Uhkaileva tuleva ex-puoliso
Lähetetty: 06 Elo 2014, 12:29
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta. Olen aina ollut johdateltavissa, manipuloitavissa oleva arka naisihminen. Olen kotoisin kolmilapsisesta perheestä, olin keskimmäinen. Joka joutui aina sovittelemaan ja myöntymään voimakastahtoisen esikoisen ja kuopuksen tahtoon.
Lapset ovat kohta omillaan ja tilanne kotona kärjistynyt aivan kaameaksi. Kaikki alkoi siitä kun sain muutama vuosi sitten ennakkoperintönä vain minulle osoitetun rantapaikan. Omistushaluinen ja määräilevä mieheni luuli että se oli testamentattu meille molemmille. Sitten kun selvisi että hänet on ohitettu testamentissa alkoi helvetti elämässäni
Pääsin reilut kaksi vuotta sitten narkolepsia/nukahtelutaipumukseni vuoksi mukaan erääseen lääketutkimukseen. Tuo lääke auttoi minua ja heräsin todellisuuteen. Aloin pistää hanttiin miehelleni ja sekös sai aikaan sen että nykyään olemme toisillemme kuin vihamiehet. Päänvaivaa aiheuttaa omaisuutemme, josta mieheni on suureen ääneen toitottanut minulle että minä en saa mitään. Hän uhkailee että kaiken kukkuraksi menetän tuon rakkaan lapsuuden rantapaikan.
Meillä on kuitenkin hieman yhteistä velkaa ja hän ei pysty minua talosta ostamaan pihalle. Olen alkanut seurailemaan asuntomarkkinoita, jos löytyisi joku sopiva kerrostaloasunto minulle ja lapsilleni. Kaiken huippu on pieni kääpiökoirani, josta mieheni on älyttömän mustasukkainen. Hän uhkailee sen lopettamisella
Saan jatkuvasti kuulla kuinka paljon ”rottaan” on uponnut rahaa.
Koira on kuitenkin lasten lisäksi ainoa jolta saan hyväksyntää ja rakkautta. Nyt viimeisimpänä ahdistelunaan hän ajoi minut ja koirani alakertaan asumaan. Siellä on toki meillä hyvät tilat ja saamme olla rauhassa.
Meillä oli liki 24 vuotta yhteinen tili jota saimme molemmat käyttää. Hän vähän enempi tienaavana pisti kuitenkin rahahanat minulta kiinni viime marraskuussa.
Äitini ja vanhempani ovat kuitenkin tukeneet minua koko elämäni ajan. Olen saanut äidiltäni paljon, periaatteessa äitini on vaatettanut lapseni ja muutenkin auttanut minua. Mieheni jopa kiukuttelee lapsen lukiokirjojen hankkimisesta. Aina on kova kinuaminen että rahat häneltä niihin saa.
Hän kiristää tekemisillään ja rakentamisillaan. Olen sanonut hänelle että tiedän montakin miestä jotka ovat perheelleen talot rakentaneet. Kylillä hän on kivan miehen maineessa. Omalle reviirilleen hän on aina ollut kova ”kusemaan”.
Valakaa minuun uskoa että selviän tästä rumbasta
ja että uskallan ottaa sen askeleen että siirryn omilleni. Olo on kuin rätillä joka on puristettu loppuun ja heitetty nurkkaan. Tässä tapauksessa alakertaan 
Lapset ovat kohta omillaan ja tilanne kotona kärjistynyt aivan kaameaksi. Kaikki alkoi siitä kun sain muutama vuosi sitten ennakkoperintönä vain minulle osoitetun rantapaikan. Omistushaluinen ja määräilevä mieheni luuli että se oli testamentattu meille molemmille. Sitten kun selvisi että hänet on ohitettu testamentissa alkoi helvetti elämässäni
Pääsin reilut kaksi vuotta sitten narkolepsia/nukahtelutaipumukseni vuoksi mukaan erääseen lääketutkimukseen. Tuo lääke auttoi minua ja heräsin todellisuuteen. Aloin pistää hanttiin miehelleni ja sekös sai aikaan sen että nykyään olemme toisillemme kuin vihamiehet. Päänvaivaa aiheuttaa omaisuutemme, josta mieheni on suureen ääneen toitottanut minulle että minä en saa mitään. Hän uhkailee että kaiken kukkuraksi menetän tuon rakkaan lapsuuden rantapaikan.
Meillä on kuitenkin hieman yhteistä velkaa ja hän ei pysty minua talosta ostamaan pihalle. Olen alkanut seurailemaan asuntomarkkinoita, jos löytyisi joku sopiva kerrostaloasunto minulle ja lapsilleni. Kaiken huippu on pieni kääpiökoirani, josta mieheni on älyttömän mustasukkainen. Hän uhkailee sen lopettamisella
Koira on kuitenkin lasten lisäksi ainoa jolta saan hyväksyntää ja rakkautta. Nyt viimeisimpänä ahdistelunaan hän ajoi minut ja koirani alakertaan asumaan. Siellä on toki meillä hyvät tilat ja saamme olla rauhassa.
Meillä oli liki 24 vuotta yhteinen tili jota saimme molemmat käyttää. Hän vähän enempi tienaavana pisti kuitenkin rahahanat minulta kiinni viime marraskuussa.
Äitini ja vanhempani ovat kuitenkin tukeneet minua koko elämäni ajan. Olen saanut äidiltäni paljon, periaatteessa äitini on vaatettanut lapseni ja muutenkin auttanut minua. Mieheni jopa kiukuttelee lapsen lukiokirjojen hankkimisesta. Aina on kova kinuaminen että rahat häneltä niihin saa.
Hän kiristää tekemisillään ja rakentamisillaan. Olen sanonut hänelle että tiedän montakin miestä jotka ovat perheelleen talot rakentaneet. Kylillä hän on kivan miehen maineessa. Omalle reviirilleen hän on aina ollut kova ”kusemaan”.
Valakaa minuun uskoa että selviän tästä rumbasta