Sivu 1/1
Tuhoutunut sielu
Lähetetty: 26 Syys 2014, 23:09
Kirjoittaja Helmipöllö
Hei sielunsiskot ja –veljet. Olen ollut suhteessa, joka on saanut minut yrittämään toistuvasti itsemurhaa. Pelkään, että tämä päättyy vielä huonosti. Emme ole enää suhteessa mutta minäni ja sisimmässäni vielä 1,5 vuotta sitten jyllännyt elämänvoima on imetty kuiviin. En enää osaa muuta tietä kuin kulkea tuhoon. En edes ajattele enää muita vaihtoehtoja. Surun hetkinäni olen vakuuttunut, että olen narsisti, vainoaja, hullu, uhkaaja, kiristäjä, henkistä ja fyysistä välivaltaa käyttävä alistaja ja toiveiden mitätöijä. Kun olen ollut sairaalassa itsemurhayritysten jälkeen, mies ei ole ollut minusta sanallakaan huolissaan vaan on uhannut kahdesti laittavansa lähestymiskieltohakemuksen minulle. Kun tapasimme pari viikkoa sitten sattumalta, hän kertoi kirjoittavansa minulle Facebookissa, ja kun kirjoitin siellä hänelle kysyäkseni mitä voin hänen hyväkseen tehdä, sain vastaukseksi artikkelin jossa kerrottiin vainoajista ja minua syytettiin sellaiseksi. Koko sen ajan kun olemme tunteneet, minua on syytetty milloin mistäkin, sanomisiani ja ajatuksiani ja tarkoituksiani vääristelty ja kaikki hyvät tarkoitukseni käännetty pahanteoksi. Kun olen antanut hänelle rahapulan kattamiseksi huomattavia summia rahaa, tehnyt hänelle boudoir-kansion ja nauhoittanut musisoimani biisin ja hommannut Selänteen allekirjoituksen, kiitosta ei ole kuulunut sanallakaan vaan ne on yhdistetty siihen että vainoan häntä. Ystäväni ovat yrittäneet selittää hänelle, että eikö nämä kaikki kerro hyväntahtoisuudesta, mutta vastaukseksi tulee pelkkää syyttelyä vainoamisesta. Teen niin tai näin, se on väärin. En jaksa enää kirjoittaa koko tarinaa mutta tahdon vain sanoa kaikille: lähtekää kauas pois ennen kuin sielunne tuhoutuu, sillä tarpeeksi syvältä nouseminen ei ole enää helppoa, josko edes mahdollistakaan. Kymmenet ihmiset ovat sanoneet minulle, että mies on pesunkestävä narsisti, mutta en halunnut uskoa ennen kuin on liian myöhäistä. Ja uskonko vieläkään täysin, en tosiaan. Uskon omaan pahuuteeni ja siihen, että maailma on parempi paikka ilman minua. Voimia kaikille jatkoon. Pitäkää läheisistänne kiinni.
Re: Tuhoutunut sielu
Lähetetty: 29 Syys 2014, 22:58
Kirjoittaja Karju
Hei ystäväni,
Lupaan että elämänhalusi ja laatusi paranee, kun katkaiset kaikki kontaktit exääsi.. Se on karua toimintaa, mutta välttämätöntä. Exäsi vain nauttii kärsimyksistäsi ja siitä, että saa manipuloida sinua mielesä mukaan.. Itse joudun olemaan exän kanssa tekemisissä, kun sattuu olemaan yhteisiä lapsia... mutta senkin asian kanssa oppii elämään, kun malttaa rauhassa edetä elämässä. Pisin ja vaikein matka on omaan itseensä ja oppia tuntemaan itsestä uusia asioita. Asiat pitää vain oppia hyväksymään sellaisena, kuin ne on, etkä sinä ole ainoa luonnehäiriöisen uhri ja menneitä asioita ei voi muuksi muuttaa. Tunne elämä alussa tuntuu repaleiselta, mutta kun antaa itelle aikaa se alkaa eheytymään ja elämä alkaa tuntumaan elämisen arvoiselta, kun löytää uusia juttuja tilalle.
Niin kauan kuin on elämää on toivoa
Lähetetty: 30 Syys 2014, 08:14
Kirjoittaja hinhan
Hei, rakas ystävä! Älä anna periksi elämälle. Heitä surutta taaksesi se, mille et mitään voi ja mikä syö sinun elämän voimaasi. Se kaikki oli pahaa. Anna nyt itsellesi ja elämän liekille aikaa ja yhtenä päivänä huomaat, että olet todellakin olemassa ja että elämä sinussa on olemassa ja vahvistuu koko ajan.
Itse olen kokenut paljon yksinäisyyttä ja masennusta siitä johtuen ja kun lopulta löysin vuosien totaalisen yksinäisyyden jälkeen rinnalleni samoja asioita haluavan ihmisen, sain puolen vuoden sisällä todeta, että olen suhteessa narsistin kanssa. Sen virheen tein, että otin hänet kotiini asumaan ja nyt en tiedä, miten pääsisin tilanteesta pois. Huomaan että entinen yksinäinen elämäni oli paratiisia tähän verrattuna. Joskus olen toivonut jopa kuolemaa, että vapautuisin. Ystäviä minulla ei ole tällä paikkakunnalla ole, kukaan ei ole puolestani puhumassa.
Olen tällä hetkellä työtön ja myös taloudellisesti miehestä riippuvainen, ja sitä hän käyttää hyväkseen. Kuitenkin minä ostan meille ruuat pöytään ja huolehdin juoksevista menoista. Viimeksi tänä aamuna huomasin, että työssäkäyvä avokkini on vienyt minulta talouskassasta rahaa. Olen tehnyt päätöksen, että tärkeintä on nyt päästä irti tästä miehestä, kävi kuin kävi ja sen jälkeen laittaa muuta elämää hiljalleen kuntoon.
Olen itse saanut paljon lohtua metsästä, käyn sienessä ja marjassa ja lenkillä koiran kanssa. Miehelle voin kertoa illalla, että pitäähän marjat poimia talouteen. Jos olisin poissa jossain muualla, saisin kuulla olleeni mahdollisesti "vieraissa". Metsässä olen koonnut ajatuksiani ja unohtanut tilanteen kotona. Olen nauttinut syksyisen luonnon kauneudesta ja löytänyt sieltä oman vahvuuteni. Olen ajatellut, että kun saan tämän tilanteen pois alta, voisin lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, mahdollisesti luontoalaa.
Sinä "helmipöllö", sinä olet hiljainen ja viisas, niin kuin pöllöt ovat. Sinä löydät vielä uuden tien, kunhan uskallat lentää häkistäsi ulos. Pöllö ei ole häkkilintu, se kuuluu metsään. Voimia sinulle. Et ole yksin.
Re: Tuhoutunut sielu
Lähetetty: 02 Loka 2014, 18:06
Kirjoittaja Helmipöllö
Kiitos tuesta Karju ja hinhan. Tänään tuli shokeeraava tilanne töissä. Pomoni pyysi minut puhutteluun. Narsku (joka on siis ex-työkaverini) oli soittanut hänelle ja haukkunut minut pystyyn. Sain suullisen huomautuksen siitä että olin aiemmin laittanut narskulle rahaa (tiesin hänen olevan rahapulassa) ja nähnyt tilinumeron työpaikalla. Pomoni oli onneksi hyvin asiallinen ja toivottavasti uskoi minunkin tarinaani kaikesta tapahtuneesta. Itkin vuolaasti äänettömiä kyyneleitä koko tapaamisen ajan ja mietin vain, milloin tämä kaikki painajainen loppuu. Ja miksi ihmeessä narskulla on vieläkin tarve hinkata näitä asioita ees taas. Ei ilmeisesti hyvää narsistista lähdettä voi päästää otteestaan. Pelkään että tämä ei ollut tässä. Pelkään työpaikkani puolesta. Pelkään että poliisit ovat kohta ovella. Pelkään etten enää jaksa. Neuvoja, pliis!
Re: Tuhoutunut sielu
Lähetetty: 05 Loka 2014, 19:36
Kirjoittaja Karju
Heipähei,
Tärkeintä sinulle olisi keskittyä omaan työpanokseen ja jättää muut asiat omaan arvoonsa. Teet vain työsi niin hyvin kuin osaat ja keskityt vain omaan työhön, niin sen pitäisi riittää. Tiedän, että on vaikeaa olla piittaamatta exän toimista, mutta se vain sattuu olemaan välttämätöntä, jotta jaksaisit työssäsi. Jos tilanne käy ihan mahdottomaksi, niin voi olla viisainta alkaa etsimään itselleen uutta työpaikkaa kaikessa hiljaisuudessa ja mielellään tarpeeksi kaukana exästäsi. Sitten vain lähdet ja käännät elämässäsi uuden sivun.
Re: Tuhoutunut sielu
Lähetetty: 09 Loka 2014, 00:26
Kirjoittaja lekapi
Mikä on se asia tai tekeminen, mistä saat eniten voimaa ja lohdutusta ja jonka parissa voit hetkeksi unohtaa narsistin sinulle aiheuttaman mielipahan? Sitä kautta löytänet voimia jaksaa eteenpäin. Minulle käveleminen luonnossa tai muuten vain (marjastus ja käveleminen kauppaan) ja työssä käynti toivat tervetulleita hengähdystaukoja silloin,kun elin naristisia piirteitä omaavan miehen kanssa. Olen ikuisesti kiitollinen sen aikaisille työkavereilleni siitä, että he kohtelivat minua hyvin ja ihmisarvon omaavana ihmisenä!
Narsistisesta suhteesta eroon päästyäni olen saanut voimia mm. työssä käymisestä, luonnosta ja luonnosta liikkumisesta, järvimaisemasta, lintujen laulusta, auringon paisteesta, kauniista musiikista, sukan kutomisesta, piirtämisestä, runojen ja mietelauseiden lukemisesta, kynttilän liekistä, ystävien tapaamisesta, hyvistä ja ystävällisistä ihmisistä, ihmisten auttamisesta (vaikka vaan oven avaamisesta). Ystävät ja sukulaiset ovat tärkeitä, mutta ystävälliset "tuntemattomatkin" ja pieni juttuhetki jonkun ihmisen kanssa auttavat jaksamaan. Lisäksi mietin usein asioita ja ihmisiä, joista saan olla kiitollinen. Tällaisia asioita, joista voi nauttia, saada iloa ja voimaa voi jokainen löytää elämäänsä.
voimia Sinulle ja meille kaikille. Uskotaan siihen, että tulevaisuus on meille parempi. En usko kostoon,mutta tavallaan kostan elämääni kuuluneelle narsistille sillä, kun jatkan elämääni ja voin paremmin ilman häntä.