paskaa

[zaaa]

en oo ikinä kirjoittanut tänne, mutta tuntuuko teistä ikinä että ootte ite narsisteja ja ette ansaitse mitään? vaikka oikeesti ootte kokoajan olleet uhrina. tää haittaa mun elämää enkä kykene hyviin ihmissuhteisiin..

[Surusilmä1962]

On olemassa tervettä narsismia tai mitä se sitten onkaan. Musta on normaalia tykätä vähän itsestäkin ,kokea onnistumisen tunteita ja kokea olevansa ihan hyvä ihminen.Pitää tykätä vähän itsestä jotta voi tykätä toisista ja solmia hyviä ihmissuhteita. Silleen kohtuudella. Narsisti yrittää just tän nitistää pois. "Et ole mitään" se vakuuttelee.Vaikka sulla voi olla ominaisuuksia ja taitoja joita narskulta puuttuu ja se alkaa kadehtia sua ja yrittää murtaa sut.
Kyllä tuntuu välillä että jos se olenkin minä se narsisti? Kun kasvaa perheessä missä narsisti on pyörittänyt tahtipuikkoa. Perheessä jossa ei koskaan saanut olla mitään ,jossa nolattiin ja mitätöitiin jatkuvasti ja kerrottiin oletuksia tosiasioina. Missä mikään ei ollut sitä miltä se sivusta katsottuna näytti. Naamiot kasvoilla ja pelko persuuksissa koko ajan että jos sanon tai teen jotakin mistä se suuttuu.Kun kaikki käännetään jatkuvasti ylösalaisin ja toisinpäin. Takaraivossa kauhea pelko että jos se olenkin minä. Narsisti. Syntipukille se on aika luonnollista kun korvissa kaikuu vieläkin se sinun vika sinun vika.
Täällä foorumissa voi tuntua että kirjoitetaan vaan itsestä koko ajan mutta on tärkeää saada puhua tunteista joita monet ovat joutuneet tukahduttamaan kenties vuosikymmeniä tai edes tietämättä että perheessä on tyyppi joka manipuloi ja omaa narsistisia piirteitä.
Mä ajattelen nykyään että omituisia ihmisiä ei ole olemassakaan. Kun tutustut ja opettelet tuntemaan jonkun. Kun kuulet hänen tarinansa ymmärrät miksi hän on se mikä on.Narsistin perheessä omien tunteiden näyttäminen on pahimman luokan rikos. Mutta tunteista pitää pystyä puhumaan luotettavalle taholle,kertoa miltä tuntuu ja miksi. Jotta pääsee ulos siitä hullunmyllystä. En tunne tarinaasi mutta tämmöisiä mietteitä se herätti. Et ole yksin ajatuksesi kanssa.

[Surusilmä1962]

PS. Narsisti ajattelee että hän ansaitsee kaiken hyvän ja uhri ettei ansaitse mitään. Et vaikuta narsistilta.

[Brokensoul]

Hei, tuohon vielä omakohtaisesti lisäisin, että narsisti kokee ansaitsevansa kaiken, myös sen mikä on uhrin omaa. Ja pyrkii keinolla millä hyvänsä myös sen saamaan. Kun uhri pitää pintansa, eikä luovu omastaan, suuttuu narsisti verisesti. Tästä voi tulla uhrille tunne, että on itsekäs, jopa narsistinen, mutta se on mielestäni vain tervettä itsekkyyttä ja pintansa pitämistä.

[Surusilmä1962]

Näinkin sen voi sanoa. Myös mulla on tuo et on vaikea luoda ystävyyssuhteita koska on vaikea luottaa ihmisiin . Myös se että pelkää joutuvansa uudestaan toisen narsistin kynsiin tekee ainakin musta terävästi töksäyttelevän. Mulle tää juttu on vielä tuore sillä vasta pari vuotta sitten aloin miettimään ja tutkimaan asiaa. Järkytys ja helpotus oli suuri kun tunnistin perhekuvion ja oman syntipukkiroolini perheessä. Siksi näistä asioista pitää uskaltaa puhua jotta pääsee pois. Mutta valikoidusti.Kaikki eivät ymmärrä jos eivät ole kokeneet samaa. Mun kohdalla narsisti on poissa. Lemmikki antaa merkkejä samoista piirteistä. Luulen että tästä voi toipua mutta arvet jää ja tietyt särmät ainakin mulla.Olen myös tajunnut miksi olen aina kokenut itseni ulkopuoliseksi. Koulussa,nuorena,töissä. Ikäänkuin sivustakatsoja koko elämäni ollut. Siitä huolimatta että olen sosiaalinen ja tulen juttuun erilaisten ihmisten kanssa mutta päästää ystäväks ja lähelle.... Se on eri asia . Tavallaan mut syrjäytettiin kotona kun en mukautunut isän oikkuihin .Syntipukki näkyy hyvin siis sosiaalisissa tilanteissa. En mene yleensä kenenkään viereen palavereissa ellei kutsuta. Jos joku tulee viereen se tuntuu mukavalta. Selitä tätä sitte muille.. Mennään tää paska läpi ja yritetään selviytyä. Aamu sarastaa jossain vaiheessa ja yö häviää

[Rita85]

Ihan kun olis omia tunteita ja näkemyksiä sanottanut.... Mulla 39 vuotta tuli henkistä kidutusta täyteen molempien vanhempien taholta. Minusta tehtiin vaikea, kamala ja olin kaikkeen syypää lapsesta asti. Vasta nyt oon alkanu käsittelemään sitä mitä kaikkea mulle on tapahtunut ja voi pojat että viimenen vuos on ollu sellasta vuoristorataa kun se isompi kuvio on auennut näiden ihmisten toimintamalleista ja motiiveista. Ihan sellanen matrix olo kun olis nielassut sen punasen pillerin
Tai kun Liisa putoaa sinne kaninkoloon.... Mulla ei oikein ole vertaistukea ja kun on vaikeeta just luottaa ihmisiin niin on vaikea saada ystäviä vaikka oon tavallaan jotain introvertin ja sosiaalisen ihmisen väliltä. Mutta en erakko kuitenkaan. Toisekseen mun on tosi vaikea uskoa että ketään aidosti kiinnostaa kuunnella mun elämästä ja ongelmista. Lähinnä se että kun käyt koko elämäs yksityiskohtia ihan uudessa valossa läpi se järkyttää tajuta ettei sun vanhemmat koskaan sua rakastaneetkaan... isästä sen tiesin ettei siihen ole kykenevä jo teininä kun 14 vuotiaana kävi mun päälle ja sen jälkeen hylkäsi. Äiti on saanut tehtyä jopa enemmän tuhoa olemalla erittäin haavottuvainen ja huomionhakunen narsisti. Paha välirikko äitiini tapahtui maaliskuussa. Yritin vielä siihen asti terapeutin kannustamana selvittää asioita. Tämä päättyi siihen että mua ivattiin, hän sanoi että koko mun persoona ärsyttää häntä ja lopuksi kun toin esiin asioita mitä hän on historiassa tehnyt mut haukuttiin hulluksi ja harhaiseksi. Sen jälkeen hän lopetti yhteydenpidon.

Mä murruin kokonaan. En tiedä miksi mutta putosin sänkyyn, tärisin ja huusin. Itkin ja huusin. Se vaan tuli musta ulos ja mulla ei oo ikinä elämässäni ollut sellasta kipua mitä siinä hetkessä tunsin. Ihan kun mut olisi laitettu pysyvästi palasiksi.

Nyt on menossa loka kamppanja ja mut on eristetty kaikista. Mun veli on ainoa jonka kanssa oon tekemisissä ja sekin suhde on muuttunut kylmäksi. Tää varmasti johtuu siitä että veli oli se kultainen lapsi ja minä se syntipukki. Hän ei nää äidissä vikaa ja sen narratiivin huomaa hänen puheistaan kuinka minä tappelen ja kuinka minä olen liian itsepäinen ja hankala luonne. Veljeni sanoi suoraan että voi luoja hän toivoo ettei hänen tyttärestään kasva samanlaista kuin minä.....

Kukaan muu tosin ei mua kuvaile näin. Ei aviomieheni, ei lapseni, ei edesmenneet isovanhemmat tai ihmiset jotka mun elämässä on olleet.

Olen paljon miettinyt mitä vikaa mussa on. Raapinut auki omia virheitä ja luonteenpiirteitä. Rehellisesti sanottuna; löydän vikoja joita korjata jotka johtuvat historiastani mutta se mitä oon ihmisenä on sellainen joka ei halua mitään pahaa kenellekään, rakastan kaikkia eläimiä (siis KAIKKIA) mä silittäisin krokotiiliakin jos tietäsin ettei se syö mua. Huolehdin aina siitä miltä mun perheestä tuntuu ja että niillä on kaikki kunnossa. Joskus vähä liikaakin ehkä... mulla on kuulemani mukaan tosi kova oikean ja väärän taju. Tunnistan tän kyllä itsessäni. En siedä etenkään heikompien kiusaamista, maalittamista tai valehtelua. Osaan välillä olla jyrkkä mulle tärkeissä isoissa asioissa (näitä on tyyliin 2 tai 3 asiaa mun elämässä) mutta kykenen hyvin kompromisseihin ja kuuntelemaan muita. Tähän mua onkin "ystävät" käyttäneet. Lähinnä omien negatiivisten asioiden purkamiseen ja sitten kun oon kuunnellut heitä vuosia ja mulla on jotain niin mua kuunnellaan sen 5 minuuttia ja sitten sivuutetaan....

Tunnistan myös ton ainasen ulkopuolisena olemisen tunteen. Oon aina nähnyt asiat hieman laajemmin kun tosi moni muu. Tuntunut siltä ettei todellakaan kuulu joukkoon ja pakko vetää se naamari päälle jotta on sosiaalisesti hyväksytty yksilö. Ai niin ja pitää mielipiteensä itsellään....

[Surusilmä1962]

Että samassa veneessä kauhotaan luultavasti samaan suuntaankin. Kohti valoa pois pimeydestä. Hyvää kesää sinulle,toivotaan että sää vielä lämpenee.