KESKUSTELUFOORUMI

Pitkä teksti tulossa. Nyt pakko saada tämä ahdistus ulos. Asuin 20 vuotta ulkomailla, ei perhettä tai lapsia. Palasin Suomeen jokunen vuosi sitten kun vanhemmat täällä sairastui ja hoisin heidät hautaan. Veljellä on perhe joka aina tuli ensin, syöpäsairasta äitiämme ei ehditty nähdä kun piti matkustaa etelään vaikka saattohoito alkoi, isältä käytiin vaan hakemassa lainaan takaus lähes kuolinvuoteella, valehdellen sai isän suostumaan. Veli on ainoa omaiseni ja hänen lapsensa ovat kuitenkin minulle tärkeitä. Minua ei koskaan ole hyväksytty veljen vaimon taholta, niin ymmärsin kun veli aina selitteli että ollaan niin erilaisia. Yksin kaikki joulut ym. kirotut pyhät. Muuttaisin suomesta pois mutta joudun sinnittelemään perintökiinteistön takia täällä. Ehkä etäämpänä olisi helpompi hyväksyä etten saa nähdä lapsia. Veli on lähes nuoresta asti varastanut ja huijannut rahaa vanhemmilta ja ties mistä. Vaimolle valehtelee niinkun kaikille, ja vaimo ei tiedä mitä touhuaa tai ei halua tietää, hänellä on hyvä virka ja elättääkin perheen lähestulkoon.
Minusta ilmeisesti kerrotaan jotain millä selitetään miksi minua ei voida tavata, vaikka asutaan 2 km päässä toisistamme. Veljen nuorempi tytär pitää minua esikuvana ja haluaisi nähdä, kerran vuodessa saan kutsun synttäreille. Nyt vasta olen alkanut ymmärtää että veljessä on todella narsistisia piirteitä, pelkää kai minun paljastavan hänen touhut vaimolleen ja monesti kieltänyt kertomasta. Vaimonsa perhe ja suku jumaloi veljeä joka osaa miellyttää ja palvella heitä. Luulevat että on menestyvä kultaseppä.
Vuosia jatkunut tämä lapsista vieraannuttaminen joka vie minulta voimat. En haluaisi olla missään tekemisissä veljeen ja vaimoonsa mutta lasten takia sinnittelen edes yrittää tavata heitä. Vien joululahjat ja ties mitkä lahjat jotka kyllä kelpaa kunhan poistun pian.
Viime jouluaattona, aamusta aikaisin veli kävi perhetuttumme luona, vanhuksen joka oli pyytänyt häneltä apua ja luotti veljeeni miehensä juuri kuoltua. Sain kuulla että oli vieraillut hänellä usein kahvittelemassa tunteja ja pehmitellyt, miellyttänyt, tämä oli näyttänyt kultasepälle korunsa. Veli sitten aattona kävi varastamassa tältä suuren määrän kultakoruja, kelloja ym. tämän pukeutuessa toisessa huoneessa. Sanoi tuovansa takaisin, kun vanhus huomasi ja otti yhteyttä. Selitteli jotain halunneensa yllättää vanhuksen jollain työllä ja muuta käsittämätöntä tarinaa, pyysi myös anteeksi. Kultakoruja ei ole palauttanut ja minä autoin vanhusta tekemään rikosilmotuksen. Poliisi on soittanut minullekin kun sain nauhotettua veljen tunnustuksen että otti korut. Hänellä on niin paljon velkaa verottajalle ja ties minne ettei niitä rahoja häneltä varmaan mitenkään saa edes oikeustoimin, siksi hänelle näkyy olevan ihan sama. Saipa joululahjarahat i-phoneihin ym mitä tasoa lahjat siinä perheessä on. Kun ei näy olevan omaatuntoa mihinkään asiaan niin sekin jo muistuttaa narsistisesta persoonallisuudesta. Vuosien aikana olen yrittänyt hänelle puhua siitä ettei voi jättää kertomatta vaimolle rahatilannettaan ja kuinka väärin se on lapsia kohtaan etteivät tapaa tätiään, turhaan. Yritän jotenkin pitää yhteyttä ja käydä edes heidän eteisessä että näen lapset ja että he eivät unohtaisi ainoaa sukulaista isän puolelta. Ollut niin shokissa tuon joulun jälkeen että kykenin vaan hakemaan asuntoni avaimen pois häneltä, minunkin kultakoruja on kummasti kadonnut vaikka ei ole murtauduttu. Veli keksii aina jotain syytä miksi ei sovi tavata lapsia. Nyt olenkin kolmena iltana vaan mennyt pihaan, tänään sitten tulivat kotiin ja veli yritti estellä etten tulisi sisään. Valehteli että heillä tappelu pystyssä, lapset ei pystisi tehdä läksyjä, että tulisin huomenna. Sanoin että haluan nopeasti moikata ja sopia huomisesta tytön kanssa. Vaimo ei edes tullut tervehtimään. Luultavasti veli huomenna soittaa että ei kannata tulla kun tyttö kipeenä.
Mitä luulette? Onko ihan turhaa jatkaa tätä epätoivoista yrittämistä pitää lapsiin, 7 ja 10 v. yhteyttä. Toisaalta tekisi mieli antaa vaimonsa tietää kaikki mutta luultavasti veli on kertonut minusta jotain niin ettei vaimonsa uskoisi edes. Hän ei ole koskaan vastannut edes puhelimeen, aina veli soittaa heti takaisin että miksi soitan vaimolleen.
Oon ajatellut että jätän koko porukan pois testamentissa ja annan pikku jäämistöni eläinsuojeluun. Paskaa olla ihan yksin, jotenkin oon vielä niin maissa myös äidin ja isän kuolemasta etten jaksa parisuhdetta jostain netistä alkaa etsiä. Vuosi sitten sain eläkkeen kun selkä ei kestä enää työntekoa, sekin ottanut koville kun haluisin olla töissä vielä.

Voimia Jigron71! Kuulostaa kamalalta tilanteelta, olen todella pahoillani puolestasi. Itse ehkä yrittäisin vastaavassa tilanteessa pitää sitkeästi yhteyttä lapsiin. Kovin montaa vuotta ei mene, ennen kuin vanhempi itsenäistyy sen verran, että voit olla suoraan yhteydessä ja sopia tapaamiset hänen kanssa ilman vanhempia välikätenä. Saattaapi myös olla, että susta voi lasten kasvaessa tulla heille todella tärkeä. Itselleni täti on ollut ihan korvaamaton narsisti-isäni jälkien paikkailussa (täti jopa otti mut lukiolaisena luoksensa asumaan), häneltä olen myös kuullut asiaa valaisevaa sukuhistoriaa jne. asioita, joista isäni on vaiennut ja suoraan kysyttäessä jopa kieltänyt. Jos siis vain mitenkään jaksat, niin lapsien vuoksi yrittäisin -ja kukapa tietää, ehkä heistä voi aikuisina kasvaa sinullekin perhettä, yhteyttäpitäviä mukavia sukulaisia.