KESKUSTELUFOORUMI

Moi, nyt olisi hyvät neuvot ja kokemukset tarpeen. Sain vähän aikaa sitten kuulla, että ex-mieheni ja lasteni isä on kuolemaisillaan. Syöpähoidot on lopetettu ja elinaikaa annettu joitakin kuukausi. Tämä oli tarkoin varjeltu salaisuus, sillä hän aloitti huoltajuuskiistan vielä kuultuaan tuomion. Sain tiedon kyllä niin luotettavalta taholta, että ainakin jotain perää siinä on.

Ex-mieheni on ehtinyt saada kaikki viranomaiset puolelleen, viimeisenä maistraatti on siirtänyt lapsen kirjat hänen luokseen.

Onko kenelläkään kokemuksia kuolevasta narsistista? Jostain luin, että ne ovat vielä kauheampia kuin elämässä kiinni olevat. Pitääkö paikkaansa?

Mitä voin tehdä tässä tilanteessa. Lapseni on määrätty valehtelemaan minulle ja ex kuvittelee minun uskovan hänen valheitansa. Sairaalasta ei anneta mitään tietoa hänestä. En siis edes tiedä, onko hän sairaalassa vai kotona. Tai mikä hänen kuntonsa on? Lapsemme tuntuu hoitavan isäänsä, käyvän kaupassa ja laittavan ruokaa. Hän on kuitenkin liian nuori omaishoitajaksi. Mistä ihmeestä lähden purkamaan tätä tilannetta, kun en edes enää tiedä mikä on totta ja mikä valhetta.

Luonnehäiriöisen toiminta/käyttäytyminen perustuu aika pitkälle siihen, että kun hänellä menee "huonosti", niin toisella pitää mennä vielä huonommin ja se lisäksi, että kiusa se on pienikin. Tuollainen toiminta ei lopu ennen kuolemaa ja pyrkimyksenä on vaikuttaa sinun elämään sitten, kun exäsi ei ole "pitämässä huolta" sinun pahoinvoinnista. Neuvona olisikin, ettet piittaisi exäsi toiminnasta ja keskittyisit itsesi hyvinvointiin. Ja mitä tulee totuuteen/valheeseen, niin ehkä viisainta on olla pohtimatta koko asiaa ja antaa asioiden mennä omalla painollaa, kun sinä et niille asioille kuitenkaan mahda mitään.

Kiitos Karju nopeasta vastauksestasi. Näinhän se on, että hän yrittää saada muut voimaan vielä huonommin.

Ongelma tässä koko kuviossa on se, että hänen sotatantereellaan on meidän murrosikäinen lapsemme/nuoremme, jonka pitäisi siis aloittaa uudessa koulussa syksyllä, koska isä on saanut siirrettyä hänen paperinsa itsensä luokse. Tämä tilanne on varmasti muutenkin todella traumatisoivaa nuorelle, puhumattakaan siitä, että joutuu vielä joksikin aikaa täysin vieraaseen kouluun.

Minä olen muuten asian kanssa sinut ja todellakin keskityn omaan hyvinvointiini, sillä tiedän, että joudun vielä tekemään paljon työtä ja kestämään aika paljon ennen kuin tyttäremme on täysin tolpillaan.

Minun helvettini loppui eilen, sillä narsisti kuoli.

Vielä kuolinvuoteellaan hän kuitenkin temppuili ja oli todella lähellä, ettei tytärtäni otettu huostaan. Taas unettomia öitä on vietetty ja pelko jäytänyt sisuksia, mutta nyt se on loppu.

Nyt laitan kaiken energiani lasteni parantamiseen. Minulla on kaksi traumatisoitua lasta, eri syistä tietenkin. Toinen ei kuulunut enää hoviin, joten häntä isä ei suostunut tapaamaan eli hän ei ole saanut jättää hyvästejä isälleen Ja toinen on totaalisesti manipuloitu, joka oli isänsä kuolinvuoteella. Sitä ennen häntä oli kielletty kertomasta minulla, että isä on kuolemassa ja murrosikäinen tyttö on toiminut omaishoitajana usean kuukauden ajan ja hänet on jätetty yksin kotiin, kun isä on ollut lukuisia kertoja sairaalassa.

Mutta enää tämä mies ei voi vahingoittaa meitä!

Hei,

mitä tälle tilanteelle kuuluu nyt?

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen - narsisti voi käyttäytyä juuri aikaisemmin ilmaistulla tavalla - eli jos itsellä menee huonosti, muilla on mentävä huonommin. Olen myös nähnyt toisenlaisia narsistisia ihmisiä, jotka ottavat sairaudestaan ja heikkoudestaan kaiken irti. He ottavat suuren marttyyrin viitan harteilleen ja tulevat kyvyttömiksi tehdä mitään tai edistää yhtään mitään asiaa. Tähän tilaan voi ajaa oma sairastuminen, mutta jopa esimerkiksi toisen (puolison) sairastuminen tai kuolema.

Tässä jälkimmäisessä käyttäytymismallissa ihminen esimerkiksi pienen tähystysleikkauksen jälkeen saattaa olla kyvytön käymään kaupassa, tekemään ruokaa, maksamaan laskuja tai ylipäätään kyvytön ihan mihin tahansa. Tähän pomputetaan "läheisiä" tai terveydenhoidon ammattilaisia. Autenttista tarvetta ei välttämättä ole ja tätä avuttomutta saattaa jatkua kuukausia toipumisen jälkeen.

Kumpaa näistä Sinun kuoleva narsistisi edustaa? Sinä tunnet parhaiten, joten osaat itse varmasti parhaiten vastata. Kumpaa hän on hyödyntänyt aikaisemmin? Heittäytynyt avuttomaksi vai pyrkinyt saamaan muille suoraan pahemman olon koska itsellä on paha olo?

Hei,

Ei nyt varsinaisesti liity kuolevaan narskuun, vaan siihen, mitä Hiirihaukka toi esille. Minun exäni käyttää kulloistakin olotilaansa siinämäärin hyväkseen, että teettää kaikki mahdolliset hommat muilla ja katsoo itse vierestä + nauttii siitä kaikesta -> itse ottaa kunnian tekemisistä.. Eli vaatii jatkuvasti kuninkaallista kohtelua ja elää myös kuin "hovissa".. Itse sain kuulla jopa kotona aikanaan, että en osaa käyttäytyä etikettien mukaisella tavalla...

Itsellä taas päinvastaisia kokemuksia kuolevasta narsistista. Tunnen narsistin, joka ei ymmärrä omaa tilaansa eikä hakeudu lääkäriin vaikka olo ollut huono jo pitkään. Myös ulkomuodosta huomaa, että kyseinen henkilö on heikentymässä, koska esimerkiksi painoa lähtenyt reippaasti. Lisäksi keksii kaikenlaisia mitä hulluimpia tekosyitä oireilleen sekä yrittää jatkuvasti vakuutella olevansa elämänsä kunnossa. Tietysti myös suuttuu, jos minä hänen teorioitaan ryhdyn kritisoimaan.

Onko kellään kokemusta narsistista, jika teeskentelee sairasta hakeakseen huomiota ja päästäkseen eroon tilanteista? Olen alkanut epäilemään tämän minua kiusaavan narsistin kertomia juttuja hänen ja hänen puolisonsa syövistä. Olen kuullut useammasta lähteestä, että on kertonut eri ihmisille sairastaneensa eri syöpiä. Ja puolison syövän kertoi uusineen, mutta puoliso käy työssä ja elää ihan normia elämää, joten en voi uskoa.

Tuollaisesta ei ole kokemusta mutta siskoni joka on narsisti juoksuttaa poikaansa koko ajan psykiatreilla ja etsii hänelle diagnoosia vaikka poika on ihan normaali.

Tämäkin narsku on kertonut itsensä ja puolison lisäksi kaikenlaisista ongelmista ja sairauksista mitä lapsilla on kuulemma ollut ja joku lapsista kuollutkin. Ajallisesti ja kuulemieni asioiden takia en uskonut näihin tarinoihin. Sillä hetkellä kyllä, mutta myöhemmin aloin epäilemään kun kaikkea oli vähän liikaa.