Diagnoosin jälkeinen elämä
Lähetetty: 21 Heinä 2024, 20:45
Kaipaisin näkökulmia... olemme eronneet ja palanneet yhteen monta kertaa, valheita, pettämistä, manipulointia... tilanne noudattaa hyvinkin klassista kaavaa henkisestä väkivallasta ja niin edelleen, ei liene tarvetta sen suuremmille taustatarinoille.
Kun lähdin "oikeasti" mies sanoi menevänsä lääkäriin. Sai sieltä diagnoosiksi epävakaan persoonallisuuden. Aloitti terapian, sanoi muuttuvansa minun takiani ja tekevänsä mitä vain puolestani. Nyt viimeisimmän eron ja yhteenpaluun jälkeen ei ole ollut mitään draamaa, eli pari kuukautta on ollut rauhallista. En kuitenkaan voi rentoutua ja luottaa, että mikään olisi muuttunut. Vannomiset, rakkaudentunnustukset ja "kaiken tajuaminen" saivat lopulta imaistua minut takaisin vaikka tiedän, ettei asia mene niin. Mietin koko ajan, milloin tilanne palaa ennalleen ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Hermosto on kovilla ja olen itseeni pettynyt, mutta tuen ja lohdutan.
Onko teillä muilla kokemusta narsistin hakeutumisesta terapiaan/lääkärille tai diagnoosin jälkeisestä elämästä?
Kun lähdin "oikeasti" mies sanoi menevänsä lääkäriin. Sai sieltä diagnoosiksi epävakaan persoonallisuuden. Aloitti terapian, sanoi muuttuvansa minun takiani ja tekevänsä mitä vain puolestani. Nyt viimeisimmän eron ja yhteenpaluun jälkeen ei ole ollut mitään draamaa, eli pari kuukautta on ollut rauhallista. En kuitenkaan voi rentoutua ja luottaa, että mikään olisi muuttunut. Vannomiset, rakkaudentunnustukset ja "kaiken tajuaminen" saivat lopulta imaistua minut takaisin vaikka tiedän, ettei asia mene niin. Mietin koko ajan, milloin tilanne palaa ennalleen ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Hermosto on kovilla ja olen itseeni pettynyt, mutta tuen ja lohdutan.
Onko teillä muilla kokemusta narsistin hakeutumisesta terapiaan/lääkärille tai diagnoosin jälkeisestä elämästä?