KESKUSTELUFOORUMI

Taivas itkee sadoin pisaroin. Minä en ihan niin paljon. Kuuntelen pisaroiden läiskettä ja katson aamun sarastaessa ikkunasta metsää jossa puut huojuvat hiljaisesti pisaroidentahdissa.Hiljaista on ja jotenkin se rauhoittaa.Kesä meni rannalla uiden ja puun varjossa olkihattu päässä istuen ja lukien. Välillä kynä sauhusi kun kirjoitin omia mietteitäni. Katselin lasten leikkejä,meren aaltoja ja taivaan sineä,poutapilviä,joutsenia ja lintujen lentoa. Ihmettelin rantakäärmettä muiden mukana kun se epätoivoisesti luikerteli hiekan yli kohti metsää väen antaessa tilaa. Höpötellen lapsille mukavia.

Olen lukenut narsismista ja itsetunnosta. Tunnistanut itseni monesta kohtaa. Kesällä erakoiduin sopivasti enkä vieläkään kaipaa ystäviä ympärilleni. Ymmärsin että tarvitsen sitä,aikaa omille ajatuksilleni ja erittelylle,rauhaa. Olen väsynyt selittämään ja hakemaan tukea sekä ymmärrystä.Se johtuu luultavasti siitä että on hyvin vaikea luottaa ihmisiin. Ehkä minusta tulee vielä epäluuloinen kun vanhenen lisää. Toivon ettei niin käy vaan löydän valon tai pysyn valossa.

Eristäytyminen ,erakoituminen kohtuullisesti on minusta myös suojautumista. Siitä ettei kukaan satuta lisää minua tai minä satuta toista. Särmikäs luonteeni kaipaa hiomista vielä. Sekin on perua narsistin tavasta kasvattaa. Mietin myös sitä että periytyykö narsismi?Miten se saa alkunsa jos perheolot ovat olleet hyvät ja kuitenkin suuresta lapsilaumasta isäni ja luultavasti tätini ovat narsisteja?Vaikuttiko sota jotenkin siihen? Vai voiko narsistiksi muuttua elämän myötä? Valitseeko narsisti seuraajan lapsistaan? Niinkuin luulen .Narsismi persoonallisuushäiriönä on jotenkin kiehtova mutta samalla myös äärettömän pelottava. Kun tietää miten paljon se saa aikaan pahaa.

Taivas itkee sadoin pisaroin. Minä en sure enkä kaipaa isääni. Käki ei kukkunut tänä vuonna,merikotkat lentävät uljaasti kuten ennenkin. Auringon säteet puiden välistä kutittavat nenänpäätäni ilkikurisesti kuten ennenkin. Kettu jolpottaa samaa reittiä kuin ennenkin nyt vain laihempana. Ja ne auringonsäteet...saavat meren aallot välkehtimään kuin sinne olisi heitetty lukematon määrä eri tavoin välkehtiviä jalokiviä. Sininen hämärä lähestyy aamuisin ja iltaisin. Vihreä hämäräkin tiettävästi on olemassa. Elämässä on niin paljon hyvääkin.

Lapsen naurusta puhumattakaan tai se kun katselet eläinten leikkiä. Kaikki tämä on meidän kaikkien silmien edessä. Pitää osata vain nähdä se ja monta muutakin kaunista asiaa. Pysähtyä ja hiljentyä luonnon edessä. Tätä narsisti ei voi meiltä viedä pois. Olemmehan metsäkansaa ,sieltä ammennamme voimaa ja mielenrauhaa. Jos se on kadonnut etsitään se.
Syksyn tullen jätän narsisti mietteet ja teen jotain muuta. Luen paikallishistoriaa,käyn uimassa,elän omalla tavallani,keitän kahvia termariin ja rämmin metsään istumaan kannon nokalle. Ehkä kettu hiipii viereeni istumaan. Käsi lipalla toivotan kaikille jaksamista ja voimia,näillä mennään ja periksi ei anneta. Aamu sarastaa yö häviää ja minä jatkan elämäntarinani kirjoittamista hyvässä ja pahassa virnistäen.

Hei
Tajuttuani äitini olevan epänormaali ja narsistinen luin kirjallisuutta aiheesta. Narsisti syntyy ilmeisesti sellaisista lähtökohdista, että pikkuvauvaa ei hoideta kunnolla. Jos vauva ei koe olevansa toivottu ja arvokas osa hoitajaansa (kun ei koe vielä erillisyyttä äiiädistään) hän alkaa kokea häpeää joka on liian kipeä asia kohdattavaksi. Myöhemmin hän alkaa projisoida kaiken häpeällisen itsestään toisiin ihmisiin, eli on aina oikeassa ja parempi kuin muut. Eli jos äiti ei katso lastaan, juttele ja naura tai lapsi jätetään pitkäksi ajaksi oman onnensa nojaan alkaa tällaista tulosta tulla. Arvo Ylppö oli arvostettu arkkiatri ja lastenlääkäri, mutta oli saanut aikoinaan koulutuksen, jonka mukaan lapsesta tulee itkupilli ja herkkänahkainen jos äiti liikaa paapoo. Lastenkasvatussuositus ennen sotia (ja varmaan jälkeenkin) oli, että lapsi ruokitaan ja vaihdetaan puhtaisiin vaippoihin tiettyihin kellonaikoihin ja väliajat saa olla omissa oloissaan ja itsenäistyä ja itsellistyä. Apinanpoikasilla ja romanialaisilla lastenkotilapsilla on myöhemmin tehty tutkimuksia tämän kasvatustyylin tuloksista ja yllättäen huomattu, ettei se tainnutkaan olla ihan optimiratkaisu. No voi voi. Tuloksena meillä on sitten näitä keski-ikäisten ihmisten vmäisiä vanhempia, paljon terapiakuluja kelalle, ahdistusta ja muuta kivaa. Toki narsisteja voi syntyä muistakin lähtökohdista, kaipa siinä genetiikallakin voi olla osuutensa.
Tuo ajan ja etäisyyden ottaminen on varmasti ollut järkevää, samoin mukaviin ja mielihyvää tuottaviin asioihin keskittyminen. Kirjoittamisen kautta saattaa myös ajatus kirkastua eri tavalla, kuin vaikka puhumalla, varsinkaan jos sopivia kuuntelijoita ei ole.
Toivottavasti löydät oman liimapurkkisi jolla saat sirpaleet koottua.