Minun tarinani.
Lähetetty: 10 Loka 2014, 01:55
Kaikki alkoi siitä, kun aloitin ammattikoulun. Olin siellä vuoden, minulla oli aivan ihana luokka ja sitten päätinkin lopettaa kouluni, en sitten lopettanut vaan keskeytin sen. Oli terveysongelmia joten olin 6kk kotona sitten.
Päätin mennä takaisin samaan kouluun, ja minulle kerrottiin että voin suorittaa sen 6kk ensimmäisestä vuodesta tehtävin, olisi ollut tosin liian vähän aikaa saada tuota vuotta suoritettua. Niimpä päätin aloittaa koulun uudelleen.
Menin ensimmäiselle vuodelle takaisin, sitten minut laitettiin er.ryhmään koska muissa ryhmissä ei kuulemman ollut tilaa jne. vaikka ei ollut minkäänlaista tarvetta tälle.
Menin sitten heidän luokkaansa, he olivat olleet koulussa jo 2vk ja minä aloitin siis myöhempää, koska tuo oli pelkkää kertausta ja sääntöjen opettelua.
Aikaa kului ja sitten tutustuin hieman näihin tyyppeihin, puhuin pari sanaa jne aluksi ja sitten tutustuin erääseen ihmiseen. En olisi koskaan kuvitellut, mitä siitä kaikesta seurasi. Aloimme viettämään aikaa vapaa-ajalla, ensimmäinen vuosi meni jotakuinkin suht normaalisti. Sitten toisella vuodella hän alkoi muuttumaan toiseksi ihmiseksi: Hän alkoi arvostelemaan minua ja minun luonnettani, ihmisyyttäni. Hän alkoi vertailemaan minua eläimiin ja kertoi minulle kuinka rumalta näytän. Hän kertoi miehensä sanoneen minusta näin: ''Kyllä hän on niin helvetin tyhmä että en toista yhtä tyhmää tiedä.'' ja kertoi sen päin naamaa ja nauroi muka kuin se olisi ollut vitsi. Hän nolasi minua julkisesti toistamiseen ja muunsi kaiken puhumani kuten olisin ollut idiootti ja tunsin itseni vammaiseksi oikeasti. Hän ei ottanut minua vakavasti, pilaili kustannuksellani ja laittoi entisen nks. parhaan kaverinsa haukkumaan minua.
Hän kertoi minulle suoraan kerran autossa istuessamme hänen miehensä ollessa kuski, että: ''Ymmärrätkö oikeasti kuinka pelleltä sinä näytät nuo meikit naamassasi, ne on oikeasti aivan helvetin rumat, ne ei sovi sinulle yhtään. Käytät vitusti liikaa pakkelia naamassasi.'' Perään hän nauroi ja minä järkytyin.
Hän muutenkin haukkui aina ulkomuotoani ja piikitteli siitä ja kertoi minun olevan pissis, tai joku ''teinilissu.'' Hän teki tätä toistuvasti satunnaisesti, sekä kertoi minun käyttävän vitusti liikaa meikkiä.
Hän myös käytti elekieltä ilmaisemaan kuinka vajaa, arvoton ja tyhmä muutenvain olen. Kuinka kaikki minussa on väärää.
Hän kyseli toistuvasti palveluksia ja minä siivosin hänen asunnollaan, olin hänen kanssaan kun hän oli yksin kotona ja mies pois, en vain ymmärtänyt että olin siellä ainoastaan siksi että siellä olisi joku. En merkinnyt hänelle yhtään mitään.
Hän myöskin tahallaan teki niin, ettei kuunnellut mitä minä puhun hänelle. Sanoi että puhun niin tyhmiä juttuja, ettei hän kestä kuunnella. Tai etten ole hauska, valitti siitä kuinka minä olen kokoajan äänessä.
Hän myös vei minut heidän perheensä mökille, enpä olisi uskonut että hän vei minut sinne vain mannekiiniksi.
Hän puhui minusta ihmisille, niinkuin olisin hänen jatkeensa. Kuten hän oikeasti tuntisi ketä minä olen ja hänellä olisi oikeus siihen.
Kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet eri järjestyksessä, kerron tämän hajanaisesti koska jokainen näistä vaikuttaa ja järkyttää minua vieläkin.
En ole ollut hänen kanssaan tekemisissä melko pitkään aikaan, mutta silti hän puhuu siskolleni selkäni takana, ovat samassa koulussa kuten itsekin olin kunnes lopetin koulunkäyntini: En kestänyt enään sitä kontrollointia ja kaikkea paskaa mitä sain kuulla itsestäni.
Päätin mennä takaisin samaan kouluun, ja minulle kerrottiin että voin suorittaa sen 6kk ensimmäisestä vuodesta tehtävin, olisi ollut tosin liian vähän aikaa saada tuota vuotta suoritettua. Niimpä päätin aloittaa koulun uudelleen.
Menin ensimmäiselle vuodelle takaisin, sitten minut laitettiin er.ryhmään koska muissa ryhmissä ei kuulemman ollut tilaa jne. vaikka ei ollut minkäänlaista tarvetta tälle.
Menin sitten heidän luokkaansa, he olivat olleet koulussa jo 2vk ja minä aloitin siis myöhempää, koska tuo oli pelkkää kertausta ja sääntöjen opettelua.
Aikaa kului ja sitten tutustuin hieman näihin tyyppeihin, puhuin pari sanaa jne aluksi ja sitten tutustuin erääseen ihmiseen. En olisi koskaan kuvitellut, mitä siitä kaikesta seurasi. Aloimme viettämään aikaa vapaa-ajalla, ensimmäinen vuosi meni jotakuinkin suht normaalisti. Sitten toisella vuodella hän alkoi muuttumaan toiseksi ihmiseksi: Hän alkoi arvostelemaan minua ja minun luonnettani, ihmisyyttäni. Hän alkoi vertailemaan minua eläimiin ja kertoi minulle kuinka rumalta näytän. Hän kertoi miehensä sanoneen minusta näin: ''Kyllä hän on niin helvetin tyhmä että en toista yhtä tyhmää tiedä.'' ja kertoi sen päin naamaa ja nauroi muka kuin se olisi ollut vitsi. Hän nolasi minua julkisesti toistamiseen ja muunsi kaiken puhumani kuten olisin ollut idiootti ja tunsin itseni vammaiseksi oikeasti. Hän ei ottanut minua vakavasti, pilaili kustannuksellani ja laittoi entisen nks. parhaan kaverinsa haukkumaan minua.
Hän kertoi minulle suoraan kerran autossa istuessamme hänen miehensä ollessa kuski, että: ''Ymmärrätkö oikeasti kuinka pelleltä sinä näytät nuo meikit naamassasi, ne on oikeasti aivan helvetin rumat, ne ei sovi sinulle yhtään. Käytät vitusti liikaa pakkelia naamassasi.'' Perään hän nauroi ja minä järkytyin.
Hän muutenkin haukkui aina ulkomuotoani ja piikitteli siitä ja kertoi minun olevan pissis, tai joku ''teinilissu.'' Hän teki tätä toistuvasti satunnaisesti, sekä kertoi minun käyttävän vitusti liikaa meikkiä.
Hän myös käytti elekieltä ilmaisemaan kuinka vajaa, arvoton ja tyhmä muutenvain olen. Kuinka kaikki minussa on väärää.
Hän kyseli toistuvasti palveluksia ja minä siivosin hänen asunnollaan, olin hänen kanssaan kun hän oli yksin kotona ja mies pois, en vain ymmärtänyt että olin siellä ainoastaan siksi että siellä olisi joku. En merkinnyt hänelle yhtään mitään.
Hän myöskin tahallaan teki niin, ettei kuunnellut mitä minä puhun hänelle. Sanoi että puhun niin tyhmiä juttuja, ettei hän kestä kuunnella. Tai etten ole hauska, valitti siitä kuinka minä olen kokoajan äänessä.
Hän myös vei minut heidän perheensä mökille, enpä olisi uskonut että hän vei minut sinne vain mannekiiniksi.
Hän puhui minusta ihmisille, niinkuin olisin hänen jatkeensa. Kuten hän oikeasti tuntisi ketä minä olen ja hänellä olisi oikeus siihen.
Kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet eri järjestyksessä, kerron tämän hajanaisesti koska jokainen näistä vaikuttaa ja järkyttää minua vieläkin.
En ole ollut hänen kanssaan tekemisissä melko pitkään aikaan, mutta silti hän puhuu siskolleni selkäni takana, ovat samassa koulussa kuten itsekin olin kunnes lopetin koulunkäyntini: En kestänyt enään sitä kontrollointia ja kaikkea paskaa mitä sain kuulla itsestäni.