Narsistin lapsena olenko itsekin narsisti?
Lähetetty: 24 Elo 2026, 18:06
Hei, yli 50v täällä ja uutena jäsenenä
Elin lapsuuteni hyvinkin sekavassa ja väkivaltaa täynnä olevaa elämää. Isäni lähti taakseen katsomatta kun olin 9v. Äiti kielsi puhelut ja käynnit isään kokonaan kolmeksi vuodeksi.
Äidilläni alkoi vilkas seurusteluelämä. Ehkä jopa huoraaminen koska miehiä saattoi tulla meille kesken päivän ja he menivät kellarin pieneen huoneeseen. Äitini manipuloi mua kaikella tavalla. Olin pikkuveljeni hoitaja, myös hänen ystävättärensä lapsien. Koska olin niin hyvä! Olin salaisuuksien vartija (mm abortti). Sain selkääni mennen tullen. Koetin miellyttää äitiäni joka käänteessä ettei hän vain suutu. Vieraita ei saanut koskaan päästää sisään enkä olisi halunnutkaan. Kotityöt oli pienen koululaisen harteilla niin koti ei ollut vieraita varten.
Äitini ihastui silmittömästi yhteen naimisissa olevaan mieheen. Mies oli täysi seksiaddiktoitunut sekopää. Äitini "möi" minut ainakin kerran tälle miehelle ja katseli itse vierestä kun mies rikkoi minut. Olen muistanut tuosta tapauksesta hämärästi sen miten äitini talutti mut yöllä hänen makkariin sängyn päälle, miten tuo mies tuli päälleni ja sen kovan kivun. Myöhemmin jo aikuisena aloin muistamaan enemmän ja terapiassa aukesi loput muistot. Tuon tapauksen jälkeen äitini pakotti mut käyttämään satiaislääkettä koska olin kuulemma lainannut joskus hänen sänkyään...en koskaan tehnyt niin. Mies tartutti siis äitiini ja minuun satiaiset. Olin 12v.
Otin myöh yhteyttä lastensuojeluun ja he tekivät kiireellisen huostaanoton. Toki niin että mun piti muuttaa yksin asumaan. Olin 15v. Äitini syytti minua tuon ihanan miehensä viekoittelusta ja että olin äidilleni kateellinen. Tästä sitten vasta helvetti alkoi. Mies istui joka ilta kerrostaloni parkkipaikalla ja vahti mua. En päässyt edes soittamaan apua koska yleispuhelin oli ulkona. Äitini kertoi valheita kylillä ja kävi aina välillä hakkaamassa ovea.
Sain omia lapsia kolme. Äitini luikerteli monesti takaisin elämääni. Luulin aina että hän olisi nyt muuttunut. Kahta vanhinta äitini käytti välikätenä solvaamiseeni, alistamiseeni ja muuhunkin. Käännytti lapsia mua vastaan. Onneksi ei onnistunut.
Nyt ollaan oltu 17v välirikossa ja olen helpottunut. Mitä nyt jos kylillä hän tulee veljeni kanssa mua vastaan niin sieltä haistatellaan v***tua keskarin kera. Molemmilta. Veljeni on aina ollut kultapoika. Ja perättömiä mustamaalaamisia silloin tällöin edelleen.
Olen nyt lueskellut paljon narsisteista, narsismista jne. Ja jotkut kohdat nostaa valtavan tuskan että jos minäkin olen. Narsisti. Nouseeko teillä tällaisia tuntemuksia koskaan?
Elin lapsuuteni hyvinkin sekavassa ja väkivaltaa täynnä olevaa elämää. Isäni lähti taakseen katsomatta kun olin 9v. Äiti kielsi puhelut ja käynnit isään kokonaan kolmeksi vuodeksi.
Äidilläni alkoi vilkas seurusteluelämä. Ehkä jopa huoraaminen koska miehiä saattoi tulla meille kesken päivän ja he menivät kellarin pieneen huoneeseen. Äitini manipuloi mua kaikella tavalla. Olin pikkuveljeni hoitaja, myös hänen ystävättärensä lapsien. Koska olin niin hyvä! Olin salaisuuksien vartija (mm abortti). Sain selkääni mennen tullen. Koetin miellyttää äitiäni joka käänteessä ettei hän vain suutu. Vieraita ei saanut koskaan päästää sisään enkä olisi halunnutkaan. Kotityöt oli pienen koululaisen harteilla niin koti ei ollut vieraita varten.
Äitini ihastui silmittömästi yhteen naimisissa olevaan mieheen. Mies oli täysi seksiaddiktoitunut sekopää. Äitini "möi" minut ainakin kerran tälle miehelle ja katseli itse vierestä kun mies rikkoi minut. Olen muistanut tuosta tapauksesta hämärästi sen miten äitini talutti mut yöllä hänen makkariin sängyn päälle, miten tuo mies tuli päälleni ja sen kovan kivun. Myöhemmin jo aikuisena aloin muistamaan enemmän ja terapiassa aukesi loput muistot. Tuon tapauksen jälkeen äitini pakotti mut käyttämään satiaislääkettä koska olin kuulemma lainannut joskus hänen sänkyään...en koskaan tehnyt niin. Mies tartutti siis äitiini ja minuun satiaiset. Olin 12v.
Otin myöh yhteyttä lastensuojeluun ja he tekivät kiireellisen huostaanoton. Toki niin että mun piti muuttaa yksin asumaan. Olin 15v. Äitini syytti minua tuon ihanan miehensä viekoittelusta ja että olin äidilleni kateellinen. Tästä sitten vasta helvetti alkoi. Mies istui joka ilta kerrostaloni parkkipaikalla ja vahti mua. En päässyt edes soittamaan apua koska yleispuhelin oli ulkona. Äitini kertoi valheita kylillä ja kävi aina välillä hakkaamassa ovea.
Sain omia lapsia kolme. Äitini luikerteli monesti takaisin elämääni. Luulin aina että hän olisi nyt muuttunut. Kahta vanhinta äitini käytti välikätenä solvaamiseeni, alistamiseeni ja muuhunkin. Käännytti lapsia mua vastaan. Onneksi ei onnistunut.
Nyt ollaan oltu 17v välirikossa ja olen helpottunut. Mitä nyt jos kylillä hän tulee veljeni kanssa mua vastaan niin sieltä haistatellaan v***tua keskarin kera. Molemmilta. Veljeni on aina ollut kultapoika. Ja perättömiä mustamaalaamisia silloin tällöin edelleen.
Olen nyt lueskellut paljon narsisteista, narsismista jne. Ja jotkut kohdat nostaa valtavan tuskan että jos minäkin olen. Narsisti. Nouseeko teillä tällaisia tuntemuksia koskaan?