Suden hetki
Lähetetty: 17 Syys 2024, 06:47
Se on juuri nyt,aamuyön tunteina kun uni ei tule ja tuska sisällä kasvaa suureksi.Päässä pyörii kuka on kuka?Onko se kuitenkin narsisti vai sittenkin lemmikki vai äiti joka poljettu maan rakoon vuosia sitten? Vai olenko se sittenkin minä joka kuvittelen vain kaiken omassa pienessä päässäni. Sekoaako tässä ihan huomaamattaan vai kirkastuuko kaikki kun menee rohkeasti kohti valoa joka siintää kaukana edessä ?Kuka näitä lankoja oikein vetelee?
Hullu perhe, kaikki ihan hulluja huusi äiti tuskissaan ennenkuin mureni tuhannen säpäleiksi . Siltä tämä vuosikymmenien karuselli on tuntunut,oikeesti.Joku meistä tätä kaikkea skeidaa on pyörittänyt tai pyörittää koko ajan.
Minä vielä yritän sinnitellä hammasta purren. En halua antaa sitä iloa näille kahdelle,että pääsisivät sanomaan:"Mitäs me on sanottu,samanlainen torvelo kuin äitinsä,se mitään osaa muuta kuin epäonnistua,tyhmä kuin saapas ,äitiinsä tullut,siitä mihinkään ole"
Mua vähän pelottaa mun ajatukset toisinaan .
Nuoresta saakka olen kulkenut itsemurha-ajatusten kanssa. Se on kurkkinut tossa olkapäällä toisinaan vahvempana toisinaan heikompana. Koskaan en ole tehnyt mitään ajatusta enempää. Huiskauttanut vain sen pois riekkumasta paitsi vuosi sitten. Hain apua koska suunnitelma oli kädessäni. Sitä istui päivystyksessä miettimässä pari tuntia että miten tästä eteenpäin. Ja elämä jatkui kun asiaa mietittiin pääkoppahoitajan kanssa.
Sitä aatteli ennen että se ei ratkaise ongelmaa jos itseään satuttaa ja vielä onnistuu siinä. Sitä miten se vaikuttaa omaan puolison ja lapseen ja sellasta. Ehkä tämä on iän tuomaa ymmärrystä mutta jotenkin olen alkanut ymmärtämään paremmin ihmistä joka päätyy lähtemään oman käden kautta.
Kun ihmiseltä viedään kaikki.Itsetunto,omanarvontunto ja se ettei koskaan saa olla hyvä missään. Vuosien mitätöinti, naurunalaisena oleminen kahvipöydässä,vähättely ja nimittely,aliarvioiminen sekä omien mielipiteiden lyttääminen . Kun vuodesta toiseen kuulee arvostelua,moittimista ja haukkumista. Kun aina vaikeissa tilanteissa jätetään yksin selviytymään eikä koskaan saa hyvää palautetta tai ainakin hyvin harvoin narsistin hetkellisen heikkouden vuoksi tai taka-ajatusten vuoksi.Niin ei ole ihme jos paukut alkaa loppumaan. Itsemurha tuntuu jotenkin läheisemmältä ja pehmeämmältä ja hyväksyttävämmältä omassa päässäni. Ja se hiukan pelottaa tuo muuttunut tunne. Ja sitten POKS
Antaisinko heille sen ilon että lähtisin pois? Saisivat surkutella että voi voi kun me niin yritettiin ja sitte kävi näin. Saisivat taputuksia ja myötätuntoa ja ymmärrystä. Kaikkea sitä mistä itse olen jäänyt vaille koko elämäni.Ottaisivat ehkä lapseni uudeksi syntipukiksi tai sairaan puolisoni. Ja taas.POKS .Ja miksi satuttaisin omaa perhettäni? Puolisoa ja lastani?Jotka ovat niin rakkaita.
MINÄ EN SITÄ ILOA HEILLE SUO!
Kun tekivät syntipukin minusta jo lapsena niin aion kiusallakin täällä sätkiä ja aiheuttaa heille kunnon jysäreitä jatkossakin. Se on pientä siihen nähden mitä tekivät minulle ja äidille. Äitiä ei voi enää pelastaa mutta oman elämäni voin muuttaa paremmaksi. Opetella tykkäämään kohtuudella itsestäni,tsempata itseäni ja muita päähän potkittu ja vastustaa narsistia. Viime viikolla jyrähdin napakasti narsulle ja ihan hetken näin hänen silmissään noloutta,häpeää ja pelkoa. Ymmärsin miksi minusta tehtiin syntipukki. Todennäköisesti siksi että olen aina kyseenalaistanut ja vastustanut epäoikeudenmukaista kohtelua. Itkenyt itkuni piilossa ja niistänyt nenäni,jotta aamulla olen voinut taas hymyillä vaikka sisin huutaa tuskasta.Ja taas sain sen pirulaisen kalautettua pois olkapäältäni riekkumasta. Jos itseään satuttaa se tuskin hetkauttaa narsistia. Saa vain haluamaansa huomiota ja sitä iloa minä piru vie en hänelle suo. Elämä jatkuu kiusallakin. Näihin aatoksiin päättyy minun suden hetkeni. Aamu sarastaa yö häviää.
Olen hyvä ihminen ja myös sinä.Emme ole yksin vaikka siltä tuntuukin välillä. Jatketaan yhdessä olka olkaa vasten omaa elämää,otetaan etäisyyttä narskuun ja annetaan hänen kiristellä rauhassa omia hampaitaan.
Hullu perhe, kaikki ihan hulluja huusi äiti tuskissaan ennenkuin mureni tuhannen säpäleiksi . Siltä tämä vuosikymmenien karuselli on tuntunut,oikeesti.Joku meistä tätä kaikkea skeidaa on pyörittänyt tai pyörittää koko ajan.
Minä vielä yritän sinnitellä hammasta purren. En halua antaa sitä iloa näille kahdelle,että pääsisivät sanomaan:"Mitäs me on sanottu,samanlainen torvelo kuin äitinsä,se mitään osaa muuta kuin epäonnistua,tyhmä kuin saapas ,äitiinsä tullut,siitä mihinkään ole"
Mua vähän pelottaa mun ajatukset toisinaan .
Nuoresta saakka olen kulkenut itsemurha-ajatusten kanssa. Se on kurkkinut tossa olkapäällä toisinaan vahvempana toisinaan heikompana. Koskaan en ole tehnyt mitään ajatusta enempää. Huiskauttanut vain sen pois riekkumasta paitsi vuosi sitten. Hain apua koska suunnitelma oli kädessäni. Sitä istui päivystyksessä miettimässä pari tuntia että miten tästä eteenpäin. Ja elämä jatkui kun asiaa mietittiin pääkoppahoitajan kanssa.
Sitä aatteli ennen että se ei ratkaise ongelmaa jos itseään satuttaa ja vielä onnistuu siinä. Sitä miten se vaikuttaa omaan puolison ja lapseen ja sellasta. Ehkä tämä on iän tuomaa ymmärrystä mutta jotenkin olen alkanut ymmärtämään paremmin ihmistä joka päätyy lähtemään oman käden kautta.
Kun ihmiseltä viedään kaikki.Itsetunto,omanarvontunto ja se ettei koskaan saa olla hyvä missään. Vuosien mitätöinti, naurunalaisena oleminen kahvipöydässä,vähättely ja nimittely,aliarvioiminen sekä omien mielipiteiden lyttääminen . Kun vuodesta toiseen kuulee arvostelua,moittimista ja haukkumista. Kun aina vaikeissa tilanteissa jätetään yksin selviytymään eikä koskaan saa hyvää palautetta tai ainakin hyvin harvoin narsistin hetkellisen heikkouden vuoksi tai taka-ajatusten vuoksi.Niin ei ole ihme jos paukut alkaa loppumaan. Itsemurha tuntuu jotenkin läheisemmältä ja pehmeämmältä ja hyväksyttävämmältä omassa päässäni. Ja se hiukan pelottaa tuo muuttunut tunne. Ja sitten POKS
Antaisinko heille sen ilon että lähtisin pois? Saisivat surkutella että voi voi kun me niin yritettiin ja sitte kävi näin. Saisivat taputuksia ja myötätuntoa ja ymmärrystä. Kaikkea sitä mistä itse olen jäänyt vaille koko elämäni.Ottaisivat ehkä lapseni uudeksi syntipukiksi tai sairaan puolisoni. Ja taas.POKS .Ja miksi satuttaisin omaa perhettäni? Puolisoa ja lastani?Jotka ovat niin rakkaita.
MINÄ EN SITÄ ILOA HEILLE SUO!
Kun tekivät syntipukin minusta jo lapsena niin aion kiusallakin täällä sätkiä ja aiheuttaa heille kunnon jysäreitä jatkossakin. Se on pientä siihen nähden mitä tekivät minulle ja äidille. Äitiä ei voi enää pelastaa mutta oman elämäni voin muuttaa paremmaksi. Opetella tykkäämään kohtuudella itsestäni,tsempata itseäni ja muita päähän potkittu ja vastustaa narsistia. Viime viikolla jyrähdin napakasti narsulle ja ihan hetken näin hänen silmissään noloutta,häpeää ja pelkoa. Ymmärsin miksi minusta tehtiin syntipukki. Todennäköisesti siksi että olen aina kyseenalaistanut ja vastustanut epäoikeudenmukaista kohtelua. Itkenyt itkuni piilossa ja niistänyt nenäni,jotta aamulla olen voinut taas hymyillä vaikka sisin huutaa tuskasta.Ja taas sain sen pirulaisen kalautettua pois olkapäältäni riekkumasta. Jos itseään satuttaa se tuskin hetkauttaa narsistia. Saa vain haluamaansa huomiota ja sitä iloa minä piru vie en hänelle suo. Elämä jatkuu kiusallakin. Näihin aatoksiin päättyy minun suden hetkeni. Aamu sarastaa yö häviää.
Olen hyvä ihminen ja myös sinä.Emme ole yksin vaikka siltä tuntuukin välillä. Jatketaan yhdessä olka olkaa vasten omaa elämää,otetaan etäisyyttä narskuun ja annetaan hänen kiristellä rauhassa omia hampaitaan.