KESKUSTELUFOORUMI

Hei! Tässä tarinani josta toivottavasti jollekkin hyötyä, vaikka todennäköisesti suurin osa täällä kirjottavista tekee tämän itsensä takia kuten minä. Kuitenkin omalle kohdalle taisi osua piilo narsisti vaikkakin omalla kohdalla haavoittuva narsisti kuulostaa osuvammalta. Yhdessä oltu teineistä asti ja jo alkuajoista temperamentti nosti päätään aika ajoin, millon mistäkin syystä mutta loppupeleissä se syy oli aina jossakin muussa ja useimmiten minussa. Vuosien saatossa oli vain helpompi myöntyä ja pyydellä anteeksi harvoin tietämättä miksi ja lepytellä ja lupailla että minä tai jokin muu muuttuu. Tarpeeksi kauan kun samaa rataa jatkaa niin muuttuuhan sitä jotta toisella helpompaa ja kun ei halua joka kerta konfliktia eteensä. Isompi valaistuminen asiaan vei vain 20 vuotta jona aikana oli kertynyt melko lista asioita joita puida joka kerta kun oli stressiä tai ahdistunut olo. Aikoinaan jaksoin vielä taistella vastaan ja koitin järkeillä tai vertailla toistemme käytöstä mutta niinkuin täällä varmasti kaikki tietää se ei oikein tartu saati auta asiaa mitenkään, sitten huomasi taas pyytävänsä anteeksi ja muuttuvansa. Se että vuosien jälkeen huomaa kuinka on syrjäyttänyt lähes kaiken ystävät, sukulaiset, harrastukset on melko tyhjä olo. Mitä raha asioihin ja kotona tekemisiin tulee, rahat olivat yhteisiä siihen asti kunnes tuli jostakin riitaa jolloin oli hänen omaisuutta ja ei ollut väliä kuinka paljon teki mitä teki kotona aina hän oli loppujen lopuksi tehny enemmän, uhrannut enemmän, hoitanut asioita, keksinyt ylimääräistä rahaa omiin mielenkiinnon kohtiin tai tarpeisiin enemmän. Nyt hetki sitten tulimme tulokseen että olisi aika erota mikä tällä hetkellä tuntuu liian helpolta ja odotan milloin mieli muuttuu ja minkälaisia konflikteja asiasta syntyy. Itse olen asiaa pyöritellyt päässäni useita vuosia mutta aina keksinyt jonkun syyn tai tekosyyn koettaa jatkaa. Ehkä sen tajuaminen että toiminta tavat hänen kohdalla ei ikinä tule muuttumaan, ainoastaan syyt olla tyytymätön vaihtuu ja syyllisen tiedänkin jo etukäteen ja anteeksi pyyntöä tai suurempaa valaistumista omasta käytöksestä ei ole tullut niin tokkopa on tulossakaan. Siinä pieni pinta raapaisu minun kokemuksista, todennäköisesti jäi vielä paljon sanomatta ja huomioimatta mutta katsotaan kuinka asiat etenee.

Siirsin tuolta yleisistä tänne kun vähän osuvampi paikka.

Moikka.Luin moneen kertaan aina uudestaan ja uudestaan tarinasi ja mietin että mitähän tuohon vastaisin.Niinhän siinä varmasti käy vuosien saatossa,että tämmöisessä suhteessa missä me ite kukin olemme/ollaan oltu, että jos toinen osapuoli aina syyttää muita ongelmista,ei pyydä mitään anteeksi,on ns. kylmä ihminen,kaikki muutkin tunne jutut ja asiat mitä näihin liittyy.ja koska hänhän ei näe että hänessä on mitään vikaa niin miksi HÄNEN muka pitäisi muuttua,sinunhan se pitää muuttua kun SINÄHÄN se oot se ongelmien aiheuttaja.Niin ajan saatossa me muutamme itseämme sellaiseksi miksi just Narsistinen henkilö meidät haluaa.eli hän saa haluamansa.Näin ollen just ystävät,sukulaiset,työkaverit ym.jää pois tai yhteydenotot /näkemiset jää pikkuhiljaa pois, koska tämänhän se on ollutkin tarkoitus.eli olisit vain häntä varten.Mutta hän kyllä pitää edelleen kaikki ystävänsä,sukulaisensa ym.... se on hänen oikeutensa eikä hänen tarvitse sitä muuttaa.tavoite on pikkuhiljaa murtaa sinua että et ole enään mitään.et kelpaa mihinkään.voimasi hiipuvat taistelemaan vastaan.olet täysin nujerrettu.Hän on voittanut.Tämmöiset ihmiset kyllä lupaa yhtäsun toista, mutta mitään ei tapahdu.ei oo enenkkään tapahtunut/muuttunut positiiviseen suuntaan niin miksi muka nyt muuttuisi.Ne lupaukset ovat vain sinulle tarkoitettuja pieniä mukamas onnen muruja mihin me hädän hetkellä takerrutaan ja luullaan että kyllä se nyt muuttuu.kunnes taas tulee se pettymys.Oikeanlaisessa parisuhteessa ongelmien tullessa nehän yritetään yhdessä ratkaista tehdään kompromisseja, mutta tämä ei onnistu tälläisissä suhteissa koska toinen ei myönnä mitään ongelmaa että olis edes ongelmaa.oikeissa suhteissa pyydetään toiselta anteeksi kun on sanottu tai loukattu toista sanoilla.mutta tälläisessä suhteessa turha odottaa anteeksi pyyntöä tai pahoittelua,koska Sinä joudut pyyteleen anteeksi kun olet käyttäytynyt huonosti ja sinä olet loukannut häntä. Itse olen ollut tämmöisessä suhteessa ja tiedän mitä se on.Huomasin myös että minä oikeasti muutuin ja huonompaan suuntaan jopa ulkopuoliset henkilöt olivat tämän huomanneet minä itse en sitä alkuun huomannut.Yritin vaan koko ajan olla suhteessa sillain ettei tuu sanomisia ja huonoja hetkiä. Silti niitä aina tuli milloin mistäkin.Nyt olen asunut yksin jonkun aikaa ja en ole katunut päätöstäni.välillä on ollut tosi vaikeita hetkiä ja välillä oon nauranut koko jutulle.monet tunne skaalat oon joutunut käymään läpi.mutta silti olen itsestäni onnellinen että uskalsin tehdä päätöksen ja lähteä pois suhteesta missä en saanut enään mitään.nyt voin vapaasti hengittää ja olla vapaa.en sano että se olisi helppoa tai että kaikki muuttuu heti hyväksi.Mutta ei se elämä oo oikeanlaistakaan tuommoisessa suhteessa,missä puoliso ei toimi oikein ja tämän takia sinulta/meiltä voi jopa mennä vuosia tämmöisessä suhteesta parantua ja toipua. kysyn vaan onko se sen väärti, me jokainenhan päätetään omasta elämästä loppujen lopuksi ihan ITSE.