Sivu 1/1

Diagnoosin jälkeinen elämä

Lähetetty: 21 Heinä 2024, 20:45
Kirjoittaja Auringonhattu
Kaipaisin näkökulmia... olemme eronneet ja palanneet yhteen monta kertaa, valheita, pettämistä, manipulointia... tilanne noudattaa hyvinkin klassista kaavaa henkisestä väkivallasta ja niin edelleen, ei liene tarvetta sen suuremmille taustatarinoille.

Kun lähdin "oikeasti" mies sanoi menevänsä lääkäriin. Sai sieltä diagnoosiksi epävakaan persoonallisuuden. Aloitti terapian, sanoi muuttuvansa minun takiani ja tekevänsä mitä vain puolestani. Nyt viimeisimmän eron ja yhteenpaluun jälkeen ei ole ollut mitään draamaa, eli pari kuukautta on ollut rauhallista. En kuitenkaan voi rentoutua ja luottaa, että mikään olisi muuttunut. Vannomiset, rakkaudentunnustukset ja "kaiken tajuaminen" saivat lopulta imaistua minut takaisin vaikka tiedän, ettei asia mene niin. Mietin koko ajan, milloin tilanne palaa ennalleen ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Hermosto on kovilla ja olen itseeni pettynyt, mutta tuen ja lohdutan.

Onko teillä muilla kokemusta narsistin hakeutumisesta terapiaan/lääkärille tai diagnoosin jälkeisestä elämästä?

Re: Diagnoosin jälkeinen elämä

Lähetetty: 29 Heinä 2024, 23:10
Kirjoittaja Toipuva12
Hei, aluksi sanon ettei ole henkilökohtaista kokemusta siitä että narsisti/epävakaa kumppani olisi diagnoosin jälkeen mennyt terapiaan itseään hoidattamaan ja sen jälkeen muuttunut. Jotain aiheesta kyllä olen lukenut.Tuo mitä kirjoitit ensimmäisessä kappaleessa kuulostaa mielestäni aika hurjalta eikä herätä luottamusta tai uskoa muutokseen. Niinhän siinä itsekin pohdit ja näet henkisen väkivallan piirteet. Tähän haluaisin kommentoida yhden asian joka tuosta tekstistäsi nousee esiin. Eli se että en itse uskoisi kovin helposti että kukaan ihminen varsinkin jos on
esim. ed.mainittu persoonallisuushäiriö voisi tuosta noin vaan muuttua toisen takia.Sen muutoksen pitää lähteä syvältä itsestä ylipäätään ja siihen pitää olla kapasiteettia ja aito halu. Pohdin sitä, että voisiko kumppanisi pelätä hylätyksi tulemista ja yksin jäämistä. Persoonallisuushäiriöisillä on usein tapana vakuutella muuttumistaan milloin mistäkin syystä ja niin ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä hetkittäin. En tiedä miten on mutta toivon että olen väärässä. Vähän karu kommentti kun en kannusta uskomaan muutokseen,mutta itsensä muuttaminen varsinkin toisen takia jos jo taustalla on mainitsemisia henkisen väkivallan tapahtumia välillänne ollut niin muutos voi olla aika haasteellista. Vaatii todennäköisesti ainakin pitkäaikaisen terapian jos muutos toteutuu. Teot ratkaisevat enemmän kuin puheet.Toivon kuitenkin teille parasta.