KESKUSTELUFOORUMI

Hei. Tuntuu erittäin hankalalta pyytää apua, koska olen tilanteestamme niin sekaisin. Tilanne perheessämme on vain mennyt niin kamalaksi, että on pakko. Tilannetta on jatkunut varmaan 4 vuotta. Elämäni on helvettiä. Olen 19 vuotias poika. Äitini on traumatisoitunut siitä, kun isäni on käyttänyt maksullisia naisia hyväkseen. Isä on pitänyt asian salassa 20 vuotta. Isässäni muita narsistisia piirteitä joita huomaan on empatian puute. Vaikka koko perhe itkisi, hän harvoin itkee. Hän on kuin lapsen tasolla, joka ei kykene ottamaan vastuutaan perheestään tai teoistaan. Äitini joutui teho-osastolle sydänkohtauksen vuoksi sillä äitini ja isäni riitelevät. Riitelyssä isäni empatian puute näkyy selvimmin, sillä hän ei tiedä missä raja kulkee sen suhteen, milloin on parempi olla hiljaa kuin puolustella itseään. Hän ei nää sitä, että saa toisen paniikin partaalle inkuttamisellaan. Tilanteesta vaikeinta tekee sen, ettemme ymmärrä isää lainkaan. Olemme pohtineet onko hän narsisti, muuten vain vajaamielinen, kenties ihminen jolle ei vain ole kehittynyt myötätuntoon tarvittavia aivoalueita. On kuin hän ei vastaisi lainkaan teoistaan. Mikään hänessä ei ole aitoa. Hän väittää katuvansa menneisyytensä tekoja, mutta se ei välity. Riitelyssä hän viimeiseen asti puolustelee itseään, siihen asti että toisella osapuolella tulee paniikkihäiriö. Olen niin ristiriitaisessa mielentilassa itse jatkuvasti, kun en ymmärrä isääni. Miksi hänellä ei ole aitoa empatiaa? Sellaista välittämistä joka näkyisi ja välittyisi. Tietenkin hän hoitaa kotia ja tekee ruokaa, mutta ne ovat välttämättömiä asioita. Äitini on aina joutunut kantamaan vastuun minusta ja siskostani, hän on myös käynyt työssä enemmän kuin isäni. Siksi hän tarvitsisi ennenkaikkea HENKISTÄ tukea suuresti. Isä ei ymmärrä miten suuren vaivan perheen eteen äitini joutuu tekemään, joka näkyy hänen terveytensä tilassa. Hän tarvitsisi vain tukea ja ymmärrystä, joka isältä puuttuu. Isä sanoo että hän yrittää parhaansa perheen eteen, mutta isältäni puuttuu tunne. Hän väittää tuntevansa tuskamme, mutta epäilen suuresti. Hänellä on ainakin aleksitymia 100%, sillä hän ei ymmärrä omia tunteitaan. Luulen että hän yrittää olla hyvä ihminen, mutta hänen vastuuttomuutensa ja empatiakyvyttömyytensä saa koko perheen kärsimään. Itselläni ja siskollanikin on autoimmuunisairaus, päällämme on hirvittävästi kuormaa. Varmaan vaikea ottaa kantaa tai antaa neuvoja sillä yritin vain kirjoittaa kaiken siten miten se mielessäni on. Tiedän että narsismi on useimmiten räväkämpää kuin meidän tapauksessamme, mutta isän vastuullisuuden puute ja se ettei hän yritä muuttaa tapojaan vaikka häneltä anellaan sitä on helvetillistä. Hän on kasvanut alkoholistisessa perheessä, siksi hänen toiminnassaan mielestäni korostuu oman hyvinvoinnin laittaminen muiden edelle. Hän on traumatisoitunut lapsena eikä ole kasvanut aikuiseksi. Hän on mennyt terapiaan, mutta se ei ole auttanut koska häneltä puuttuu halu muuttaa itseään. Olen epätoivoinen ja pelkään äitini puolesta, sillä liiallinen vastuunotto tekee pahaa hänen terveydelleen. Riitatilanteissa isäni ei kykene käsittelemään niitä ja siksi riidat saattavat kestää useita päiviä. Hän puolustelee itseään vaikka toinen itkisi tai olisi saamassa paniikkikohtausta. En varmaan onnistunut kuvaamaan isääni kovin hyvin, joten voin vastailla kysymyksiin jos niitä herää. Toivoisin edes että olisi jokin diagnoosi tai sana jolla kuvailla hänen epämääräisyyttään. Hän ei suostu harkitsemaan sitä, että voisi olla narsisti, ja siksi on niin hankalaa ymmärtää häntä. Hän ei nää itsessään mitään ongelmaa. Kiitos jos luit.

Hei
Suru valtasi mieleni, kun luin tekstisi. Siitä välittyi niin aito huoli äidistäsi ja toisaalta valtava ahdistus, jota sinä varmasti kannat sisälläsi. Eipä kukaan tietenkään voi pelkän tekstin perusteella toiselle diagnooseja laittaa, mutta ei isäsi käytös kuitenkaan vaikuta "normaalilta". Se jo kertoo isästäsi paljon, että sinä olet tullut tänne sivustolle kirjoittamaan ja pyytämään apua. Se ettei kykene näkemään itsessään vikoja ja näkee pelkästään muut syyllisinä kaikkeen, on ympärillä oleville todella raskasta. Tuollainen käytös läheiseltä saa mielenterveytemme horjumaan. Pystytkö sinä puhumaan tunteistasi ja ajatuksistasi kenenkään kanssa? Toivottavasti ainakin läheistesi kanssa. Mutta lisäksi sinun itsesi vuoksi haethan keskusteluapua ihan ammattilaiselta.

Isäsi voi olla narsisti, psykopaatti tai yleisesti taustansa vuoksi kyvytön vastaamaan toisten ihmisten tarpeisiin. Jokatapauksessa hänellä vaikuttaisi olevan selkeitä ongelmia sekä hän on taipuvainen hyväksikäyttöön esimerkiksi naisten kohdalla. Selkeää diagnoosia on joskus vaikea saada siksi, että henkilö on niin vahvasti taustansa tulos eikä se aina selkeästi ole mitään tiettyä kategoriaa mutta empatian puute on selkeä eikä hän ole kasvanut oikein. En tiedä tietenkään tarkemmin mitä kaikkea hän on kokenut. On hyvä, että isälläsi on kuitenkin terapia ja tuki. Se kestää kuitenkin vuosia, tuloksia ei todellakaan synny heti. Oletko ajatellut jutella esimerkiksi sosiaalityöntekijän kanssa? Sinä, sisko ja äitikin tarvitsisitte tukea. Voimia...