KESKUSTELUFOORUMI

taas se alkoi...kaikki niinkun vuosikaudet säännöllisesti muutaman kuukauden välein. Minä,syyllinen, etten ollut lasten kanssa odottamassa jos isä kerkeää tulemaan viikonloppuna kääntymään meillä.Mitään ennalta sovittua tapaamisaikoja meillä ei ole. Nimenomaan siksi kun tiedän ettei niistä pidetä kiinni. Sepäs sieppasikin taas niin paljon isää-kun yllättäen olikin tullut, että siinä sitten onkin hyvä syy olla vastaamatta lapsille,olla vastaamatta minulle, ja lyhyellä varoajalla perua kouluista haut. Luoja mä alan olemaan niin täynnä lasten pettymystä, ja sitä miten musta taas tehtiin se paha. jos me kerran viikossa käydään harjotuksissa,niin miks sen pitää tulla just sillon ja saada mut taas kerran itkemään pelosta ettei ota lapsiin yhteyttä kuukausiin. Mä en tiedä, miten tässä edetä.Jos teillä on lapsia narsistin kanssa, miten teillä hoituu tapaamiset? me ollaan kaksi vuotta sitten erottu,ja isä edelleen käy meillä nopeesti,ei olemassa lasten kanssa vaan lähinnä kertomassa omia kuulumisiaan

Meilläkin tapaamiset aikas haastavia. Mitään sopimuksia ei ole koska toinen ei suostu sellaisia tekemään. Olen esittänyt ehdotukseni säännöllisistä tapaamisista ja näitä keskusteluja hän ei koskaan muista kuten ei paljon muutakaan. Siksi olenkin päätynyt hänen kanssaan kommunikoimaan sähköpostitse jos se auttaisi muistin toimintaa.... Puoli vuotta olen nyt odotellut hänen vastaehdotustaan sähköpostilla laittamaani tapaamisehdotukseen. Meillä tapaamiset menee niin että minä pyydän häntä tapaamaan lasta ja vastaus on pääsääntöisesti ei tai sitten vedotaan siihen että kun ei meillä ole mitään sopimuksia. Yhtenä viikkona käy pari kertaa ja sitten voi taas olla useamman viikon tauko. Lapselle en uskalla tapaamisesta enää edes mitään puhua kun koskaan ei tiedä milloin seuraava on.

Yleensä tapaaminen tulee silloin kun toisella on jokin takaa-ajatus. Milloin tarvitsee jonkun palveluksen tai haluaa tulla henkilökohtaisesti haukkumaan. Alussa tuli vain yrittääkseen saada minut takaisin. Tapaamiset menee muutenkin exän ehdoilla, ei lapsen. Hiekkalaatikolle ei lapsen kanssa taivu eikä muitakaan lapselle mieluisia juttuja tee. Vie ostoskeskuksiin jne. missä jokainen kaksivuotias tunnetusti viihtyy valtavan hyvin ostoksilla. Mutta hänelle lapsi onkin yleensä näyttelykappale. Jos hän tekee jotain lapsen kanssa, on se tehtävä näyttääkseen muulle maailmalle miten loistava isä hän on...

Itse koen syyllisyyttä siitä että ylipäätään olen näinkin pitkään yrittänyt anella isää tapaamisiin. Joka tapauksessahan exä tulee lapsensa jossain kohtaa hylkäämään. Viimeistään siinä vaiheessa kun tulee uusi kumppani tai kun huomaa että tapaamiskikkailut ei tehoa.

Jos haluat jotakin säännöllisyyttä niin paras kai olisi yrittää lastenvalvojan kautta tai sitten oikeusteitse saada paperille tapaamispäivät. Silloin teidän ei voi olettaa olevan aina valmiudessa kun exälle sopii poiketa vaan vain tiettynä ajankohtana. Mutta syyllistäminen tuskin kuitenkaan tähän loppuu mutta silloin voit aina käskeä lukemaan lapun ja olemaan hiljaa...

Lasten kannalta kuitenkin on tärkeää että on edes yksi aikuinen joka on läsnä, joten pitää yrittää jättää toisen kikkailut omaan arvoonsa ja nauttia omasta elämästään. Lapset tulevat kyllä jossain kohtaa huomaamaan millainen toinen osapuoli on. Ja itse häiriöisen lapsena (ja sittemmin toisen samanlaisen puolisona) olen sitä mieltä että olisi ollut parempi olla ilman toista vanhempaa.