KESKUSTELUFOORUMI

Olin kaksinumeroisen luvun verran vuosia parisuhteessa henkilön kanssa, jonka monet piirteet sopivat narsistin kuvaukseen. Olen eronnut tästä suhteesta parisen vuotta sitten. Minun ja hänen suhteen aikana mielenterveyteni tuhoutui täysin. Luulin eron ratkaisevan kaiken, mutta niin ei tapahtunut. Minulle jäi suhteesta käteen kasa traumoja, tuhoutunut itsetunto ja uskomus siitä, että kaikki maailmassa tapahtuva epämiellyttävä on minun syytäni.

Miten ihmeessä tästä pitäisi päästä eteenpäin?

Haluan sanoa heti alkuun, ole ylpeä itsestäsi. Olet voittaja, anna itsellesi aikaa toipua. Oletko saanut keskustelu apua tai onko sinulla ystäviä joille pystyt puhumaan kokemastasi. Jos vaan jaksat tee sinulle tärkeitä asioita, jotka tuovat iloa. Pidä mielessäsi kirkkaana, saat olla nyt oma itsesi. Enään hän ei puutu tekemisiisi, eikä pahoita mieltäsi.
Itsellä pitkä avioliitto ja hyvin myrskyisä alusta alkaen.
Olen käynyt pari vuotta terapiassa. Itsetunto on hitusen kohentunut, mutten edelleenkään ole päässyt tästä vuoristoradasta lähtemään. Ei ole kerta kaikkiaan voimia. Tähän liittoon on kuulunut kaikki väkivallan muodot.Toki hyviäkin aikoja on, joka tekee lähtemisestä vaikeaa.
Tsemppiä sinulle ja muista olla ylpeä itsestäsi

Elämä jatkuu kaikesta huolimatta!!
Toivon voimia kaikille jotka on joutunut tai on tällä hetkellä suhteessa narsistisen ihmisen kanssa tai narsistisuushan on niin kauan epäilystä kunnes on diagnoosi annettu.itse taistelen tällä hetkellä samasta ongelmasta.tätä on nyt kestänyt 3-vuotta ja tuli aivan täysin puskista miten ihminen voi oikeasti muuttua kuin nappia painamalla.
Yhteinen oleminen oli alkuun ihanaa, niinkuin on käynyt kaikilla muillakin.pikkuhiljaa aivan puskista mieheni muuttui se puhumattomuus,olin mitätön,kaikki muu asiat kodin ulkopuolella meni aina ensin kotona jäi asiat hoitamatta,minun vikani oli kaikki jos oli huono päivä,seksi ei kulkenut,mun ystävät ei einään kiinnostaneet, ei halunnut edes kuulla mitä heille kuului, yhteiset kävelylenkit ei kiinnostanut,yritin kysellä hienovaraisesti että onko jotain mitä haluat kertoa kun olen huomannut että olet niin muuttunut?olenko tehnyt tai sanonut jotain? Ei vastausta ei oo mikään.silti olin kaikkeen syypää.hän näki kaikessa vaan negatiivisuutta ei mitään positiivista ei missään eikä kenessään.syytä en ole koskaan saanut tietooni mikä hänet muutti.itse olen hyvin iloinen,puhelias,kaikkien kanssa toimeen tuleva ihminen,luotettava,ahkera,parisuhteessa teen kaikkeni että se toimisi.en huuda,motkota,hauku,syytä,en halua riidellä.asiat haluan aina selvittää puhumalla ja hakea kompromisseja tilanteisiin miten asiat ratkaistaisiin.mutta tuntuu että mikään ei kelpaa.harkitsin jo lähtöä vakavasti kun kerran toinen ei tuu missään asioissa vastaan.ei pyydä anteeksi,ei koskaan myönnä että hänes olisi koskaan ollut mitään vikaa,vika on aina ollut jonkun muun.mutta sitten sairastuin yllättäen syöpään ja olen tällä hetkellä toipilaana ja voimani menee nyt siihen.tämä sairaus kun todettiin tottakai kerroin miehelleni heti kaikki mitä lääkärissä ja kuvauksissa a kerrottiin. vastaus oli vaan pään nyökyttelyä.ei kysymyksiä ei yhtään mitään sanaa koko asialle.nyt syöpä diagnoosista on 4 viikkoa niin ei edelleenkään ole puhunut,kysynyt,kommentoinut yhtään mitään.elää kuin ei olisi mitään tapahtunut.lähtisin heti jos voimani kantaisi.yritän silti nauttia joka päivästä ja kyllä se totta on että kun sairastuu syöpään alkaa elämää ajatteleen ihan erikantilta.toivon sydämmestäni että toivut ja uskallat alkaa elämään uutta elämää ja usko mua kun sanon vika ei oo sinussa.narsistisella ihmisellä on omaan lapsuuteen liittyviä traumoja joita hän ei ole koskaan käsitellyt ja tuskin tulee koskaan käsittelemään.olet vahva ihminen kun olet jo lähtenyt pois.toipuminen on jo alkanut ja suunta on vain ylöspäin.