KESKUSTELUFOORUMI

Hei,

Puolisoni on narsistisia piirteitä omaava, nepsy-epäilyä myös, helposti loukkaantuva ja hylkäämispelossa elävä, sanonut itse että kokee myös itseinhoa ja miettii jatkuvasti, mitä muut hänestä ajattelevat. Kärsinyt huonommuuden tunteesta jo vuosia ja masentuneisuus ja ahdistuneisuus paheni, toi tullessaan myös sairaalloisen mustasukkaisuuden. Lopulta minä uskalsin alkaa vetämään rajoja ja tämän kaiken keskellä eläminen ei ollutkaan minulle enää ok -näin ei voinut jatkua- ja hän meni psykoterapiaan.
Nyt tilanne tasaisempi, hän on työstänyt asioitaan.
Mutta nyt itselleni on tullut valtava epävarmuus, voiko meillä olla enää hyvä tulevaisuus. Onko ollut liikaa loukkaantumista, liikaa epäilyjä, liikaa ailahtelevaisuutta, uskallanko enää heittäytyä. Olen varovainen, vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Muistijälkiä on niin paljon. Ei uhkaa, ei pelkoa, ei sellaista turvattomuutta, että pitäisi olla hädissään. Vaan jotenkin edelleen pienesti salakavalaa, piilotettua, kietoutunutta, ilmassa roikkuvaa outoutta. Toisaalta asiat parantuneet, rauhoittuneet. Mutta riittääkö se enää? Haluaisin niin keskittyä omaan ja omiin juttuihin, mutta ajatuskehä pyörii nyt ihan liikaa puolisossa, menneissä sanomisissa, loukkauksissa, ne aktivoituivat jotenkin syksyllä uudestaan. Mietin, aistinko jotain tulevaa. Kohtalotovereita, puoliso jonkun haavoittuvan ja piilonarsistisen rajapinnasta, mennyt terapiaan, myöntää ja tunnistaa asioita, mutta sinä mietit, voitko kuitenkaan enää jäädä, vai onko jo liian myöhäistä yrittää enää, uskoa?
Voimia kaikille!

Hei
Varmasti herättää monia tunteita ja ajatuksia.mietin kun olin lukenut tuon tarinasi että kysy itseltäsi rehellisesti onko tuo sellainen ihminen jonka kanssa haluan vielä elää elämääni.minusta tuo on jo hienoa että puolisosi on mennyt puhumaan ammattiihmiselle.toivon toki että hän olisi siellä oikeasti nyt rehellinen myös itselleen sekä omiin ongelmiinsa.vai siten tilanne voi parantua.myös suosittelen sinullekkin terapiaa jotta voit käydä omia ajatuksia tuntemuksiasi läpi ammattiihmisen kanssa.myös teidän yhteiset keskustelut sinun pitää pystyä kertomaan omat ajatukset,tunteet puolisollesi ja myös toisin päin.yhdessä miettiä miten asiat ratkaistaan ja sovitaan ja mennään eteenpäin.edellytys toki että kummankin pitää niitä asioita haluta ja yhdessä tehdä töitä.luottamus tulee aikanaan mutta niihin pitää tulla todellisia näyttöjä.nämä on varmasti vaikeita asioita eikä asiat korjaannukkaan heti vaan ajan kanssa.tärkeintä on aina miettiä mitä itse haluan,mihin olen valmis,olenko jostain valmis luopumaan, tämän suhteen vuoksi.myös mitä itse siitä saan , onko hän valmis luopumaan jostakin,tekemään töitä asioiden eteen jne....toivon kaikkea hyvää ja toivottavasti asiat ratkeaa johonkin suuntaan.