KESKUSTELUFOORUMI

Hei!
Tarvitsisin neuvoja miten toimia eron jälkeen lasten asioiden hoitamisessa narsisti-isän kanssa. Erosta on jo 3 vuotta, mutta ex-mieheni vaikuttaa ja manipuloi elämäämme edelleen lasten kautta. Lapsista venhempi oireilee pahasti ja joudumme käymään perheneuvolassa sopimassa ja keskustelemassa asioista. Narsistin kanssa sovitut asiat vaan eivät keskustelemalla ole miksikään muuttuneet ja mistään sopimuksista hän ei ole pitänyt kiinni. Lapsi uskaltaa siellä hienosti puhua asioitaan ja tuntemuksiaan, mutta on sydäntä raastavaa huomata hänen pettymyksensä, kun isä ei ole kuitenkaan välittänyt asioista, joista hän on siellä puhunut.

Kävin vuosia kestäneen prosessin lapsien isän kanssa, kun parisuhteessamme alkoi heti yhteen muuttamisen jälkeen ilmetä ongelmia. Riidat olivat jokapäiväisiä ja varsinkin väittelyitä hän rakasti yli kaiken. Puhuimme omista toiveistamme ja haaveistamme avoimesti, mutta vain hänen haaveensa ja toiveensa olivat toteuttamisen arvoisia. Minun ajatuksiani ja toiveitani hän ei "muistanut" kuullensakkaan. Usein sorruin siihen, että toistelin itseäni, kuin papukaija, loppuunpalamiseen asti. Mitään yhdessä tekemiämme sopimuksia esim. lasten kasvatuksesta hän ei enää hetken päästä "muistanut". Omista periaatteistaan ja tottumuksistaan hän ei joustanut senttiäkään. Joskus hän saattoi luvata johonkin asiaan muutosta, mutta käytäntöön asti nämä lupaukset eivät koskaan päässeet.

Avioliittomme aikana kävin koulutuksen uuteen työhön, jonka tarkoituksena oli tunnistaa keskustellen ihmisten persoonallisuushäiriöitä, masennusta jne. Huomasin mieheni käytöksen olevan lähes täysin narsistin kuvaukseen sopiva. Olin jo aivan loppuunpalanut suhteen ongelmiin siinä vaiheessa. Olimme käyneet avioliittoleirillä (minun aloitteestani) ja vielä parisuhdeterapiassa vuoden päivät. Tuntikausia siellä puhuttiin vain mieheni vaikeasta lapsuudesta ja hänen suhteistaan isäänsä ja veljeensä. Tuntui siltä, että oli yhden tekevää, mitä mieltä minä olin. Sairastuin masennukseen ja hain apua psykologilta. Siitä sain voimia lähteä lasten kanssa pois hänen vaikutusvallastaan. En olisi ikinä uskonut, että hän pystyy jatkamaan manipulointiaan lasten kautta. Hän ei näe sitä itse, että hänen omat lapsensa kärsivät hänen tekemisistään. Muuten hän ei varmaankaan toimisi, niinkuin toimii.

Eron jälkeen oloni helpottui ja tuntui kuin suuri kivi olisi tipahtanut pois harteiltani. Järjestin elämämme uudestaan pienistä palasista jälleen eheäksi ja turvalliseksi. Oli hetken oikein onnellinen. Tänään tunnen itseni jälleen niin avuttomaksi, kun en pystynytkään suojelemaan lapsiani. Keväällä koulusta otettiin yhteyttä vanhemman lapsen oireilun vuoksi. Luulin lapsen jo olleen parempi, koska kotona meillä meni jo todella hyvin.

Isä saa jatkaa katteettomia lupauksiaan ja lapset tulevat pettymään yhä uudestaan. Käytämme tuntitolkulla perheneuvolan aikaa narsisti-isän ajatuksien kuuntelemiseen ja lasten tai minun mielipiteilläni ei ole edelleenkään mitään merkitystä. Minä kestän sen, mutta lapset ehkä eivät.

Vanhempi lapsista ei ole enää ollut kovin halukas lähtemään isänsä luokse, enkä todellakaan ole häntä siihen pakottanut. Isä suhtautuu tähän aika välinpitämättömästi ja olen antanut lapsen jättää tapaamisia väliin. Nuorempi lapsista käy mielellään isänsä luona, mutta hän on siinä iässä, että on todella altis uskomaan kaiken mitä hänelle sanotaan. Pelkään lapsen isän vahingoittavan lasta henkisesti ja käyttävän lasta minua vastaan. Isä on jo moittinut esim. asuinpaikkaamme lapsille sopimattomaksi. Hän on myös surkutellut itseään, kun hänen tarvitsee asua yksin ja hän ikävöi niin paljon lapsiaan. Hän saattaa myös itkeä lasten nähden, kun he ovat puhuneet erostamme. En pysty estämään häntä. Mitä voin tehdä?

Mielestäni tuossa tilanteessa voi tehdä ainakin sen, että tekee lapselle tiettäväksi, millaista on oikeanlainen moraali ja miten toisia tulee kohdella. Lapsilla saattaa olla ihanteellinen kuva isästään tällä hetkellä, mutta kyllä se jossain vaiheessa haihtuu. On tärkeää, että teet lapsillekin tiettäväksi ettei isällä ole oikeutta pettää lupauksia sen enempää kuin kenelläkään muullakaan.

Täälläkin tuli syytöksiä niskaani lapsen manipuloimisesta ja vaikka mistä. Onko se manipulointia, jos kerron lapselle mitä toiselta voi edellyttää? Kuten hyvän kohtelun ja muun sellaisen? Pitäisikö sitten hyssytellä, että isiä pitää sääliä, koska hänellä on ollut vaikeaa? Jättää huonokin kohtelu huomiotta? Narsku saa odottaa ihan vapaasti sitä päivää...

Lapsille kyllä valkenee totuus ennemmin tai myöhemmin, valitettavasti vain sitä joutuu käymään rankkojakin vaiheita läpi ennen kuin se totuus valkenee. On kamalan vaikea uskoa omasta isästä / äidistä / siskosta / veljestä / kumppanista mistä nyt ikinä, että hän on pohjimmiltaan niin mätä..