KESKUSTELUFOORUMI

Mä tutustuin R:ään vuosia sitten seurakunnassa. Hän oli ihana, upean näköinen ja kaikkia kohtaan ystävällinen. Hän oli arvostettu henkilö kaikkien silmissä, toimi musiikkivastuussa ja piti puheita ja järjesti tapahtumia. Olen myöhemmin ajatellut mielessäni, että se oli "hyveposeeraamista". Hän asettui esille ja valokeilaan, jotta kaikki voisivat ihailla hänen viisauttaan, kauneuttaan, lähimmäisenrakkauttaan ja you name it. Ihailin häntä valtavasti. Itse olin surkea mielenterveyskuntoutuja, jonka huonovointisuuden näki kauas. Olin köyhä ja vaatteeni olivat nuhjuisen, en jaksanut huolehtia itsestäni. Kuitenkin R näki minut ja otti siipiensä suojaan. Hän auttoi siivoamaan kodin, toi kotoaan ylijäämäruokaa, lahjoitti käyttämättä jääneitä vaatteita... Ystävystyimme.

Olin silloin sokea tälle, mutta ystävyys oli epäsuhtaista jo hyvin varhain. R ei kestänyt, jos häntä yhtään arvosteltiin, epäiltiin tai kyseenalaistettiin. Hän halusi aina loistaa kaikkein kirkkaimpana tähtenä. Hän otti heikompiinsa henkisen yliotteen, auktoriteettiaseman, jota me pienet emme uskaltaneet vastustaa. Minua hän veti kuin pässiä narusta, sai aivopestyä ja manipuloitua vaikka mihin. Jossain vaiheessa Hän sai päähänsä, että ryhtyy auttamaan minua talousvaikeuksissa. Kun epäröin, seurasi puhetta siitä miten Herra tahtoo hänen tekevän tämän ja että minä olen huono ihminen kun en vieläkään luota häneen tarpeeksi. Hän voisi selvittää käden käänteessä taloussotkuni, nostaa minut jaloilleni, pääsisin aloittamaan ihan uuden elämän...

Niinpä koko elämäni päätyi hänen hallintaansa. Vielä minulla sentään oli vapauteni, vielä R suurimmaksi osaksi kohteli minua erittäin hyvin. Tilanne oli erikoinen, mutta minähän en saanut epäillä tai kyseenalaistaa häntä tai hänen auktoriteettiaan minuun. Sitä paitsi kyllä asiat tästä lähtisivät vielä parempaan suuntaan. R oli kuitenkin tehnyt minut riippuvaiseksi itsestään, ja näin ollen hänellä oli mahdollisuus kiristää minua, jos en kaikessa alistuisi hänen tahtoonsa.

Asiat olivat ihan ok, kunnes jotain tapahtui. Kunnes minut puhutettiin muuttamaan R:n mukana kauas kotoa, pois omieni luota. Sitten minua ei enää kohdeltukaan hyvin. R muuttui saatuaan minut repäistyksi juuriltani. Auktoriteetti muuttui sairaallouseksi kontrolloinniksi, hän määräsi joka ikisen askeleeni ja sanani ja ajatukseni. Menemiseni ja tulemisen. Minusta hän levitti perättömiä tarinoita, joiden vuoksi uudet tuttavuudet oppivat inhoamaan minua. Oma koti minulla oli, mutta sain käydä siellä käytännössä vain nukkumassa. R:n kotona sen sijaan Olin suurimman osan ajasta, hänen pienenä kotiorjanaan. Siivosin, pyykkäsin, tein kaikkea mitä hän pyysi.

Seksuaalista väkivaltaa en kokenut, mutta koin kaikkia mahdollisia muita väkivallan muotoja mitä on olemassa. Kaikki minusta syötiin, henki sielu ja ruumis. R:n harvoin tarvitsi itse koskea minuun. Hän vain puhui minusta pahaa ystävilleen, lietsoi heidät raivoon minua kohtaan ja katsoi sitten, mitä tapahtui. Uskoin ansaitsevani kaiken. Uskoin valheet siitä, että R oli minun pelastava enkelini ja että minä olin hänelle elämäni velkaa. Olin vain kiittämätön, kun voin huonosti. Olin huono ihminen, joka koitui parhaalle ystävälleen kauheaksi taakaksi ja siksi ansaitsin tulla kohdelluksi ja piestyksi kuin vieras sika. Se on käsittämätöntä, miten ihmismieli uskoo valheita itsestään, kun niitä tarpeeksi syötetään.

Uskoin olevani tyhmä, ruma, likainen, alhainen ja kiero, Uskoin olevani kaiken pahuuden alku ja juuri. Uskoin, että olin toivoton tapaus ja että R:llä ja kaikilla muilla oli oikeus tehdä minulle pahaa rangaistukseksi. On pieni ihme, että sain silmäni lopulta auki ja onnistuin pakenemaan. Tarinani on kauhea, enkä kykene kunnolla vieläkään käsittämään, mitä kaikkea minulle on tehty. Siitä, kun karkasin ja vapauduin tästä räälistä, on vasta kaksi kuukautta aikaa.

Tarinaasi lukien itkien ilosta ja surusta.ennen kaikkea ilosta,kun olet päässyt pois sieltä.On varmasti helpotus ja varmasti tulee valtavia tunne ryppyjä kunhan kehosi ja mieli alkaa tajuamaan että sinun ei tarvitse enään pelätä ja saat olla ihan oma itsesi.Mutta se on kaikki normaalia ja antaa vaan tunteiden tulla.sinä olet selviytyjä.Millään muulla ei ole nyt väliä kuin vain sinä selviät.Riität ja saat olla rauhassa.sinä olet tärkeä ja rakastettava just sellaisena kun just nyt olet.ei vaatteilla.köyhyydellä.rikkaudella eikä millään muullakaan ole nyt merkitystä,vain se että sinä selvisit.ole siitä ylpeä kiitä itseäsi ja kerro itsellesi että rakastat itseäsi.itekkin olen nyt muutaman kuukauden asunut yksin ja välillä tunteet mennyt laidasta laitaan(häpeä.pelko.itku.nauru.kysymyksiä.ym) joka päivä on helpottanut ja tiedän että nuo tunteet häviää jossain vaiheessa kun annan itselleni aikaa ja lupaan itselleni että ne tunteet ei jää liian pitkäksi aikaa päälle.toivon koko sydämmestäni sinulle kaikkea hyvää ja toipumisen aikaa.