KESKUSTELUFOORUMI

Lapsuudesta hataria muistikuvia. Teini-ikään tullessa kaikki muuttui huomattavan huonoon suuntaan. Olen perheen esikoinen. Äiti aloitti jatkuvan pahoinpitelyn. Musta silmä, sormi poikki, naarmuja, lyöntejä, potkimista jne.
En saanut käydä juurikaan missään. Jouduin hoitamaan nuorempia sisaruksia.
Äitini haukkui ulkonäköäni, koulumenestystä ja kertoi kuinka katuu syntymääni. Elin jatkuvassa pelkotilassa. Miellytin ja myötäilin etten saanut turpaan.
Isältä kerran erehdyin pyytämään apua niin äitini kommentoi siihen että "mene isäsi kanssa naimisiin".

Nuoremmat sisarukset eivät ymmärrä minua. Eivät usko tapahtumia. Olen 20v sairastanut mt-sairauksia. Nyt alkaa psykoterapia. Äitini pyytää anteeksi ja kuvittelee että kaikki on hyvin.
Sanomattakin selvää että hån on perheen hirviömatriarkka. Olen tälläkin hetkellä säpissä. Odotan vain että pääsen lopullisesti eroon hånestä. En vain ole uskaltanut tehdä mitään. Olen 46 perheenäiti ja edelleen olen hänen manipuloinnin kohteena.

En tiedä oli vain pakko purkaa pahaa oloa. Rikosoikeudelliseen vastuuseenkaan en häntä enää väkivallasta saa:(

Kai hän narsisti on. Lisään vielä että hän on polttanut sillat kaikkiin sukulaisiin ja ystäviinsä. Muuta ei tee kuin haukkuu kaikki ihmiset selän takana.

Hei
Oletko miettinyt, miltä.tuntuisi jos pystyisit ottamaan äitiisi niin paljon etäisyyttä, ettei sinun tarvitsisi nähdä häntä pitkään aikaan. Eikä vastata puheluihin. Minulla se oli hyvä valinta, tosin kaikki ihmiset eivät sitä ymmärtäneet, enkä halunnut taustoista heille avautuakaan. Sinun lapsuutesi kuulostaa niin kauhealta, että jollain tapaa olet varmasti vaurioitunut myös sisältä. Tuon vaurioittavan henkilön vaikutuspiirissä oleminen uskoakseni hidastaa paranemistasi. Jos sairauksiasi on hoidettu, on varmasti tullut esiin myös niiden syy.
Sisaruksiasi äitisi ilmeisesti kohteli eritavalla? Tuo syntipukin valitseminen on kyllä ihan perus käytäntö narsistille. Samoin salailu ja marionettileikit perheenjäsenillä. Jos onnistuisit ottamaan etäisyyttä äitiisi, pitäisi sinun varmaan samalla miettiä, miten jatkossa olisit yhteydessä sisaruksiisi. Heidät varmasti yllytettäisiin sinua vastaan, tulisi lokakampanjaa ja monenlaista mustamaalaamista ja kiusantekoa. Toivottavasti perheesi pystyy olemaan tukenasi ja ymmärtää tilanteesi. Voimia.

Kiitos kun vastasit,
Kyllä olen nyt ottanut etäisyyttä ja päässyt terapiassa purkamaan oloani. Ehkä tämä ajan kanssa helpottaa tai siis opin hyväksymään ne kauheudet.
Sisarusten kanssa tällä hetkellä aika etäiset välit. Olen ympäröinyt itseni suojakuorella.

Kiitos!

Hyvä että on terapeutti, jonka kanssa voi käydä tilannetta läpi turvallisesti ilman, että pitää pelätä että joutuu puolustautumaan tai tulee syytetyksi. Parantuminen vie paljon aikaa. Minua ei pahoinpidelty fyysisesti, mutta jossain vaiheessa jouduin kyllä pelkäämään henkenikin puolesta. Sain vuosikymmenien aikana sen verran traumoja, että minulla on diagnosoitu ptsd ja ahdistuneisuushäiriö. Ne haittaavat elämääni aika paljon ja elän toivossa, että oman terapiani kautta pääsen niistä. Niiden olemassaolon hahmottaminen alkoi vasta terapian myötä ja vaikka oireet ovat hankalia, syyn ymmärtäminen on auttanut paljon.