KESKUSTELUFOORUMI

Vähän kaipailisin tukea juhlapyhien ajaksi. Tällä kertaa sain sanotuksi, ettemme tule lapsuudenkotiin jouluksi. Ennen ollaan menty vähän vastentahtoisesti, sillä siellä on sitten istuttu varpaillaan ja keinohymyllä esitetty hyvää perhettä. Varottu sanoja, varottu ottamasta ruokaa liikaa tai liian vähän, puhumasta liikaa tai liian vähän, yritetty kehua tarpeeksi ruokia ja koristeluja. Kyllä te tiedätte... Tänä vuonna he varmaan poikkeavat piipahtamassa aatonaattona, kuten yleensäkin. Joskus tulevat sisään asti, joskus vain eteiseen. Nyt jo päivää ennen jännitän/pelkään/murehdin tätä kohtaamista. Eivät ilmoita koskaan tulostaan, mutta jos otan yhteyttä asiasta, sitten varmasti tulevat ja pitävät sitä kutsuna ja istuvat koko illan, huoh!

Mutta siis, joskus on vain pakko tavata ja olla tekemisissä. Ollaan minimoitu kaikki mahdollinen kontaktit. Mutta kun tällaiset päivät ja tapahtumat lähestyvät, mulla alkaa kroppa menemään niin kierroksille! Jälkeenpäin väsyttää ja ärsyttää, vaikka kaikki olisi mennyt ihan hyvin. Jos joku on keksinyt tällaisille jotain niksejä tai apukeinoja, olisin tosi kiitollinen kuulemaan!

Hei
Toivottavasti meni joulu mukavasti. Etäisyys on varmaan paras lääke omaan hyvinvointiin. Meditaatio on ollut minulla apu siihen kehon kierrostilaan. Youtubesta löytyy hyviä eväitä, jos ei ole jo enneltään tuttua. Sitä kun tulisi tehtyä myös hyvinä aikoina eikä vain silloin kun happi meinaa loppua...
Toivottavasti saat olla taas pidempään rauhassa, etkä joudu siihen tilanteeseen kuin minä, että kun otin etäisyyttä alkoi kauhea puhelinsabotaasi ja jatkuva kysely, että mikä nyt on vialla, itkua ja syyllistämistä että kun kaikkensa on yrittänyt jne.
Mukavaa alkavaa vuotta ja voimia eteenpäin pääsemiseen.

Kiitos, Marianne! Ja samoin sinulle hyvää uutta vuotta!

Hyvin meni, sillä otin tilanteen haltuun ja kävin itse heillä. Sain itse päättää, milloin riittää Ja jotenkin tunnen, etteivät hekään todellisuudessa kaipaa seuraani, koska tästä pikavisiitistä ei tullut isompaa polemiikkia. Tosin olen ollut etäinen jo 15 vuotta, vaikka tunnistin hänen narsisminsa vasta viime keväänä. Ovat jo tottuneet, ettei mua näy ja kuulu. Ne omat ajatukset vaan pääsevät välillä niskan päälle ja odotan aina pahinta (ja usein ihan syystä).

Hermoston kanssa olen työskennellyt nyt reilun vuoden, kun alkoi olla uupumuksen oireita. Meditaatio ja yinjooga ollut mukana ja ovat muuten todella hyviä työkaluja! Tutustuin myös EFT:hen (akupistenaputtelu) ja TRE:hen (lihasten automaattista tärinää), jotka ovat myös olleet isona apuna tunteiden käsittelyssä ja purkamisessa. Mainitsen nämä, että jos joku muukin innostuu näitä kokeilemaan. Mutta ei saa suorittaa, vaan kuunnella kehoa, mitä se haluaa ja kaipaa milloinkin.