KESKUSTELUFOORUMI

Hei, olen kirjoittanut tänne hyvin harvoin. Pitäisi kai vaihtaa nimimerkki, jos osaisin. Olen siis nainen, eronnut kaksi kertaa samasta vaikeasta suhteesta, lopullisesta erosta on noin 10 vuotta. Olen viime aikoina pohtinut sitä, minkälaiset jäljet lapsiin on jäänyt. Minun mielestäni ex-mies on narsisti, vaikka virallisin diagnoosi hänellä oli epävakaa persoonallisuus, impulsiivinen häiriötyyppi, melkein 20:n vuoden takaa.

Teini-ikäinen tyttäreni kuuntelee tätä Pehmoainon biisiä, Ensimmäinen peili. Se kolahti kovaa. Kun isästä ei ole ehjäksi peiliksi, niin minun pitäisi yrittää olla sellainen. Ja nähdä tyttäreni oikeasti. Huomata ja reagoida.
https://youtu.be/kTOLvInx8CY?feature=shared

Tuntui pahalta, miten paljon lapset saavat kärsiä vanhemmistaan. Vastuu painaa myös. Osaatko riittävän hyvin olla sellainen äiti kuin pitäisi? Ei mulla muuta.

Ensiksi hattua päästä että etsit vastauksia ja haluat lapsesi parasta, hienoa, sitä toivoisin kaikilta vanhemmilta. Kaikki eivät sitä omaa osallisuuttaan halua katsoa., vaan loputtomasti syyttävät sitä "toista". Kaunis kappale, ymmärrän miksi hän sitä kuuntelee.

Kun pohdit mitä jälkiä jättänyt; miksi et häneltä kysyisi? Kyllä hän tietää; ole sellainen henkilö johon hän voi luottaa ja uskoutua. Jälkiä ja haavoja on varmasti. Surullisinta on olla yksin ja kärsiä hiljaisuudessa, hänellä on vähän vaihtoehtoja, sinun tehtävänä niitä hänelle tuoda. Toisen vinkin minkä voisin antaa että älä valehtele tai kaunistele, kyllä hän näkee valheiden läpi, tehnyt sitä koko elämänsä, etsien mikä on totta. Miten tässä näin kävi. Vaikuttaa että tiedät jo mitä sinun pitäisi tehdä kun kerrot; Nähdä oikeasti, huomata, reagoida. Kyllä se siitä, on helpottavaa puhua asioiden oikealla nimillä ja ottaa kissaa pöydälle, vaikkei se ole helppoa.

Kiitos. Tätä kohti nyt mennään. Rehellisesti, mutta pala kerrallaan. Lapsistani yksi on jo aikuinen, muut teinejä. Olisin tietysti voinut aloittaa aiemminkin, mutta se olisi kyllä vaatinut enemmän voimavaroja kuin minulla oli. Ero-oppaissa korostetaan sitä, ettei toista vanhempaa saa mustamaalata lapsille. Lapsen omista tunteista olisi silti ollut hyvä keskustella viikoittain. Isä ei ole aina oikeassa. Eikä kyllä ole äitikään.