ym.
Muutama vuosi ollut nyt sellaista, että esim.-
multa kielletään omat tunteet, jos itken niin mies suuttuu ja saattaa sanoa lapsillekkin että äiti se tuolla taas märisee.(Taustana, että olin kolme vuotta itkemättä ja terapiassa sitten opin taas tuon taidon). -mies ei näe hänen teoissaan mitään väärää ja ei koskaan pyydä anteeksi omia tekojaan vaan vedetään heti erokortit pöytään, ja ollaan kaksi, jopa kolme viikkoa puhumatta.
-elämä luistaa hyvin silloin, kun mies saa mitä haluaa, jos sanon ei, niin taas aletaan puhumaan erosta ja ollaan puhumatta viikko kausia.
Avioerolla uhattiin myös, kun puhuin että voisin aloittaa työt, se ei kelvannut, koska miehellä lähtisi harrastusaikaa pois.
Hänen puoleltaan ollut myös pettämistä, kun odotin esimmäistä lasta ja siitäkään ei ole ollut pahoillaan, ainoastaan sanoi että hävettää.
-Ei osaa keskustella normaalisti vaan aina huutaa naama punaisena
-kaikki on mun syytä eikä koskaan hänen.

Onko mieheni narsisti, sosiopaatti vai olenko se vaan minä joka ottaa asiat liian herkästi.

Hei
Vaikea sanoa, onko miehesi narsisti vai ei. Mutta kirjoittamasi perusteella kuulostaa vahvasti siltä että vähintään natsistisia piirteitä hänellä on. Tarina on valitettavan tuttu minullekin. Itsellä suhdetta takana jo n.25v, n.10v sitten heräsin ensimmäisen kerran narsismin mahdollisuuteen. Meillä myös alku oli ihanaa. Vähitellen mieheltä katosi kyky asettua minun (ja lasten) asemaan, miettii lähinnä vain itseään ja omia tarpeitaan. Meillä myös oli viitisen vuotta sitten paha huutokausi, kun mies huusi minulle jatkuvasti, paljon myös lasten kuullen. Huutaminen on onneksi nyt ohi, mutta edelleen minua haukutaan. Erokorttia on paljon esitetty, mutta kun lakkasin välittämästä asiasta niin sitäkään ei ole enää ollut. Ja täällä myös syy on AINA minun vaikka todisteet osoittaisivat täysin päinvastaista. Miehen mielestä hän ei ole koskaan väärässä.
Onko miehesi kokenut lapsena kaltoinkohtelua? Vai onko hänen lapsuutensa ollut "täydellistä": vanhemmat ovat kohdelleet häntä aina ihaillen, häneltä ei ehkä ole kielletty mitään, hänet on ns. nostettu lapsena jalustalle, jolloin hän on oppinut että hän on täydellinen ja muita parempi. Nämä kasvatusmallit ymmärtääkseni ainakin mahdollistavat narsismin kehittymisen.
Voimia sinulle