Kaikki me kestetään...
Lähetetty: 15 Marras 2014, 18:54
Erostani oli kulunut puoli vuotta,kun tutustuin miesystävääni.Hän oli viikot muualla töissä ja on sitä edelleenki.Perjantaina töistä tullessa tuli suoraan luokseni,halasi ja sanoi miten mukavaa tulla kotipuoleen,kun tietää,että odotetaan.Alku aikoina jo ihmettelin hänen käytöstään,kun sunnuntai päivät minun olisi täytynyt katsella hänen entisiä naisystävijen kuvia tietokoneelta,kun sievästi sanoin,ettei ne minua kiinnosta,hän suuttui ja tykkäsi huonoa.Alku aikoina itkin hyvin paljon,kun elämä oli yhtä vuoristo rataa,kun luulit että nyt menee hyvin,kohta oli kurja olla.
5 ja puoli vuotta ollaan yhdessä oltu.Yhtään viikon loppua en ole häntä selvinpäin nähnyt.Yhdessä emme asu,vaan molemmilla on omat asunnot ja minulla avioliitosta lapset.Aina olen tuntenut ettei tässä suhteessa mene kaikki normaalisti.Viime keväänä silmät aukesi,kun aloin lukea näitä juttuja ja huomasin,että narsisti miehen kanshan minä seurustelen.Sen jälkeen on ollut jotenkin helpompi ymmärtää häntä.
Hän on kylmä ja tunteeton ihminen,ei ole koskaan ole pyytänyt anteeksi,ei tervehdi,ei hyvästele,ei halaa.Kaikki asiat tehdään kellolleen,rakastellaanki vain tiettynä päivänä ja samaan kellon lyömään.Jos näyttäisin hänelle olevani surullinen,hän ennemmin suuttuis ennen kun kysyin,mikä vaivaa.Hän ei pysty keskittymään kuuntelemaan,ei tekemään tehtävää joka vaatii keskittymistä,siinä tulee aina joku huolimattomuus virhe.
Hän ollut aina vieraiden naisten perään ja saattaa sairaalloisesti esim. kaupassa jäädä kyttään ja seuraamaan tiettyä naista ja jos se nainen vielä vähäkään vilkaisee takasin,niin innostuu kyllä.Joskus siitä huomautin,niin tuli aivan hirveä raivari.Nykyään en jaksa enään välittää mitään.
Ensimmäinen aurinkoranta reissu oli Kreikassa aivan surkea,siellä me rannalla olimme vierekkäin kuin sisko ja veli,Miesystäväni kameran kans otti naisista kuvia niin paljon kun kerkesi,kun kysyin,että mitä hän nuilla kuvilla tekee,hän sai vihan kohtauksen.
Olen huomannut,että kaiken paras,kun myöntelee,ei ole eri mieltä asioista,nii narsistin kans pärjää.
Yhtään kauppareissua ei tahdo mennä etteikö hän jotakin naista jää seuraamaan,en ole mustasukkainen vaan jään siinä ikävään välikäteen.Nämä naisetkin joskus huomanneet tilanteen,jotka ymmärtää katsoa.
Keväät on hänelle aivan mahdotonta vouhkaamista,ku hän huokailee,miten naiset alkaa vähentään vaatteita.Sitä ei normaali ihminen pysty ymmärtään,kun ne ovat luonnollisia asioita,eikä niistä tarvi terveiden ihmisten vouhkata.
Olen hyvin väsynyt ja pelkäänkin hänen kans kesän tuloa,sitä samaa vuoristoa mennään vuojesta toiseen.
Jos hän suuttuu,hän saa niin hirvittävän kohtauksen,verenpaine nousee,vapisee,hiki nousee ohimoille,lyö nyrkkejään yhteen ja pöytään,jos ihminen on terve normaali,ei saa sellaista kohtausta koskaan.
Voimia kaikille narsistijen kans eläville,olemme hienoja ihmisiä,jaksamme uhrautua olemaan ystäviä näille polosille,jotka ei tule ymmärtämään sairauttaan.
5 ja puoli vuotta ollaan yhdessä oltu.Yhtään viikon loppua en ole häntä selvinpäin nähnyt.Yhdessä emme asu,vaan molemmilla on omat asunnot ja minulla avioliitosta lapset.Aina olen tuntenut ettei tässä suhteessa mene kaikki normaalisti.Viime keväänä silmät aukesi,kun aloin lukea näitä juttuja ja huomasin,että narsisti miehen kanshan minä seurustelen.Sen jälkeen on ollut jotenkin helpompi ymmärtää häntä.
Hän on kylmä ja tunteeton ihminen,ei ole koskaan ole pyytänyt anteeksi,ei tervehdi,ei hyvästele,ei halaa.Kaikki asiat tehdään kellolleen,rakastellaanki vain tiettynä päivänä ja samaan kellon lyömään.Jos näyttäisin hänelle olevani surullinen,hän ennemmin suuttuis ennen kun kysyin,mikä vaivaa.Hän ei pysty keskittymään kuuntelemaan,ei tekemään tehtävää joka vaatii keskittymistä,siinä tulee aina joku huolimattomuus virhe.
Hän ollut aina vieraiden naisten perään ja saattaa sairaalloisesti esim. kaupassa jäädä kyttään ja seuraamaan tiettyä naista ja jos se nainen vielä vähäkään vilkaisee takasin,niin innostuu kyllä.Joskus siitä huomautin,niin tuli aivan hirveä raivari.Nykyään en jaksa enään välittää mitään.
Ensimmäinen aurinkoranta reissu oli Kreikassa aivan surkea,siellä me rannalla olimme vierekkäin kuin sisko ja veli,Miesystäväni kameran kans otti naisista kuvia niin paljon kun kerkesi,kun kysyin,että mitä hän nuilla kuvilla tekee,hän sai vihan kohtauksen.
Olen huomannut,että kaiken paras,kun myöntelee,ei ole eri mieltä asioista,nii narsistin kans pärjää.
Yhtään kauppareissua ei tahdo mennä etteikö hän jotakin naista jää seuraamaan,en ole mustasukkainen vaan jään siinä ikävään välikäteen.Nämä naisetkin joskus huomanneet tilanteen,jotka ymmärtää katsoa.
Keväät on hänelle aivan mahdotonta vouhkaamista,ku hän huokailee,miten naiset alkaa vähentään vaatteita.Sitä ei normaali ihminen pysty ymmärtään,kun ne ovat luonnollisia asioita,eikä niistä tarvi terveiden ihmisten vouhkata.
Olen hyvin väsynyt ja pelkäänkin hänen kans kesän tuloa,sitä samaa vuoristoa mennään vuojesta toiseen.
Jos hän suuttuu,hän saa niin hirvittävän kohtauksen,verenpaine nousee,vapisee,hiki nousee ohimoille,lyö nyrkkejään yhteen ja pöytään,jos ihminen on terve normaali,ei saa sellaista kohtausta koskaan.
Voimia kaikille narsistijen kans eläville,olemme hienoja ihmisiä,jaksamme uhrautua olemaan ystäviä näille polosille,jotka ei tule ymmärtämään sairauttaan.