Narsisti isä tuhoaa suhteet äidin puolen sukuun
Lähetetty: 05 Touko 2024, 11:28
Olen nyt tehnyt pesäeroa isääni ainakin kymmenen vuotta. Näiden vuosien aikana olen ollut puhumatta hänelle, kieltänyt tulemasta meille, ollut käymättä heillä jne. Mikään ei ole tuottanut tulosta ja olen nyt katkaissut kaikki välit isääni. Yritin pitkään pitää jonkinlaiset välit lastemme takia, jotta heillä olisi mahdollisuus isovanhempaan. Äitini on edelleen suhteessa isääni ja he asuvat yhdessä. Koen, että äitiäni kohtaan isä käyttää henkistä ja taloudellista väkivaltaa. Äitini on monisairas ja ajattelen, että nämä ovat jatkuvan stressin puhkaisemia sairauksia.
Äitini käy meillä satunnaisesti, usein päiväaikaan niin ettei lapsenlapset ole kotona. Olen tästä hänelle sanonut, että tulisi lasten luo mutta tiedän, että äitini saa isältä kaikkea pahaa jos isä tietää äidin käyneen lasten lasten luona. Saan jokaisella käynnillä kuulla jonkin asian, jota ikään kuin äiti tuo mutta selvästi kuulen sen olevan isäni sanoja. Nämä koskee esimerkiksi miten isovanhemmilla on oikeus tavata lapsia ja miten tietyn ikäinen lapsi saa itse päättää käykö isovanhemman luona jne.
Isän rajaaminen pois elämästäni ja se, että ymmärsin hänen olevan narsisti lähti siitä, miten isä pilasi juhlapuheellaan meidän perheen tärkeän juhlan. Hän haukkui ja mustamaalasi minut. Suku kuunteli puheen ja poistuin kesken puheen takahuoneeseen, ei kukaan suvustani tullut minua lohduttamaan tai kysymään miten voin. Kun sukuni on kuullut, etten pidä yhteyttä isään ja samalla en vie lapsia äitini luo olen saanut vain syyttelyä siitä miten minun pitää viedä koska he on lasten isovanhemmat. Kukaan ei ole kysynyt miten voin tai halunnut tukea minua tai nähdä maailmaa minun puoleltani. Ei äitikään.
Edelleen isäni koettaa vaikuttaa minun perheen elämään kulkemalla kotimme lähellä, puhumalla pahaa minusta sellaisille henkilöille, kenen tietää kuuluvan jonkin minulle tärkeän asian kautta elämääni esim. luottamustoimiin liittyville ihmisille jne. Hetken on aina hiljaista ja sitten jostain pomppaa asia esiin.
Olen nyt menettänyt siis minulle tärkeän äitini sekä äitini puolen suvun. Isäni sukuun en ole yhteydessä ja se johtuu isäni narsistisesta tyylistä heitä kohtaan ja muutoinkin olen etäämpi heidän kanssaan ollut aina.
Suren kovasti äidin puolen suvun asennetta minua kohtaan, ilkeitä viestejä, he eivät tervehdi minua tullessaan vastaan, heidän kaikki käytös osoittaa heidän pitävän minua syyllisenä tilanteeseen. Olisivatko he näin jonkin muun rikoksen uhrille, vaikkapa raiskatulle, tuntuu todella hurjalta.
Miten selviän tästä menetyksestä? En usko enää, että voisin esimerkiksi äitini kanssa koskaan saada välejä kuntoon, en edes isäni kuollessa. Miten voisin antaa anteeksi suvulle näin systemaattisen hylkäyksen.
Äitini käy meillä satunnaisesti, usein päiväaikaan niin ettei lapsenlapset ole kotona. Olen tästä hänelle sanonut, että tulisi lasten luo mutta tiedän, että äitini saa isältä kaikkea pahaa jos isä tietää äidin käyneen lasten lasten luona. Saan jokaisella käynnillä kuulla jonkin asian, jota ikään kuin äiti tuo mutta selvästi kuulen sen olevan isäni sanoja. Nämä koskee esimerkiksi miten isovanhemmilla on oikeus tavata lapsia ja miten tietyn ikäinen lapsi saa itse päättää käykö isovanhemman luona jne.
Isän rajaaminen pois elämästäni ja se, että ymmärsin hänen olevan narsisti lähti siitä, miten isä pilasi juhlapuheellaan meidän perheen tärkeän juhlan. Hän haukkui ja mustamaalasi minut. Suku kuunteli puheen ja poistuin kesken puheen takahuoneeseen, ei kukaan suvustani tullut minua lohduttamaan tai kysymään miten voin. Kun sukuni on kuullut, etten pidä yhteyttä isään ja samalla en vie lapsia äitini luo olen saanut vain syyttelyä siitä miten minun pitää viedä koska he on lasten isovanhemmat. Kukaan ei ole kysynyt miten voin tai halunnut tukea minua tai nähdä maailmaa minun puoleltani. Ei äitikään.
Edelleen isäni koettaa vaikuttaa minun perheen elämään kulkemalla kotimme lähellä, puhumalla pahaa minusta sellaisille henkilöille, kenen tietää kuuluvan jonkin minulle tärkeän asian kautta elämääni esim. luottamustoimiin liittyville ihmisille jne. Hetken on aina hiljaista ja sitten jostain pomppaa asia esiin.
Olen nyt menettänyt siis minulle tärkeän äitini sekä äitini puolen suvun. Isäni sukuun en ole yhteydessä ja se johtuu isäni narsistisesta tyylistä heitä kohtaan ja muutoinkin olen etäämpi heidän kanssaan ollut aina.
Suren kovasti äidin puolen suvun asennetta minua kohtaan, ilkeitä viestejä, he eivät tervehdi minua tullessaan vastaan, heidän kaikki käytös osoittaa heidän pitävän minua syyllisenä tilanteeseen. Olisivatko he näin jonkin muun rikoksen uhrille, vaikkapa raiskatulle, tuntuu todella hurjalta.
Miten selviän tästä menetyksestä? En usko enää, että voisin esimerkiksi äitini kanssa koskaan saada välejä kuntoon, en edes isäni kuollessa. Miten voisin antaa anteeksi suvulle näin systemaattisen hylkäyksen.