Herääminen narsistin jälkeen
Lähetetty: 24 Marras 2024, 12:01
Löysin tämän foorumin vasta pari päivää sitten kun aloin miettimään onko entinen kumppanini narsisti. Täällä lueskellessani juttuja ja tarinoita narsisteista ja niiden uhreista tajusin kuinka sokea itsekkin olin.
Itse elin 8v narsistin kanssa suhteessa. Emme koskaan muuttaneet saman katon alle kun meillä oli välimatkaa. Ensimmäinen mahdollinen merkki oli jo varhain suhteen alussa kun kaverini löysi hänen kuvansa jostain Facebookin sinkkuryhmästä. Silloin hän sai minut uskomaan että se oli vahinko ja hän luuli kirjoittaneensa toiseen ryhmään.
Toinen tapaus oli kun yhtenä päivänä luin facebookista hänen olevansa parisuhteessa jonkun täysin vieraan naisen kanssa. Tästä alkoi pitkä "piina". Tämä nainen oli hänen sanojensa mukaan pakottanut hänet ja kiristänyt ja uhkaillut. Itsekkin tämän naisen kanssa puhuin mutta uskoin sitä että nainen tosiaan oli hullu. Jopa miehen lähipiiri perhe ja ystävät uskoivat naisen olevan hullu. Lopulta naisesta kuitenkin päästiin ja luulin asioiden todella menneen niin. Näin jälkikäteen ajateltuna luultavasti tämä nainen oli myös uhri.
Sitten tuli yksi juhannus milloin hän sanoi menevänsä yksin vanhempiensa asuntovaunulle leirintäalueelle. Ja sitten taas minä luin facebookista että hän kirjoitteli tuttavallisesti erään naisen seinällä. Lopulta selvisi että tämä nainen oli siellä vaunulla myös ja hänen kavereitaan. Sitten hän petti minua siellä. Selvisi sekin vain ja ainoastaan kun otin tähän naiseen yhteyttä. Tämäkin oli selitysten mukaan vahinko ja hän ei ollut oma itsensä siinä tilanteessa. Katui kovasti ja oli niin surullinen et miten hän teki minulle niin.
Tähän vuosien varrelle mahtui niin paljon kaikkea outoa ja epämääräistä. Aina kuitenkin hän sai minut uskomaan ettei mitään syytä ollut epäillä ja että olin itse vaan sairaalloisen mustasukkainen.
Nyt pari kuukautta sitten hän joutui sairaalaan hammastulehduksen vuoksi. Ei mennyt montaa päivää kun kertoi että hänellä on syöpä. Minä tietysti surin ja olin lähdössä häntä katsomaan sairaalaan. Sairaalaan ei kuitenkaan saanut mennä hänen sanojensa mukaan omaiset, ainoastaan lähiomaiset. Tämä sairaushan vei häneltä myös puhekyvyn. Hänen piti käydä puheterapiassa kun ei kuulemma pystynyt puhua. Oletan että tämä oli vain syy etten hänelle soittelisi. Se oli kuitenkin aina ollut sen meidän pääasiallinen yhteydenpito tapa.
Ja sitten tuli hänen syntymäpäivä. Luin taas hänen Facebook seinältään onnittelut naiselta ja tämä nainen kutsui häntä rakkaaksi. Tästä kyseisestä naisesta olin vielä useamman kerran kysynyt että kuka tämä on. Mut oli kuulemma vaan kaverin ex eikä hän tuntenut. Hän keksi kaikenmaailman selitykset että mistä nyt yhtäkkiä tunsi tämän naisen. Kunnes laitoin tälle naiselle viestiä. Ja lopulta nainen vastasi parin viikon jälkeen minulle ja kertoi heidän olleen jo 3v parisuhteessa ja asuvan yhdessä. Hän sai puhuttua taas kaiken niin että tämä nainen ei uskonut edes minun lähettämiä screenshotteja keskusteluista. Ja samana päivänä hän ilmoitti minulle yllättäen et on tämän naisen kanssa suhteessa ja toivoi meidän jatkavan elämää tahoillamme ja pyysi anteeksi. Ihan kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan tai meidän parisuhdetta. Kuitenkin hän oli minulle päivittäin kertonut kuinka rakastaa minua enemmän kuin mitään eikä koskaan minua vaihtaisi mihinkään.
Tämä ero oli itselle helpotus. Olin jo pitkään halunnut päästä pois koska olin itse jo alkanut voida niin huonosti. Olinhan aina syypää ihan kaikkeen. Ja jatkuva epäily ja epävarmuus oli todella raastavaa. Ainakun olin eroa ottanut puheeksi hän uhkasi tappaa itsensä. Mietin monet kerrat että miten tästä pääsisin pois. Nyt vihdoin tuntuu että olen vapaa. Olo on vaan aika epäuskoinen että miten omalle kohdalle voi käydä näin. Ja että miten toinen voi pyyhkiä minut pois elämästään niinkuin en olisi koskaan ollut mitään. Enpä edes tiedä että oliko hänellä syöpää mutta tuskinpa. Se oli vain keino pitää minut siinä koska olin luonnollisesti todella huolissani.
Itse elin 8v narsistin kanssa suhteessa. Emme koskaan muuttaneet saman katon alle kun meillä oli välimatkaa. Ensimmäinen mahdollinen merkki oli jo varhain suhteen alussa kun kaverini löysi hänen kuvansa jostain Facebookin sinkkuryhmästä. Silloin hän sai minut uskomaan että se oli vahinko ja hän luuli kirjoittaneensa toiseen ryhmään.
Toinen tapaus oli kun yhtenä päivänä luin facebookista hänen olevansa parisuhteessa jonkun täysin vieraan naisen kanssa. Tästä alkoi pitkä "piina". Tämä nainen oli hänen sanojensa mukaan pakottanut hänet ja kiristänyt ja uhkaillut. Itsekkin tämän naisen kanssa puhuin mutta uskoin sitä että nainen tosiaan oli hullu. Jopa miehen lähipiiri perhe ja ystävät uskoivat naisen olevan hullu. Lopulta naisesta kuitenkin päästiin ja luulin asioiden todella menneen niin. Näin jälkikäteen ajateltuna luultavasti tämä nainen oli myös uhri.
Sitten tuli yksi juhannus milloin hän sanoi menevänsä yksin vanhempiensa asuntovaunulle leirintäalueelle. Ja sitten taas minä luin facebookista että hän kirjoitteli tuttavallisesti erään naisen seinällä. Lopulta selvisi että tämä nainen oli siellä vaunulla myös ja hänen kavereitaan. Sitten hän petti minua siellä. Selvisi sekin vain ja ainoastaan kun otin tähän naiseen yhteyttä. Tämäkin oli selitysten mukaan vahinko ja hän ei ollut oma itsensä siinä tilanteessa. Katui kovasti ja oli niin surullinen et miten hän teki minulle niin.
Tähän vuosien varrelle mahtui niin paljon kaikkea outoa ja epämääräistä. Aina kuitenkin hän sai minut uskomaan ettei mitään syytä ollut epäillä ja että olin itse vaan sairaalloisen mustasukkainen.
Nyt pari kuukautta sitten hän joutui sairaalaan hammastulehduksen vuoksi. Ei mennyt montaa päivää kun kertoi että hänellä on syöpä. Minä tietysti surin ja olin lähdössä häntä katsomaan sairaalaan. Sairaalaan ei kuitenkaan saanut mennä hänen sanojensa mukaan omaiset, ainoastaan lähiomaiset. Tämä sairaushan vei häneltä myös puhekyvyn. Hänen piti käydä puheterapiassa kun ei kuulemma pystynyt puhua. Oletan että tämä oli vain syy etten hänelle soittelisi. Se oli kuitenkin aina ollut sen meidän pääasiallinen yhteydenpito tapa.
Ja sitten tuli hänen syntymäpäivä. Luin taas hänen Facebook seinältään onnittelut naiselta ja tämä nainen kutsui häntä rakkaaksi. Tästä kyseisestä naisesta olin vielä useamman kerran kysynyt että kuka tämä on. Mut oli kuulemma vaan kaverin ex eikä hän tuntenut. Hän keksi kaikenmaailman selitykset että mistä nyt yhtäkkiä tunsi tämän naisen. Kunnes laitoin tälle naiselle viestiä. Ja lopulta nainen vastasi parin viikon jälkeen minulle ja kertoi heidän olleen jo 3v parisuhteessa ja asuvan yhdessä. Hän sai puhuttua taas kaiken niin että tämä nainen ei uskonut edes minun lähettämiä screenshotteja keskusteluista. Ja samana päivänä hän ilmoitti minulle yllättäen et on tämän naisen kanssa suhteessa ja toivoi meidän jatkavan elämää tahoillamme ja pyysi anteeksi. Ihan kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan tai meidän parisuhdetta. Kuitenkin hän oli minulle päivittäin kertonut kuinka rakastaa minua enemmän kuin mitään eikä koskaan minua vaihtaisi mihinkään.
Tämä ero oli itselle helpotus. Olin jo pitkään halunnut päästä pois koska olin itse jo alkanut voida niin huonosti. Olinhan aina syypää ihan kaikkeen. Ja jatkuva epäily ja epävarmuus oli todella raastavaa. Ainakun olin eroa ottanut puheeksi hän uhkasi tappaa itsensä. Mietin monet kerrat että miten tästä pääsisin pois. Nyt vihdoin tuntuu että olen vapaa. Olo on vaan aika epäuskoinen että miten omalle kohdalle voi käydä näin. Ja että miten toinen voi pyyhkiä minut pois elämästään niinkuin en olisi koskaan ollut mitään. Enpä edes tiedä että oliko hänellä syöpää mutta tuskinpa. Se oli vain keino pitää minut siinä koska olin luonnollisesti todella huolissani.