KESKUSTELUFOORUMI

Omat kokemukset, vertaistuki, apu, ihan mitä vaan. Auttakaa
Taustaa sen verran, että yhden narsistin olen onnistunut pyyhkimään elämästäni parhaalla mahdollisella saavutuksella. Meillä siis yhteinen alakouluikäinen lapsi. Suhde kesti vajaan 10v. Irtaantuminen oli yhtä tuskaa. Eron jälkeen vielä useampi vuosi roikuin narsistin naruissa. Tästä irtaantumisesta seurasi huoltokäräjät jotka päättyi onneksi lapsen edunmukaisesti. Sen jälkeen vielä tullut perättömiä rikosilmoituksia ym vainoa ja ongelmat hänen kanssaan elävät edelleen, mutta vain hyvin ”etäisesti” ja koen pärjääväni tilanteessa vaikka välillä uuvun totaalisesti. Aloitin psykoterapian ja siitä alkoi irtaantuminen narskusta.
Kasvoin henkisesti tuon terapia vuosien aikana paljon ja mielessä kävi useasti ettei ole enää mahdollista että löytäisin itseni samankaltaisesta tilanteesta ja olin helpottunut. Seisoin vihdoin omilla jaloillani tukevasti ja olin onnellinen. Kunnes…. Tapasin henkilön, kihloihin ja piakkoin huomasin olevani avioliitossa. Tämä henkilö on kaikkea muuta kuin ensimmäinen narsku. Silti aloin voimaan suhteessa todella pahoin ja tilanne pahenee kokoajan. Jossain tuli vastaan tämä haavoittuva narsisti ja aloinkin tutkimaan aihetta enemmän. Pelästyin ja paljon!! Hän on sellainen, aivan kirjojen mukainen! Olen yrittänyt lähteä tästä suhteesta lukemattomia kertoja. Lopputulos on aina sama, viimeistään viikon päästä en enää jaksa vastustella näitä säälittäviä tykityksiä, rakkauspommitusta, krokotiilinkyyneleitä jne ja annan periksi. Tilanne on se, että asutaan mun omistamassa asunnossa ja en vaan saa tätä henkilöä pihalle täältä. Mielenterveys on mennyt jo aikaa sitten enkä enää tiedä kuka olen. Tunnen jopa inhoa itseäni kohtaan. Olen niin sekaisin etten tiedä mitä tehdä. Joten, kaikki apu, neuvo, vertaistuki on isommin kuin tervetullut!

Hei, monilta osin tutun kuuloista tuossa mitä kirjoitat. Olet hyvin oivaltanut että nykyisessä kumppanissasi on haavoittuvan narsistin piirteitä. Ymmärrän hyvin tuon irtaantumisen vaikeuden. Haavoittuvainen narsisti on usein niin ovela manipulaatiossaan kun toisen elämään astuu. Alussa sitä ei huomaa kuinka tällainen ihminen hivuttautuu pikkuhiljaa toisen elämään tarjoten ihanaa rakkauspommitusta ja sitä itsekin hurmaantuu eikä kykene tai halua nähdä niitä alun varoitusmerkkejä. Empaattisena ja hyvään toisesta uskovana sitä vaan lähtee siihen pyöritykseen mukaan. Inhimillistä mutta tietenkin satuttavaa kun huono kohtelu alkaa. Kaikenlainen jojoilu on niin tyypillistä noissa suhteissa ja vuoristoratamaisuus. Monet uhrit palaavat takaisin kerta toisensa jälkeen uskoen asioiden muuttuvan mutta ei narsisti muutu. Näin se meni myös omalla kohdallani.
Kuuman ja kylmän vuorottelu jatkuu ja oma paha olo kun sitä antaa kaikkensa ja yrittää mutta tuloksetta. Omalla kohdallani erosta on aikaa mutta vieläkin trikkeröidyn ja sydän rikki omasta kokemuksesta narsistin kanssa. Masennuin ja elämästäni katosivat värit. Nyt värit alkaneet pikkuhiljaa palautumaan elämään.Traumaside.
Eheytyminen vie aikaa. Älä vaan syytä itseäsi. Ei vika ole sinussa. On inhimillistä rakastua ja luottaa toiseen tietämättä mitä tuleman pitää. Jos aina epäilisi niin silloin ei uskaltaisi ryhtyä mihinkään.

Toivon että saat voimia nopeaan irtaantumiseen kumppanistasi ettet menetä koko mielenterveyttäsi ja että hän ymmärtäisi muuttaa pois asunnostasi. Ota ystäväsi apuun jos yksin on vaikea selvitä tai käänny ammattiavun piiriin. Tiedät että ainut oikea ratkaisu on lähteä suhteesta vaikka kuinka kipeää se tekisi. Olethan jo nähnyt ja kokenut asioita jotka ovat sinun mielenterveyttäsi järkyttäneet. Voimia sinulle irtaantumiseen! Sinä selviät tästä. Ansaitset parempaa
Suosittelen sinulle Miia Moision uusinta kirjaa: Toivon kirja narsistin haavoittamalle. Se tuo lohtua ja toivoa meille uhreille sekä antaa vastauksia moniin asioihin.

Olen edellisen kanssa samaa mieltä. Tarvitset ulkopuolista apua ja realiteetin vahvistamista. Riittävän pitkä erillään asuminen ja oman elämän rakentaminen vähä vähältä auttaa näkemään, mikä sinulle on tärkeää.

Hei, kiitos paljon vastauksista. Olen edelleen samassa tilanteessa. Ainoa mikä on muuttunut on oma vahvistus siitä kuinka sairasta tämä on. Tilannetta hankaloittaa vahvasti se että pelkään kyseisen ihmisen reaktioo. Mainittakoon vielä se että henkilöllä vankilataustaa ja väkivaltatuomioita (tosin miehiä kohtaan jos sillä merkitystä). Olen yrittänyt selvittää miten tämmöisessa tilanteessa lainmukaan olisi ne ”minun oikeudet” saada henkilö pois omistamastani asunnosta. Itse en ole enää 1,5v uskonut mihinkään muutokseen. Tämä suurin ongelma on nimenomaan se miten pystyn pääsemään ihmisestä eroon. Kuuntelin tuon kirjan heti kun se tuli. Ja oikeestaan kuuntelen paljon aiheesta äänikirjoja ihan vain itseni vahvistamisen vuoksi. Käyn psykoterapeutilla (samalla jolla kävin jo 3v. Kelan tukemana) n.kerran kuussa-kahdessa kuussa. Ystävät ovat myös ”toimettomia” ja epätoivon ja turhautumisen syövereissä tilanteeni puolesta ja auttavat parhaansa mukaan tukemisessa ja myös miettimällä konkreettisia keinoja. Tiedän että olen hyvin lähellä pistettä ja jaksan uskoa että se on kädenulottuvilla. Ainakin eteenpäin olen päässyt vaikka ajelehdinkin ilman airoja. Tässä on samaan aikaan paljon päällä, minulta löytyi kasvain ja lapseni pahoinpitelystä poliisitutkinnat päällä. Nepsy juttuja x3 taloudessa ja jokaisella omat haasteensa. Elämäni raskaimmat vuodet olen elänyt nyt vaikka olen joutunut vanhempanikin saattamaan hautaan 8v. Sitten mutta sekään ei tuntunut näin raskaalta vaikka murruin ihan täysin. Tiedän että selviän, ja olen vahva vaikka väsynyt olenkin. Ja kiitos kauniista sanoista ja tsempeistä. Tulen varmasti vielä kirjoittamaan tänne tänä vuonna selvitymisestä ja siitä miten pääsin tästä tilanteesta pois. Haluan viettää Joulun rakastavassa ja lämpimässä kodissa lasteni kanssa ilman tätä tunnetta.