KESKUSTELUFOORUMI

Hei
Olen ensimmäistä kertaa tällä foorumilla. Olen ollut yli 40 v. naimisissa ja usein ihmetellyt mieheni käytöstä, vihan puuskia, ihmeellisiä loukkaantumisia ja ylireagointeja, syytöksiä, syyllisen etsimistä aina jos jotain tapahtuu, riitaisuutta ja kaikkea muuta sellaista. Mm. mustasukkaisuutta, joka on ihan aiheetonta.
Tänä kesänä eräs omaiseni sanoi yhtäkkiä, että mieheni tuntuu olevan narsisti.Häkellyin, menin nettiin, etsin tietoja ja menin psykiatrille, oikein kahdelle. Molemmat sanoivat, että hän ei ole varsinaisesti narsisti, mutta persoonallisuushäiriöinen, jolla on narsistisia piirteitä.

Kaipaan asiantuntijaa, jolle voisin aina kertoa kulloisistakin huolistani ja elämäntilanteestani. Kuten esimerkiksi nyt, kun pitkästä aikaa olen taas joutunut vihan puuskien kohteeksi. Mieheni raivostui eräälle omaiselleni ja puolustin kiivaasti tätä omaista, koska hän ei todellakaan ollut tehnyt mitään väärää, vaan hän vain joutui raivon kohteeksi. Siitä seurasi suunnaton loukkaantuminen minuun ja tilanne on nyt sellainen, että kaikki muu on kohdallaan, paitsi että mieheni on nukkunut 3 kuukautta sohvalla. Nukkukoon vain, mutta minusta on inhottavaa, kun tiedän sen olevan kosto.
Haluaisin kysyä: onko hyvästä vai pahasta pyytää hänet nukkumaan sänkyymme takaisin? Olen kerran pyytänyt, mutta hän ei tarttunut sovinnon tekoon, vaan jatkoi edelleen sohvaelämää. Siis, pyydänkö uudestaan vai annanko olla?

Sen jälkeen kun sain tietoa tästä häiriöstä, elämästä on tullut elämäpeliä, eikä oikeaa elämää ole. Mietin: tuo on noin suuttunut, minkä siirron teen? Onko eduksi sanoa noin, vai olla hiljaa. Kyllähän minulle on vuosikymmenten aikana muodostunut tapoja joilla pärjään, mutta tämä alkaa kyllästyttämään. Kaiken muun kanssa vielä pärjään, mutta se kostaminen tuntuu raskaalta. Minun on vaan odotettava, miten hän kostaa ja milloin. Kostoahan tuo sohvaelämäkin on, mutta en usko että se jää siihen. Mitä vielä on tulossa!
Kun sanoin, että kaikki muu on ookoo, tarkoitan, että laskemme leikkiä, juttelemme, käymme yhdessä saunassa, kukaan ei huomaa mitään, kulissit on kunnossa. Teemme työtä yhdessä, laitamme ruokaa, syömme yhdessä, ihan kaikki kotielämä on muuten reilassa. Mutta ukko nukkuu mielenosoituksellisesti sohvalla. Sehän on toisaalta tietysti parasta kostoa, kun kukaan ei ole näkemässä, mitä meillä yöllä tapahtuu. Tai siis ei tapahdu. Keiden/kenen puoleen te käännytte, kun elämässä tulee tällainen tenkkapoo. Terveisin Elämänhaluinen.

Joo, mun narsisti mieheni kosti kans tollain että nukkui vain sohvalla. Piti mykkäkoulua, loi vaan vihaisia katseita ja toiminnallaa pisti mua maanrakoon että tuntisin itseni maailman huonommaksi ihmiseksi joka on vaan tiellä. Puhua sille ei saanut jos se ei sillä hetkellä halunnut. Hän vastasi kun halusi. Mä lähdin lätkimään koska mä ansaitsen hyvän miehen joka puhuu mulle eikä rankaise mua ja nukkuu mun vieressä. Tosin mä olen nuori ja meillä ei ollut lapsia joten lähteminen oli helppoa. Tilanteet ei ole aina niin yksinkertaisia. Minun mielestäni mitä enemmän jätät hänet huomiotta niin sitä enemmän se hänen sisintään polttaa kun näytät ettet välitä. Mutta sitten hän voi kostaa toisella tavalla. Narsisti on narsisti. Kaiken kun pitäis mennä hänen tavallaan. Noi kuulostaa niin raskailta jutuilta noi vihanpuuskat ja ylireagoinnit. Just sitä mitä mä jouduin kestämään. Ai että en jaksais yhtään enää. Mutta varmasti rakastat miestäsi. Ymmärrän. Vaikee tilanne. Yritä huumorilla vaikkei ne narsistit sitäkään ymmärrä. Ne on vaikeita tapauksia

Kiitos vastauksesta. Nyt on kulunut kohta 4 kk, ja edelleen hän viettää öistä sohvaelämää Mutta eläköön vaan. Jos saan sillä estettyä sitä, että käy sitten muiden kimppuun. Muuten hän on asiallinen, jopa ystävällinen, mutta takaraivossani jäytää silti, että tähän vielä palataan. Kaikki ei tule jatkumaan näin. Mutta kyllä tässä pärjätään. Hän on jonkinsortin reppana kuitenkin.