KESKUSTELUFOORUMI

Moi,

Haluaisin purkaa kaikkea kokemaani, jos siitä olisi joskus jollekin toiselle apua. Lisäksi haluaisin selkeyttää omaa päätäni ja ajatuksiani. Ja pahoitteluni, tästä on tulossa pitkä juttu.

Olen juuri jättänyt entisen kumppanini, jonka kanssa olimme yhdessä noin neljä vuotta. Suhteessa oli alusta asti outoja asioita, kuten miehen liiallinen mustasukkaisuus. Pian suhteen alussa (alle 4 kk tapailua) ikään kuin murruinkin paineen alla ja nukuin tutun miehen kanssa yhden yön, kun olin humalassa ja ahdistunut jatkuvasta mustasukkaisuudesta. Tämän jälkeen luulin, että kumppani olisi halunnut eron, mutta hän päättikin jatkaa kanssani. Minun tuli tietenkin katkaista yhteydenpito tähän toiseen mieheen ja näyttää meidän väliset viestimme kumppanilleni. Hän sai tästä pitkäksi aikaa aseen minua vastaan ja koin pitkään hänen piikittelyn ja muun epäluuloisuuden olevan oikeutettua, olinhan toiminut väärin tuona yhtenä iltana. Koin olevani onnekas ja erikoinen, kun hän halusi jatkaa kanssani tekemisistäni huolimatta. Niinhän hän sanoikin.

Suhteen alkupuolella kumppanini myös kohdisti minuun käsitykseni mukaan seksuaalista väkivaltaa. Hän kosketteli minua minun nukkuessani. Herätessäni tähän hän kertoi, että minä olin itse kuulemma aloittanut koskettelemalla häntä. Puhuin asiasta silloiselle terapeutilleni, mutta terapeutti koki, että ylireagoin tilanteeseen. Olin hämmentynyt, mutta kun luotettava aikuinen (olin tuolloin 19v.) elämässäni sanoi, että kyse on tuskin mistään vakavammasta annoin asian olla, enkä kertonut siitä enää kenellekään. Kumppanin kanssa en uskaltanut keskustella koko asiasta enää ikinä. Pitkään ajattelin, että tuskin mitään vakavaa oikeasti tapahtui, tai että ehkä olin omalla käytökselläni aiheuttanut tapahtuneen.

Suhteessamme oli hyviäkin aikoja ja toisinaan ajattelin, että olen vihdoin terveessä parisuhteessa. Pikku hiljaa ehkä huonot päivät alkoivat lisääntyä tai sitten alkuhuuma vain hälveni. Hän saattoi haukkua minua laiskaksi tai kritisoida minua milloin mistäkin, mutta ei mieltänyt asennettaan kritisoivaksi, sillä hän halusi kuulemma vain minun parastani. Lisäksi hän saattoi udella, miksi katson temppareita (tyyliin, mitä mielihyvää saat tästä irti) tai mitä minun ja jonkun miehen välillä oli tapahtunut kotibileissä, "kun olitte kahdestaan eteisessä ja se mies katsoi sinua sillä tavalla". Miehellä seisoi humalansa takia silmät päässä ja minä olin muistaakseni kysynyt saako hän kenkänsä jalkaan. Kaikkea tällaista "pientä" kertyi vuosien ajalta ja oloni alkoi käydä raskaaksi. En enää uskaltanut katsoa edes haluamiani sarjoja ja pyrin varomaan antamasta vääriä mielikuvia yhtään mistään jottei hän provosoituisi. Näitä epämääräisiä tilanteita ei ikinä saatu selviteltyä, paitsi tietenkin sen verran, että mies sai mustasukkaiset epäilynsä rauhoitetuksi.

Tänä keväänä meillä oli useampi isompi "riita". En edes miellä niitä riidoiksi, sillä en ole edes osallistunut näihin riitoihin. Olen vain kuunnellut miten hän on suu vaahdossa haukkunut minulle puhelimessa isoveljeäni tai miten hän on vaahdonnut, kuinka minä manipuloin häntä ja yritän saada hänet näyttämään pahalta ihmiseltä jne. Nämä riidat päättyivät niin, että aloin itkemään puhelimessa ja hän löi vihaisena luurin korvaani. Seuraavaa viestiä oli turha odottaa samana päivänä ellen itse tekisi aloitetta. Kun halusin keskustella tapahtuneesta hän ihmetteli, että mistä tapahtuneesta. Milloin asia oli mitätön tai yksi turhimmista riidoista koskaan ja vielä jonkun toisen takia tms.

Viimeisin riita tapahtui juuri Juhannuksen jälkeen. Suunnittelin lähteväni yllättäen saunareissulle isoveljeni ja hänen puolisonsa kanssa ja tulisin illaksi kotiin, jotta voisimme viettää aikaa kumppanini kanssa. Kumppanini hermostui ja sanoi ettei reissu missään nimessä kestäisi "vain muutamaa tuntia" ja että näin pilaisin meidän suunnitelmamme iltaa varten. Hän sanoi etten välitä muiden ajasta ja teen jatkuvasti muutoksia muiden kustannuksella tehtyihin suunnitelmiin. En siis ollut perumassa meidän tapaamistamme. Lopulta kerroin itkua pidätellen veljeni puolisolle etten pääsekään tänään mukaan. Tajusin, että olen aivan kumppanini raivon vietävissä. Myöhemmin illalla, kun yritimme sopia tapaamista kumppanin kanssa meille syntyi riita, jossa kumppanini haukkui minua manipuloivaksi eikä halunnut tavata minua sinä iltana. Itkin paniikinomaista itkua jälleen kerran yksin kotonani, kun hän ei ollut saanut tahtoaan läpi.

Tein samana iltana päätöksen jättää miehen. En halunnut keskustella asiasta hänen kanssaan, sillä pelkäsin, että hän puhuisi minut pyörryksiin. Hän piti minulle edelleen mykkäkoulua riitamme jälkeen. Tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun hän raivoaa minulle ja jättää minut yksin suruni kanssa ilman mitään tietoa siitä, milloin hän palaa.

Keräsin hänen tavaransa jätesäkkiin, vein ne hänen kotitalonsa nurkalle ja laitoin viestin perään, että tämä oli tässä. Että minua ei saa kohdella noin huonosti. Mies ei ole vastannut viestiini, eikä puheluuni. Olisin halunnut jättää hyvästit ja pahoitella yllättävää päätöstäni.

Jos epäilet, että suhteessasi on väkivaltaa tai joudut edes googlaamaan, mitä on henkinen väkivalta niin sinuna pysähtyisin. Terveissä suhteissa ei tarvitse googlata väkivallan merkkejä tai yrittää tulkita onko jokin käytös manipulointia vai ei. Minä luulin pitkään, että olen vain luulosairas tai että kuvittelen kaiken, mutta näin ei ollut.

Toivon, että joku olisi pysähtynyt jo aiemmin ja sanonut, että tuo saattaa olla väkivaltaa ja kontrollointia. Tuollaisessa suhteessa luottamus omaan itseen ja omiin päätöksiin on niin nollassa, että oma ajatus väkivallasta tuntuu vain ylireagoinnilta tai vainoharhaisuudelta. Luottakaa itseenne ja muistakaa ettei minkään sortin paskaa kohtelua tarvitse sietää.

Nyt tietenkin käyn eroa läpi ja suurin työ lienee vasta edessä, mutta jo nyt tiedän tehneeni oikean päätöksen. Saan taas päättää itse, mitä teen.

Tsemppiä kaikille foorumin kävijöille. <3