KESKUSTELUFOORUMI

Olin joskus kauan sitten muutamankin vuotta etäsuhteessa kaverin kanssa. Vasta jälkeenpäin aloin miettiä kuvioita. Tapasimme töiden ja opintojen takia noin kerran 3 kuukaudessa, silloin viikon verran yhdessä. Suhde oli kuuma ja intohimoinen. Nyt kun mietin asiaa, niin minä se taisin koko ajan tehdä aloitteita - ehkä ihailu sopi hänelle hyvin. Kaikki aikataulut tehtiin hänen tahdilla, yhdessä ollessa hän päätti aivan kaiken. Kun lähti, hänestä ei kuulunut kuukauteen mitään, sitten vasta tuli ensimmäiset viestit tai puhelu.
Jälkeenpäin kuulin, että hänellä on aina tapana kadota kumppanilta muutamaksi kuukaudeksi, ja kun toinen kyllästyy soittamaan numeroon, jossa luuri on sammutettu (!) hän taas palaa linjoille. Ilmeinen vimma pitää toista tikunnokassa.
Hän on työnarkomaani, menestynyt, mutta hiukan outo lakimies, koska tarpeen tullen voi varastaa toisten moottoripyörästä bensat. Ajaa hulluna ylinopeutta ja etsii extremekokemuksia harrastuksissaan. Moottoripyörällä suhatessaan katkoi jalkansa useista kohdista, joku toinen luu katkesi riippuliitimen tömähdyksessä jne.
Rahaa tällä miehellä on, mutta jostain syystä yhdessä hankitut tavarat (tai ihan omakin ostos)jäivät hänelle, koska ”minä en niitä tarvinnut”, kuulemma. Hänellä oli myös outo tapa aina jotenkin kiusata minua tekemällä päin vastoin kuin olisin halunnut, tai arvostella pukeutumistani. Hän myös teki tiettäväksi, että on hyvin fiksu ja menestynyt, ja sen ja sen suosikki.
Muistoissani olen pitänyt meidän tarinaa ”nuoruuden rakkautena”, mutta nyt kun mietin kaikkea, niin alkaa vaikuttaa siltä, että olinkin jonkun vihulaisen pihdeissä

Ehkäpä jotain sinulle tähän. Ensinnäkin jo tuo käyttämäsi sana ”etäsuhdekuvio” nosti mieleen ajatuksen siitä, että narsistin kanssa sitä kaiken aikaa on tietynlaisessa etäsuhteessa, jopa samassa taloudessa.
Noista poissaoloista se, että kysyitkö aiheesta koskaan. Ja tuo näkemisenne, oliko se mielestäsi millään tavalla riittävä. Kuitenkin olisit halunnut lähteä rakentamaan suhdettanne.
Tuosta talouspuolesta se, että ainakin omassa suhteessa sen rooli oli hyvin suuri. Hyvältä pitää näyttää ja kun oman ajatusmaailmani mukaan pareilla on yhteinen tili, niin meillä ei koskaan. Eräästä aiheesta kerran tiedusteltuani, kysyin perintörahojen käytöstä, itse olisin ollut maksuissa mukana, ja sain kuulla, että ”ei, ne ovat minun rahojani”.
Se vihulainen on nyt poissa elämästäsi, anna itsellesi aikaa. Uusi rakkaus sitten taas voi olla tie taivaaseen tai vielä näkymätön sudenkuoppa. Kaikkea hyvää sinulle toivotan.