KESKUSTELUFOORUMI

Tapasin vaimoni ravintolassa vajaat kymmenen vuotta sitten. Hän tuli sattumalta kavereidensa kanssa istumaan pöytääni ja vietimme mukavan illan, tulimme todella hyvin juttuun. Jostain sain päähäni että tuon naisen haluan itselleni. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja hän soittikin minulle seuraavana päivänä ja pyysi tapaamaan.
Pikkuhiljaa aloimme tapailemaan, aluksi harvemmin, noin 1 kk-2 kk päästä periaatteesta asuimme yhdessä, olimme tosi tiiviisti yhdessä. Hänellä oli 6-vuotias tytär ja kieltämättä ihmettelin miksi en koskaan tapaa tytärtä, koska pidän lapsista. Äitinsä mukaan tyttö oli isällään, vaikka oikeasti hän asui vanhempiensa kanssa ja tytär oli siellä. Ihmetystä herätti myös se etten koskaan saanut mennä hänen kotiinsa, vaan aina olimme minun kämpällä. Vasta kun muutimme virallisesti yhteen, sain tavata hänen vanhempansa, hieman aikaisemmin olin tutustunut myös hänen tyttäreensä.

Tuleva vaimoni oli kuitenkin mukava, ihana ja kaikin puolin ihminen jonka kanssa halusin viettää loppuelämäni. Puoli vuotta yhteen muuton jälkeen menimme kihloihin, siitä vuosi eteenpäin naimisiin. Ostimme talon, kävimme töissä ja elämä oli mukavaa, tavallista elämää.

Kieltämättä vaimon käytös alkoi muuttua ohjaavammaksi ja justiinamaisemmaksi naimisiinmenon myötä. En ole koskaan ollut mikään alkoholisti, mutta nekin 1-2 krt/kk mitä tapaan ottaa alkoholia alkoi olla emännän mielestä inhottavaa. Isänsä on ihan pro tällä alalla ja nuorempana ollut äkäinenkin päissään, joten ajattelin että käytös johtuu lapsuuden traumoista. Itse en ole pahapäinen humalassa mutta minuakin alkoi pelottamaan ja ahdistamaan kun korkkasin, koska vaimo oli heti kärppänä paikalla että " jaha, isäntä meinaa ruveta ryyppään", ja poistui paikalta välillä ovet paukkuen. Minulle tuli tästä huono omatunto.

Vaimolla oli vielä ennen häitä suurperhehaaveita. Monesti puhuimme että tehdään nelikymppiseksi asti lapsia, olimme hieman päälle kolmikymppisiä silloin.
Avioliiton edetessä lapsentekohaaveet loppuivat, niistä ei puhuttu mitään vaimon osalta, ihmettelin tätäkin.
Monet ystävämmekin kyselivät perheenlisäyksestä, vaimolla oli asenne että lapsethan maksavatkin niin paljon.

Vajaat kaksi vuotta naimisiin menomme jälkeen alkoivat varsinaiset vaikeudet. Veljeni, joka oli aina meille tervetullut, löysi naisen, josta tuli sittemmin hänen vaimonsa. Minun vaimoni oli alusta lähtien todella hankala uutta perheenjäsentä kohtaan. Hän ei puhunut veljeni tyttöystävälle mitään, käänsi selän kaupassa esim., minun kuullen aikoi alkaa tekemään salapoliisityötä jotta saamme selville mikä tämä uusi hupakko oikein on. Sanoin aina että älä viitsi, sehän aiheutti hieman riitaa välillemme koska en uskonut että veljeni vaimossa on jotain hämärää. Nyt voin sanoa yli viiden vuoden jälkeen ettei ollut hämärää.
Vaimo ei enää lähtenyt kotiini, jos vanhempani kävivät meillä, hän painui toisesta ovesta ulos eikä vaivautunut edes tervehtimään. Saattoi katsoa vihaisesti ennen kuin painui ulos.
Sitten tapahtui jymyjuttu. Veljeni alkoi vaimonsa kanssa odottamaan esikoistaan, tulevaa kummipoikaani. Vaimon ensimmäinen reaktio oli että veljeni on kusessa. Ihmettelin miksi on , sain vaan vastauksen ettei viitsi sanoa koska minä suutun. En vieläkään ymmärrä miksi olisin suuttunut, olisin vaan halunnut tietää onko veljeni oikeasti kusessa? No ei siltä ole näyttänyt. Heillä on onnellinen avioliitto ja kaksi ihanaa lasta.
Kysyin vaimoltani että tiedätkö yhtään miltä tämä kaikki minusta tuntuu? Olin silloin työttömänä, meillä oli talovelkaa ja lähipiirissä syntyi kaksi lasta, veljeni ryhtyi odottamaan kolmatta. Meillä ei vaan lasta näkynyt. VAimo tuumasi että minun kanssa ei voi lapsia tehdä, koska nakkelen niitä seinille! Väitti minun nakelleen hänen tytärtään, eli tytärpuoltani seinille missä ei ollut mitään perää.

Sinä iltana katson että kylvimme avioeromme siemenet.

No, parin kuukauden päästä vaimolla olikin pakottava tarve tulla raskaaksi. Aikoi mennä jopa hedelmöityshoitoihin jos ei ala lasta näkymään. Sitten hän tulikin raskaaksi pitkän yrittämisen jälkeen. Epäilen että tyttäremme on tehty vaimon puolesta sen takia ettei jäisi mitenkään huonommaksi toiseen miniään nähden. Minulle tytär on maailman tärkein asia ja toivottu lapsi.

Nyt tyttäreni ja tytärpuoleni ovat jo isoja. Vaimoni puhuu minusta täyttä potaksaa lasteni kuullen minusta ja vanhemmistani, jopa osasta sukulaisista. Minua nimitellään, teen pahoja asioita nuorille tyttöille, olen kaikin puolin sadistinen sairas paska jolta voi odottaa mitä vain. Onneksi tyttäret eivät usko tätä. Itse haistattelee jopa vittua omille tyttärillen tai käskee heitä painumaan sinne v-alkuiseen paikkaan.

Vaimon vanhemmat ovat taas oma lukunsa. Kun jouduin työttömäksi (enkä ole työllistynty vieläkään), minulle suututtiin ja käytiin kotona haukkumassa kuinka en ole edes mies kun en elätä perhettäni. Olen hankkinut tänne ruokaa ja osallistunut talon menoihin ja kotitöihin. Silti olen selkärangaton vätys joka vain makaa ja elää vaimon kustannuksella. Ansioluettelooni voi lisätä appivanhempien kartanolle ajaminen kodistani. Pyysin vielä olemaan käymättä kun itse olen kotona. Tulivat perättömistä asioista moittimaan minua omaan kotiini. Vaimoni on luultavasti mustamaalannut minua vanhemmilleen, kuten monelle muullekin. Ennen meilläkin kävi väkeä jopa iltaa istumassa, nyt ei enää käydä, vaan vältellään ja katsotaan kieroon jos jossain nähdään. Mitään pahaa en ole kenellekään tehnyt joten tässä on pahasti jotain hämärää.

Omaisuuttani on myös tärvelty, autoni renkaita puhkottu, minusta väitetään että en tee muuta kuin valehtelen vaimolle. Elämän isoja asioita en ole vaimolle valehdellut. Jos otan nämä asiat puheeksi, olen sairas ja vainoharhainen hullu.

Seksiä ei ole ollut yli vuoteen. Viime kesänä hieman ehdottelin, vastaus oli "hullu". Siksi epäilenkin että hänellä on toinen. Viime keväänä kävi ulkomailla. Koska epäilen häntä uskottomuudesta, olen tutkinut hänen puhelintaan. Ei ole kyllä oikein mutta en saa mistään vastauksia. Puhelimesta löytyi multimediaviesti missä hän kaulaili sysimustaa neekeriä. Minusta on tullut rasistikin tästä johtuen.

Hän palvoo exänsä sukua, vanhemman tyttärensä isovanhempia ja sukua, luultavasti myös exää. Minun sukuni on perseestä jotka eivät kuulu edes hänen elämäänsä. Exän suku kuuluu. Vanhempani käyvät yhteisen tyttäremme synttäreillä, vaimo ei pyydä heitä edes kahville. Olivat 2 min eteisessä, tytöstä tuntui aika pahalta. Kaikki tämä vieraiden nähden.

Tällä hetkellä teen eroa. Lähden heti pois kun saan asunnon. Pelottaa vaan alkaako uhkailu etten saa olla lapseni kanssa.