KESKUSTELUFOORUMI

Minulla erilainen tarina koskien narsismia.
Välit poikaani ja hänen perheeseensä ovat katkenneet narsistisen miniäni ja hänen äitinsä ansiosta. Neuvoja olen saanut kuinka on vain käännettävä selkä sillä tein mitä vain, asia kääntyy aina siten että me puolisoni kanssa olemme syyllisiä. Ja heidän pahantekoihinsa reagoimalla vain pahennamme omaa asemaamme. Olisikin "yksinkertaista" kääntää selkä jos olisi "vain" kysymys pojastamme ja miniästämme, mutta kun on ne lapset joihin kuitenkin haluaisimme pitää edes jonkunlaiset välit vaikka välit heihinkin ovat lähes olemattomat nykyään. Onko muita yhtä tukalassa tilanteessa olevia?

Moikka.Olen kyllä niin pahoillani teidän puolestanne.Enkä osaa kuvitella kuinka pahalta teistä voi tuntua tuo tilanne,mutta minun mielestäni teidän kuitenkin pitää yrittää pitää mahdollisimman paljon yhteyttä lapsenlapsiinne koska se on varmasti myös tärkeää lapsenlapsillekkin,vaikka näättekkin harvemmin.pitäkää niistäkin hetkistä kiinni.myös pitäisin tärkeä sitä että tuokaa sitä esille että (ehkä olettekin tuonut tai kertoneet)kuinka tärkeänä te pidätte että saisitte tavata lapsenlapsianne ja kuinka he ovat teille rakkaita.myöskään en riitelisi enkä sanoisi mitään negatiivista vanhemmille mistään.pyrkikää olla mahdollisimman neutraaleja ja aina rauhallisia Olipa tilanne mikä tahansa.lapset kun on teillä niin keskittykää vain heihin ja ihaniin tekemisiin ja yhdessä oloon.kyllä lapset oppii näkemään asioita.olkaa rehellisiä omia itseänne lapsien kanssa.kertokaa heille suoraan kuinka te rakastatte heitä ja kuinka tärkeitä he teille on.nämä on todella vaikeita ja harmillisia asioita kun kärsijöinä on aina lapsia.en tiedä oliko tästä mitään apua

Rapatti1 kirjoitti: 24 Elo 2026, 10:27 Minulla erilainen tarina koskien narsismia.
Välit poikaani ja hänen perheeseensä ovat katkenneet narsistisen miniäni ja hänen äitinsä ansiosta. Neuvoja olen saanut kuinka on vain käännettävä selkä sillä tein mitä vain, asia kääntyy aina siten että me puolisoni kanssa olemme syyllisiä. Ja heidän pahantekoihinsa reagoimalla vain pahennamme omaa asemaamme. Olisikin "yksinkertaista" kääntää selkä jos olisi "vain" kysymys pojastamme ja miniästämme, mutta kun on ne lapset joihin kuitenkin haluaisimme pitää edes jonkunlaiset välit vaikka välit heihinkin ovat lähes olemattomat nykyään. Onko muita yhtä tukalassa tilanteessa olevia?

Tilanteesi on kyllä hankala ja harmittaa suuresti puolestanne! Näihin ei ole koskaan täyttä varmaa tapaa toimia, mutta itsellä heräsi pieni ajatus miten tilanteet voisi rauhoittaa. Toimit poikasi ja miniän kanssa sovittujen ohjeiden mukaisesti aina lastenlapsien kanssa ja vältä lapsenlapsiin heijastamista huonoista väleistä poikaanne ja miniään. Mikäli moitteita tulee, niin parempi on tuumata esim. " Ymmärrän miksi koit/koitte näin, tämä ei kuitenkaan ollut tarkoitus." Tinkaaminen ei auta, mikäli miniä on naisnarsisti, niin sillä tinkaamisella se liekki pysyy. Keskitytte olemaan vain isovanhempia ja aina valituksien tullessa ilmaisette kuulleenne heidän mielipahan, mutta ette ota vastuuta siitä, jos se on aiheeton. Teidän ei tarvitse selitellä ja vängätä vastaan, jos syytökset ovat perättömiä tai sellaisia mihin ette voi edes vaikuttaa. Lapsenlapsille on kuitenkin tärkeää saada kasvuympäristöön turvallisia ihmisiä ja lapsenlapset ovat myös se olemassa oleva sidos poikaannekin.