KESKUSTELUFOORUMI

Hei.
Olen erittäin hankalassa tilanteessa, " puun ja kuoren välissä ".
Mieheni alkoi käyttäytyä minua kohtaan oudolla tavalla, kun kaksi vuotta sitten väsyin perheen arkeen; pyöritin käytännössä KAIKEN perheessä. Tämän ajan puoliso käytti pääasiassa omiin harrastuksiinsa ja mielenkiinnon kohteisiinsa.
Mainitsin miehelleni itkien, että voisiko auttaa ja osallistua arkeen enemmän...
Siitä alkoi minusta pahat kirjoitukset ja erolla uhkailu, tai jos otan eron, hän vetää itseltään hengen jne ..
Samoihin aikoihin alkoi myös tytölle huutaminen ja määräily. Vanhin poika on lempilapsi hänelle . Nuorin poika taas hakee turvaa minusta.

Tällä hetkellä tilanne on se, että hän "omii lapset" itselleen. Minä olen perheessä ilmaa ja minulla on semmonen tunne, että on puhunut minusta lapsille jotakin. Tunne tulee ehkä siitä, että vuosi sitten tytär pyysi minua muuttamaan pois, kun ei pysty elämään isänsä kanssa ja yhtäkkiä tytär onkin eri mieltä koko asiasta. Aivan kuin isommat teini-ikäiset salaisivat minulta jotakin..en vain tiedä mitä ja kuinka asian selvitän.
En ole voinut muuttaa pois, koska pelkään, että menetän lapset manipuloinnin takia. En tiedä enää, mitä isommat lapset minusta ajattelevat.
Tähän tarvitsisin jotakin apua. Kuinka toimia tilanteessa? Olisin kiitollinen jos jollakin olisi kokemusta.

Hei Eekaliina.

Ikävä kuulla, että olet herännyt tuohon tilanteeseen.

En halua maalailla piruja tällä, kun sanon että hänen käytöksen muuttuminen ja tapa miten olet nähnyt lapsiesi käytöksen muuttuvan kertoo mielestäni siitä että verhojen takana on jotain tapahtunut tai puhuttu.
Ehkä toinen nyt valmistautuu hylkäämiseen, kun pelkää sinun sen tekevän ja maalaa sinut ympärillä oleville.
Teinien kanssa voit jo puhuakkin onko heille mielenpäällä jotain mistä haluaisivat kanssasi puhua tai onko jotain mitä haluavat kysyä sinulta.

Jos lapset ovat eläneet samassa toksisessa perhedynamiikassa, niin hehän mallintavat opittua käytöstä.

Itse kolmen ala-koululaisen vuoro-viikko isänä olen tilanteessa, jossa joudun kävelemään ohuella narulla, kun vasta nyt vappuna 2,5vuotta eron jälkeen heräsin siihen että exäni on se haavoittuva narsisti. Opetan lapsilleni kuinka pärjäävät toksistenkin ihmisten ympärillä ja alkavat löytämään omaa minäkuvaansa ilman että syyllistyn toisen mustamaalaamiseen tms.

Konkreettisia neuvoja mitä olen löytänyt eheytymiseni matkalta, jotka voisivat sinulle sopia ovat:

-Älä syytä itseäsi lasten kohtalosta. (Tää on itselle edelleen vaikeaa.)

-Voit muuttaa vain iteäsi ja vain sillä tavoin vaikuttaa lapsiisi.

-Totuus voittaa valheet aina, joskus se vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.

-Olemalla se rakastava vanhempi, voit mallintaa lapsille toisen tavan elää sen toksisen rinnalla.

Moni suhteeseen lasten takia jäävä opettaa ja näyttää lapsille tahtomattaan toksisia malleja, kun on niin alistettu sille kaikelle eikä kykene ja jaksa nousta perheen sisällä aina taistoon.

Itse jälkeenpäin huomasin kuinka kuormittunut ja uupunut olin, kun tavalliset lasten väliset riidat oli niin vaikeita ratkoa kun hekin jo osasivat käyttää "D.A.R.V.O" tekniikkaa sen valmiin kaaoksen keskellä.
Nyt olen päässyt eteenpäin asioissa heidänkin kanssaan, mutta tie on pitkä.

Suosittelen -narsisti vs minä kanavaa jos suomeksi haluat katsoa.

Englanniksi Sam Vaknin on hyvä. Shared fantasy video avasi itselle käsityksen itsestäni.

Traumasiteen katkaisu oli itselle yksi niistä vaikeimmista asioista joka eheytymisen tiellä odotti