KESKUSTELUFOORUMI

epäilen, että mun mieheni on narsisti, vai onko vai olenko mä hullu ja kuvittelen?
Meillä on pitkä, lähes 20 vuotta kestänyt suhde. Siinä on aina ollut mustasukkaisuutta, joskus kauan sitten vähän fyysistä väkivaltaakin. Enimmäkseen henkistä, joka on viime aikoina lisääntynyt. Olin lasten kanssa kotona ja pois työelämästä 10 vuotta. Kaikki oli hyvin, olin kotona, en käynyt juuri koskaan missään.

Aloitin työt v. 2011 ja sen jälkeen henkinen väkivalta on lisääntynyt, kärjistyen kevään aikana. Miksi se kärjistyi, ehkä siksi, että olen viimeisen vuoden aikana lukenut narsismista ja mittani vaan tuli niin täyteen, että tein siitä lopun. Sanoin lähteväni. Olin kyllästynyt kuuntelemaan kuinka tyhmä olen, en enää sietänyt aviomieheni suusta: vitun ämmä, painu koira koppiis siitä, vitun idiootti, saatanan hullu. Pääsiäisen aikaan hän myönsi, että oli juonut kaljaa n. 5 kertaa viikossa, mitä olin epäillytkin, sillä tilanne oli aina silloin paha. Olin tosi yksin, enkä puhunut asiasta kenellekään. Kärsin kaiken ja nyt olen huomannut sen iloisen, sosiaalisen ihmisen kadoneen. Haluan löytää sen uudestaan, mutta kotona olotila on ahdistava ja en haluaisi tulla töistä edes kotiin.

Työ on ainoa pakopaikkani. En saa mennä minnekään ystävieni kanssa saati yksin. No, kauppaan kyllä. Tai jos lähtisin, kuulusin siitä niin, etten edes halua lähteä. Kun ehdotin, että lähtisin jonkun kaverin kanssa Tallinnaan, vastaus oli, että lähde ensin minun kanssani. Hän on ollut nyt kaksi kuukautta ilman kaljaa, kun laitoin asialle pisteen. Asiat kuitenkin jatkuivat huonoina selvinpäinkin. Kun tulin töistä, sain antaa raportin mitä olen tehnyt ja kenen kanssa? miksi laukussani oli t-paitoja, kun lähdin töihin? miksi en vastannut puhelimeen, kun hän soitti? miksi tulen kotiin myöhässä puoli tuntia? Hän saattaa katsoa tuimasti ja sanoa, tiedän kyllä salaisuutesi tai olen kyllä kuullut sinusta juttuja.

Hän on myös katsonut paljonko olen autollani ajanut kahden päivän aikana ja kuukauden aikana. Kun kävin tyttäremme kanssa ystävälläni, hän tivasi tyttäreltämme, käytiinkö sedän vaiko tädin luona. Hän sanoo, että minä olen sun aviomiehesi, koita ymmärtää se, kukaan ei koskaan voi rakastaa sua niinkuin minä.

Hän on aina oikeassa, hänessä ei ole koskaan mitään vikaa. Minussa on. Ikävintä asiassa on se, että vaikka kuinka paljon illalla tulee kuraa niskaan, aamulla ollaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaikki jatkuu taas normaalisti. Ei anteeksi pyyntöjä tai muutakaan puhetta edellis illasta.

Haluaisin kodin olevan turvapaikkani, mutta koskaan et tiedä, kun kotiin tule, mitä siellä onkaan vastassa.

Juhannuksena ilmoitin, että tämä on loppu, kun tuli viimeiset haukkumiset ja solvaamiset ja epäilyt. Hän lupasi muuttua. On nyt muutaman päivän ollut nöyrä ja lempeä. Lupasi laittaa tilistään mulle muutaman sata euroa, mitä ei ole koskaan tehnyt. Onko tämä nyt ihan aitoa vai jotain muuta, kun tuntuu,että elän keskellä teatteria. Aiemmin, kun "muuttui" kuukausi sitten (muutos kesti viikon) osti minulle kalliin sormuksen. Tappelin asiasta vastaan, koska en halua häneltä mitään. Kuulen siitä kuinka olen saanut sitä ja tätä ja kuinka hyvä mies hän onkaan. Sormustakin on pyytänyt käyttämään ja näyttämään töissä mitä olen hänelta saanut. Hän jopa käöski minun lähteä jonnekin päiväksi, hän voisi reissuni maksaakin... Siis mitä! Mitä ihmettä tämä nyt oikein on????

Teen kotona lähes kaikki kotihommat ja olen tosi ahkera. Aina joku on kuitenkin huonosti tehnyt tai olen jättänyt tekemättä. Mitä olenkaan koko päivän tehnyt, kun tuokin on tekemättä. Kun käyn välillä aamuisin töissä, olen kuullut, että en ole vielä selvittänyt ,missä aamuisin käyt.

Kun otan asiat puheeksi ja nyt olen noussut vastarintaan, hän kysyi, että mistä olet löytänyt tuon itsevarmuuden? Hän sanoo, että kuka sun päähäsi on noita juttuja laittanut tai mä vaan kuvittelen asiat. ei ole siis mitään selvitettävää, kun hän ei ole mitään väärin tehnyt.

Kun sanoin, että lähden heinäkuussä päiväksi festareille asiakkaan kanssa, hän ilmoitti lähteväsnsä mukaan. Kun sanoin, ettei se käy, mene sinä toisena päivänä, minä toisena (olisin siis töissä klo 16-21) hän sanoo, että mitä sun ikäinen ämmä tekee nuorisofestareilla ja nauraa. Olen 43 vuotias ämmä. Mitäs hänen ikäisensä, mua vanhempi mies siellä tekee?

Hän katsoo sivuhistoriat tietokoneella, missä käyn, hän arvostelee pukeutumistani, ulkonäköäni, käyttäyty,istäni, kavereitani, kaikkea, mikä on minua. Joskus harvoin kyllä kehuukin. Yleemsä hän kehuu kyllä itseään ja kysyy, olenko hyvännäköinen, hyvä kroppainen.

Olen tällä hetkellä aika hajalla ja hämilläni. Onkohan hän narsisti vai onko tässä jotain muuta. Kaikkeen on selityksensä tai ainakin tuntuu olevan. Hän on ahdistunut kun on väsynyt ja hänella todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, niin kaikki johtuu siitä, Voisiko johtua? En oikein usko. Olisi kiva saada jotain kommentteja asiaan, olenko ihan sekaisin.

En tiedä kenelle puhuisin ja mitä tekisin. Olen nyt parille ystävänne jutellut ja luin kirjan "sieluani et saa". Oli kuin lukisin välillä omaa elämääni.

Hei Surumieli!

Voimia ja tsemppiä sinulle - olet ottanut jo ison askeleen, kun olet kirjoittanut tänne foorumille!
Ja hyvä, että olet lukenut aiheeseen liittyviä kirjoja ja saanut niistä voimaa taistella itsesi puolesta.

Kertomasi perusteella kuulostaa, että et ole hullu, vaan elänyt turhan pitkään terveydelle haitallisen, persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa. Sellainen saa meidät epäilemään itseämme, omia kokemuksiamme ja omaa mielipidettämme, tunteitamme ja ajatuksiamme. Sellainen saa meidät vähättelemään sattunutta pahaa, ajattelemaan, että ehkä toinen ei olekaan niin paha tai ikävä, ehkä vika onkin minussa.
Näin ei kuitenkaan ole.

Muista myös, että narsistit ovat mestareita selittämään asiat itselleen parhain päin. Heissä ei ole koskaan vika. Se ei ole totta.

Minua on auttanut kirja "Vapaaksi psykopaatin otteesta", joka käsittelee persoonallisuushäiröitä nimenomaan uhrin näkökulmasta. Se on minusta hyvä kirja ja juuri sen takia, ettei se ainoastaan kuvaile aihetta vaan antaa myös vinkkejä, miten vapautua tällaisesta ihmissuhteesta ja alkaa polku eheäksi itseksi. Ehkäpä siitä olisi sinulle apua ja tukea!

Muista, ettet ole yksin, vaikka välillä siltä tuntuisikin. Kaikki lähelläsi olevat ihmiset, tai edes ammattiauttajat, eivät välttämättä ymmärrä sinua ja kokemuksiasi, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ne olisi totta.

Hei sinä surumieli!
Olet varmasti elänyt narsistin kanssa etkä ole itse syyllinen hänen käytökseensä. Narsistit ovat mestareita manipuloimaan puolisoitaan jotta he syyttäisivät kaikesta itseään. Miehelläsi on nyt meneillään asiaan kuuluva hyvittelyvaihe koska hän on tajunnut sinun harkitsevan hänen jättämistään. Sama vaihe on meneillään miehelläni tai siis exälläni jonka sain vaivoin ovestaulos ja avaimet pois viikko sitten. Tosin pyysin vanhempani luokseni silloin ettei mies ala riehumaan tilanteessa. Miehen käytös oli kaksivuotisen suhteemme aikana pitkälti samanlaista kuin sinun miehesi käytös. Lisäksi riitiojen yhtydessä hän rikkoi minulle tärkeitä tavaroita, piilotti monesti kännykkäni, repi kappaleiksi passini ja lääkereseptejäni, heitti monasti päälleni kaljaa tai tuhkakupin, hieroi ruokaa kasvoihini ja pakotti minut nostamaan tililtäni rahaa hänelle. Jos autossa tuli riitaa, hän otti avaimet pois virtalukosta kesken vauhdin. Hyvittelyjaksot kestivät aina maksimissaan viikon ja silloin hän oli mitä ihanin ja huomaavaisin kunnes taas sama paska alkoi. Tällä hetkellä hän mielistelee viesteillä ja yrittää manipuloida tapaamiseen,en aio suostua. Kaipaan häntä välillä ja syytän itseäni mutta niinä hetkinä tulen tänne palstalle lukemaan muiden tarinoita ja muistan taas mikä sekopää hän on. Olen myös kirjoittanut itselleni paperille kaiken paskan mitä hän on minulle tehnyt ja pidän paperia sohvapöydällä muistutuksena itselleni. Toivon sinulle voimia suhteesta irtautumiseen koska ansaitset itsellesi hyvän elämän ja turvallisen kodin. Olen hengessä mukana ja muista että sinä olet nyt oikeassa ja hän väärässä! Tsemppiä ja luota itseesi!

Sinulle surumieli!
Jatkan vielä sen verran että tekstini ja neuvoni saattaa olla aika suoraa puhetta mutta kenenkään ei tarvitse elää narsistin vankina ja sinäkin olet jo uhrannut omasta arvokkaasta elämästäsi vuosikaudet persoonahäiriöiselle ihmiselle. Et saa häntä muuttumaan mutta voit vaikuttaa omaan loppuelämääsi. Tiedän että ero on tuskallisen vaikeaa mutta ainut vaihtoehto jos haluat oman elämäsi takaisin. Sinullakin on oikeus onneen!

Omasta kokemuksestani tiedän, että narsisti pystyy kyllä hetkeksi luomaan sen illuusion että kaikki on hyvin. Kun narsisti huomaa uhrin lähtöyritykset, silloin alkaa hyvittely. Sitä virhettä ei kuitenkaan kannata tehdä, että alkaa uskoa tähän hyvittelyyn. Sieltä tulee hyvin äkkiä taas uutta lokaa niskaan. Olen itse huomannut, että vähemmällä pääsee kun ottaa sen kannan, että narsistin suhteen ei kannata toivoa liikoja. Sieltä voi oikeasti tulla ihan mitä tahansa. Kaikki loukkaukset ja komenteluyritykset kannattaa torpata alkuunsa. Narsisti ei ole auktoriteetti kenellekään, ei varsinkaan parisuhteissa. Jokaisella on oikeus omaan yksilöllisyyteensä, omiin mielipiteisiinsä, omiin unelmiinsa ja ennen kaikkea siihen, että saa elää vapaana loukkauksista ja kontrollointiyrityksistä. Se, että ilmoittaa kumppanille menoistaan, tapahtuu ihannetilanteissa omasta vapaasta tahdosta. Kenelläkään ei ole velvollisuutta elää vain toista ihmistä varten.

Hei Notavictim!
Kirjoituksesi oli erittäin asiallista ja niin totta! Kuten itsekin kirjoitit niin hyvä keino hyvittelyjaksoina on olla noteeraamatta narsistin puheita ollenkaan. Kyse on vaan yrityksestä luikerrella takaisin uhrin elämään.
Sitä vaan toivoisi jokaiselle narsistin uhrille voimaa pysyä vahvana, narsisti kun usein on imenyt uhrista kaiken voiman ja energian ja luonut tunteen ettei uhri osaa enää ajatella omilla aivoillaan.
Itse olen ottanut sen linjan etten usko enää yhtään lausetta mitä exäni suusta tulee. Olen päättänyt että kaikki mitä suustaan päästää on valhetta, vaikkei aina olisikaan. Yhtään en saa antaa itseni lipsua tästä ajattelusta,muuten en pysy vahvana.