KESKUSTELUFOORUMI

Tästä tulee pitkä tarina, mutta kiitän jo etukäteen niitä, jotka jaksavat tarinan lukea ja jopa sitä kommentoida..

Tapasin noin 20 vuotta sitten The Miehen. The Mies oli minua lähes 15 vuotta vanhempi ja olin itse vasta teini-tyttönen. The Mies oli jo kaksi kertaa eronnut ja kolme lasta maailmaan siittänyt tapaus. Jostain syystä ex-naiset olivat "niin idiootteja", etteivät antaneet The Miehen tavata lapsiaan ja hänet suljettiinkin totaalisesti ulos lasten elämistä.

Elämämme alkoi vauhdikkaasti. Ryypättiin ja rällättiin, tapeltiin ja rakastettiin.. Jossain välissä ryhdyimme elämään "mallikelpoisesti" ja tuolloin elämän tärkein asia oli laihdutus ja kuntoilu. The Mies on aina ollut paras kaikessa, mitä on harrastanut. Hän on ollut "vaarallinen taistelija", joka ei viitsi osallistua laulukilpailuihin, koska hän voittaisi ne kilpailut, eikä hän jaksa kiertueita. The Mies on myös välillä selittänyt sukulaisensa voittaneen suunnattomat lottovoitot suunnitellen samalla, kuinka The Mies voisi voittoa käyttää.

Jostain syystä kuitenkin kävi ilmi parin vuoden suhteen jälkeen (kun olin ruhtinaalliset 18 vuotta vanha), että The Mies on velkavankeudessa. No, itsehän sitten päätin pelastaa hänet (läheisriippuvaisena ihmisenä) ja hankimme velkasaneeraukset ym., jotta hän pääsisi jaloilleen.

Muutama vuosi tämän jälkeen saimme yhteiset lapsemme ja sen jälkeen The Miehen esikoinenkin muutti kotiimme (nuori, jonka olin nähnyt pari hassua kertaa enemmän kuin The Mies itse). The Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että hän voi aivan hyvin hoitaa vieraan, käyttäytymishäiriöisen nuoren kuntoon omalla erinomaisuudellaan.
Jossain välissä suhdetta huomasin, että ystäväni olivat kaikonneet, eikä The Miehellä sellaisia ollut. Jälkikäteen kävi ilmi, että ystäväni eivät kestäneet The Miestä, eivätkä sitä, millainen minusta oli hänen kanssaan tullut. Olin varautunut, sulkeutunut ja yritin kontrolloida jokaista tilannetta.

Olimme suhteessa 12 vuotta. Pitkiä aikoja The Mies painosti minua seksiin. Hän ei varsinaisesti pakottanut, mutta teki hyvin selväksi mm. sen, että jollei hän "saa vähintään kahdesti viikossa", niin hänestä tulee pahantuulinen ja hänen kiveksensä rupeavat särkemään. No, minähän itkin ja annoin.. Jossain välissä ryhdyin itse hoitamaan itseäni ja rupesin rakoilemaan. Tässä tilanteessa The Mies totesi, että "voit vapaasti lähteä, mutta muista, että minä pidän talon ja lapset". Loppujen lopuksi The Mies jäi taloon, kun muutin lasten kanssa siitä pois.

Sain tarpeekseni, kun The Mies pelasi netissä meidän perheemme luottokortin varat ja olin tarpeeksi kauan kärsinyt siitä tunteesta, että olen itse täysin rikkinäinen, väärässä ja hullu.

Vielä tänäkin päivänä The Mies saattaa puhua minulle yhtä ja jos olen asian suhteen kriittinen, niin hän väittää, ettei ole ikinä mitään sanonut ja tuhisee samalla minulle pöyristyneenä.

The Mies muutti uuden naisen kanssa yhteen ja meni toisen naisen kanssa naimisiin eromme jälkeen. Molemmat näistä ex-naisista ottivat MINUUN yhteyttä hätäpäissään, kun ihmettelivät The Miehen käytöstä. Tällä hetkellä The Mies on naimisissa naisen kanssa, jonka kanssa hän oli jälkikäteen kuultuna suhteessa jo meidän avioliittomme aikana. Yllättävää, sillä The Mies käyttäytyi niin tuomitsevasti ja puhtoisesti, ettei hän ikinä voisi tunnustaa tehneensä tässä(kään) asiassa mitään väärää. Ilmi kävi myös, että hän on ahdistellut seksuaalisesti monta ystävääni, joista nuorin oli 17-vuotias The Miehen ollessa 38..

Töitä The Mies on tehnyt, mutta hän on usein vaihtanut työpaikkaa, koska häntä on kiusattu tai hänen ad-hd:nsa ei kestä työympäristöä. Työttömänä ollessaan hän on jättänyt hakematta töitä, koska odottaa "päällikön paikkoja", joita hänelle on myös usein tarjottu. The Mies on myös todella sairas. Hän sairastaa keliakiaa, ad-hd:ta, on jatkuvasti flunssassa tai palautumassa, on kärsinyt puoli vuotta harvinaisesta tulehdussairaudesta ym. ym. Vain hyppy-kuppa ja intialainen vinkuyskä puuttuvat The Miehen sairaus-listalta.

Suuren osan varhais-aikuisuudestani elin jatkuvassa tunteessa siitä, että minä olen huono. Minä olen väärässä, teen väärin, ymmärrän väärin, luulen väärin.

Ah, meinasin unohtaa, että The Mies on ryhtynyt henkiparantajaksi ja hänellä on jumalan voima parantaa ihmisiä… Tästä asiasta olen kuullut jo viimeiset viisi vuotta. Hän selittää vakavalla naamalla parantaneensa ihmisiä, joita ei ole koskaan tavannutkaan ja hän on kerännyt mielenkiintoista piiriä ympärilleen näillä toimilla.

Pian 10 vuotta sitten astui voimaan The Ero. The Mies ei ole ollut kovinkaan kiinnostunut lapsistaan, vaan on milloin milläkin tekosyyllä (sairaus, muutto, remontti, harrastukset, lapsen sairaus viikko sitten, jota ei tietty halua saada tartuntana etc) perunut tapaamisia ja lyhentänyt kesätapaamisia.

Nyt tyttäremme on ruvennut teini-angstaamaan ja ilmoittanut muuttavansa isälleen. Isähän innostui tästä ajatuksesta, eikä suostu minun kanssani keskustelemaan aiheesta (vaikka olen pyrkinyt hänelle kirjoittamaankin omia ajatuksiani - syyttelemättä ketään mistään).
No, yritin sitten The Miehelle tosiaan perustella syitä siihen, miksi tyttö ei saisi muuttaa (mm. koulua ei voi vaihtaa, kaveripiiri jäisi tänne, veljet jäisivät, mummo jäisi, tyttö soittelee isälleen vain suutuspäissään etc). Mutta jostain syystä The Mies on hyvin vakaasti sitä mieltä, että hän on nyt ilmeisesti sopivampi kasvattaja…

Onko teillä antaa minulle avaimia siihen, millä tavoin voisin keskustella The Miehen kanssa asian selväksi? Tyttö vaihtaa mielipidettänsä usein ja olen tehnyt omani erittäin selväksi (jälleen ketään syyttelemättä). Toivon löytäväni keinon, jolla The Mies voi perääntyä itsepäisestä hankkeestaan niin, että hän ikään kuin keksii itse tämän idean tai voi jättää asian ilman kasvojen menettämisen pelkoa..

Kesä on jo lähes mennyt, miltä tilanne vaikuttaa tyttären muuton suhteen nyt kun koulut ovat alkaneet? Todella riipaisevaa lukea elämästäsi, toivon todella että olette tyttären kanssa saaneet asiat jäämään ennalleen, eikä hän olisi muuttanut isälleen.

Toi hyppy-kuppa oli mun exmiehellä, niiden muiden tautien lisäksi, ja vielä se diagnosoimaton trooppinen sairaus. Nyt hän on viimein hankkinut parit diagnoosit minkä turvin hän voi lepuutella kotona aina kun hänellä on lasten tapaamisaika.

Mutta asiaan. Vaikea tilanne. Teinityttö ja narsukasvattaja. Voisiko tässä vetää ihan niinkin simppeliä linjaa, että olet myöntyväinen, että miksei olisi isän vuoro kasvattaa. Että vahtii sitten joka ilta kotiintuloajat, tai soittaa tietyt ystävien vanhemmat läpi että missä tyttö luuraa. Että ottaa huomioon että tytöllä on silloin ja tällöin tapaamiset koulukuraattorin kanssa. Mitä vain ns. ikävää vastuullista huolehdittavaa keksit mikä ei ole liikaa pois totuudesta?

Meillä kun mies halusi lasten muuttavan luokseen (jotta saisi isomman asunnon ja sen vuokranmaksuun tarvittavat lisätuet lapsista), sanoin että mikäs siinä, harkitsen asiaa (ihan kuin olisin ollut helpottunut taakkani vähenemisestä), että siihenhän liittyy sitten se, että hänestä tulee lähivanhempi jonka vastuulla on kaikki päiväkodin ja koulun yhteistyöstä ja terveydenhuollosta lähtien. Jostain syystä virastojen mainitseminen aiheutti sen, että suunnitelmasta ei enää olla puhuttu.