KESKUSTELUFOORUMI

Parisuhteeni narsistin kanssa alkoi lähes kahdeksan vuotta sitten. Avioerosta oli silloin kulunut muutama vuosi ja halusin kovasti uutta kumppania. Olin väsynyt pienten lasten äiti.

Lasteni isä ja aviomieheni käytti runsaasti alkoholia ja vietti runsaasti aikaa töissä ja baareissa – siis kaikkialla muualla paitsi kotona. Tästä syystä olin todella onnellinen, kun tämä uusi mies tuli suoraan töistä kotiin eikä käyttänyt yhtään alkoholia. Hän oli myös siisti: imuroi, tiskasi astiat, pyyhki pölyt. Vaikutti siis ihanan kunnolliselta.

Hyvin pian alkoi tulla merkkejä, joista minun olisi pitänyt tajuta, että LÄHDE ÄKKIÄ! Esimerkiksi hän alusta lähtien inhosi lapsiani ja oli heille kova, pelottava ja ilkeä. Ai, että olin tyhmä, kun ”hyväksyin” tämän ja annoin tilanteen jatkua. Olen koko tämän kahdeksan vuotta ollut pehmuste tämän hirviön ja lasteni välillä. Narsisti pitää tätä omana kotinaan, ja minun lapset ovat täällä tunkeilijoita ja sotkijoita.

Emme edelleenkään asu virallisesti yhdessä, molemmilla on omat omistusasunnot, tosin samassa taloyhtiössä. Käytännössä hän asuu luonani ja on täällä koko ajan. Täällä on jatkuva pelon ilmapiiri, lapset hiipivät varpaillaan emmekä uskalla jutella ääneen. Jos hän kuulisi, mitä puhumme, hän puuttuisi siihen heti ja ilmoittaisi miten asia on. Mitään emme uskalla lasten kanssa tehdä, vaikka olemme omassa kodissamme. Narsisiti määrää säännöt, ruokailuajat, nukkumaanmenoajat, ulkoiluajat ja tietysti sen, kuinka paljon saan auttaa lapsiani esim. läksyissä ja ylipäätään jutella heidän kanssaan.

Uhkailevaa käytöstä, rumia sanoja, kovaa ääntä ja jopa käsiksi käymistä – näillä hän pitää meidät aisoissa.

Olisin varmasti saanut lähdettyä aikaisemmin, mutta kun meillä on myös kaksi koiraa. Toinen on minun, toinen hänen. Ja kas, hänen valitsemat rodut, sellaiset joiden kanssa minä en pärjää yksin. Tai niin hän ainakin väittää. Olen muutaman kerran sanonut hänelle haluavani erota, johon hän sanoo, että silloin joutuu minun koira ”teuraalle”, koska joudun heti pulaan sen kanssa.

Tänä syksynä olen sanonut kolme kertaa erittäin selvästi haluavani erota. Se ei ole tehnyt minkäänlaista vaikutusta, kaikki jatkuu samanlaisena. Narsistiako ei jätetä?

Olen siis vankilassa täällä kotonani. En voi lähteä minnekään, koska mies on tehnyt semmoiset säännöt, että koirat voi jättää vain kerran päivässä yksin. Ja se on tietysti silloin, kun lähdetään töihin.

Ystäviä minulla ei enää ole. Enkä sukulaisiakaan ole nähnyt vuosiin. ”Työkavereiden kanssa ei vietetä aikaa töiden ulkopuolella.”

Mutta nyt minulla on suunnitelma, jolla saan elämäni ja lasten elämän takaisin: Myyn tämän asunnon ja muutan lasten kanssa maalle kesällä. Asunto on siellä jo valmiina odottamassa. Teen kaikki valmistelut salaa etukäteen niin, että kun muuton hetki koittaa, kukaan, narsistikaan, ei pysty asettumaan poikkiteloin eteeni. Olen päättänyt pärjätä koiranikin kanssa.

Minua pelottaa tässä narsistin kosto. Mitä voi tulla vielä eteen? Uskallanko jo iloita tulevaisuudesta?

Toivotaan että kosto, jos sellaista nyt edes tulee, jää uhkauksen asteelle.

Sama juttu kuin itsemurhan kanssa: se joka uhkaa sen tehdä, ei tee sitä koskaan. Se tekee josta olisi vähiten uskonut. En sitte tiedä.

Jos se tuntuu että pako maalle olisi ainoa vaihto ehto, sinne siis. Onhan tuo hirvittävää käytöstä. Tuntuisi että saisit viimeistään siellä omassa asunnossasi olla kuin kotonasi. Ja jos et uskalla asiasta sanoa toiselle, niin silloin pitäisi hälytyskellojen soida.

Moikka!

http://areena.yle.fi/radio/1615686 Kuuntele toi. Se selvensi ainakin mun ajatuksia.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/e ... edia=80288
Tässäkin käsitellään sitä miten narsisti käyttäytyy eron jälkeen.

Se on selvää, että jotain se alkaa suo vastaan sanomaan tai tekemään. Mun miehen kanssa se jäi vaan puhe asteelle. Eli haukkui ja mustamaalasi. Pelotteli ja yms..

Kiitos Toukokuu ja elamavoittaa. Joo, näinhän se on, että uhkailuja siltä suunnalta on juuri tullutkin, alusta asti. Todennäköisesti niin käy tässäkin tapauksessa. Toivottavasti ei ainakaan paljon pahempaa.

Tseppiä sinulle tuuve.Teit varmasti oikean ratkaisun tässä ns. "salassa tekemisessä".Minäkin olen nyt oppinut näiden omien "oppivuosien" aikana tekemään asioita "salassa".Juurikin sen koston pelossa,mutta täälläkin se kaikki on ollut sitä uhkailua,onneksi.Se on kyllä kumma,ettei tällainen henkilö ymmärrä tavallista puhetta.

Kiitos DooRis! Näin se on, että se mitä ei halua ottaa kuuleviin korviinsa, ei kans ota. Siksi turha yrittää puhumalla selvittää asioita, parempi vain toimia kaikessa hiljaisuudessa.

Uhkailuja tulee olemaan paljon narsistista erotessa. On vain pidettävä pää kylmänä ja oltava samaan aikaan tarkkaavainen.

Itse erosin jo seitsemän vuotta sitten. Ensimmäisenä piti vaihtaa puhelinnumeroa, koska viestimuisti spämmättiin jatkuvasti täyteen "Vitun huora tapan sut!!!" ,"Tuu kulta takas ni sovitaan kaikki, myönnän virheeni ja teen kaikkeni että saisimme jatkaa yhdessä ", "Katsoinpa karttaa ja lähettyvillä on aika monta suota, johon ihminen voisi helposti kadota. Ymmärrät varmaan..." -tyylisiä viestejä. Puhelin soi myös lähes tauotta, parhaimmillaan yritettiin soittaa lähemmäs sata kertaa päivässä. Myös perheeni sai uhkausviestejä. Jätti myös yhteisen vuokra-asuntomme vuokrat maksamatta, kun ajatteli niiden kaikkien kaatuvan minun niskaani. Puolet niistä tietenkin tuli maksettavaksi vuokravastuuajan loppumiseen asti, loput sai hoitaa itse.
Kävi läpi KAIKKI mahdolliset kanavat, jota kautta voisi yrittää ottaa yhteyttä, mutta kun sain kaikki tukittua, niin keksi sen narsistin legendaarisimman kiusan: meni tekemään rikosilmoituksen, että olisin pahoinpidellyt hänet. No nurin meni sekin ja sen sijaan hän sai syytteen (ja myöhemmin tuomion) pahoinpitelystä, kun alkukuulusteluissa tuli esille asian oikeat laidat.

Uhkailua, uhkailua ja uhkailua. Siinä oikeastaan tiivistettynä viimeiset seitsemän vuotta. Vaihdoin työpaikkaakin, kun alkoi väijyä työmatkani varrella ja odotteli millon missäkin varjossa, että pääsisi ruikuttamaan miten kurjaksi olen elämänsä nyt tehnyt. Myös osoitetiedot ovat olleet salaiset jo erosta lähtien. Vanhan sähköpostini katsoin joku aika sitten ihan mielenkiinnosta ja sinne on tullut pitkin tätä seitsemää vuotta viestejä, joissa välillä uhkaillaan ja välillä ollaan niin kovin pahoillaan. Vähenevässä määrin tietty, kun ei saa vastakaikua huuteluilleen. Viimeisimmän mukaan olen kuulema erittäin katkeroitunut ja sen huomaa siitä, kun en vastaa hänelle mitään.

Eli: ero kannattaa hoitaa huolella. Narsistista eroaminen on vaikeaa ja joskus jopa vaarallista. Turvallisinta on ilmoittaa erosta niin, että olet jo lasten kanssa uudessa asunnossanne ja hän saa sitten riehua yksinään. Älä ilmoita osoitetietoja (kai ne lapsista huolimatta saa pidettyä salassa ex-puolisolta, mikäli on vakavan vaaran uhkaa?) ja vaihda puhelinnumero HETI eron jälkeen. Poista hänet myös fbkavereista yms. muista sosiaalisista medioista, koska todennäköisesti on heti ensimmäisenä harjoittamassa julkista solvaamista.
Jos ehdit saaman uhkausviestejä, niin säilytä ne kaikki. Et koskaan tiedä, missä tilanteessa saatat tarvita niitä.

Suurimpana asiana kannattaa muistaa, että narsisti on tietyllä tapaa henkisesti uhmaikäisen taaperon tasolla ja käytös pettymystilanteissa on samaa luokkaa. Kiukuttelevan ja raivoavan uhmaikäisen kanssa ei voi keskustella asioista aikuismaisesti.

Kiitos, Entinenuhri, kokemuksen ja varoituksen sanoista.
Ilmeisesti mun pitää vaihtaa myös lukot, koska hän ei anna mun avainta takaisin.
Lapset (13 ja 14) lähetän etukäteen uuteen paikkaan, mutta mä en voi lähteä täältä samalla, koska myös hänen koira asuu meillä. Vai onnistuisinko siinäkin järjestämään jotakin? Vaikeaa on, koska hänellä ei narsisteille tyypilliseen tapaan ole yhtään kaveria. Sukulaisiakin olen vain joskus harvoin nähnyt.
Voiko tämmöisiin tapauksiin soittaa poliisia avuksi? Tai jotain viranomaista, todistajaa?

tuuve kirjoitti:Kiitos, Entinenuhri, kokemuksen ja varoituksen sanoista.
Ilmeisesti mun pitää vaihtaa myös lukot, koska hän ei anna mun avainta takaisin.
Lapset (13 ja 14) lähetän etukäteen uuteen paikkaan, mutta mä en voi lähteä täältä samalla, koska myös hänen koira asuu meillä. Vai onnistuisinko siinäkin järjestämään jotakin? Vaikeaa on, koska hänellä ei narsisteille tyypilliseen tapaan ole yhtään kaveria. Sukulaisiakin olen vain joskus harvoin nähnyt.
Voiko tämmöisiin tapauksiin soittaa poliisia avuksi? Tai jotain viranomaista, todistajaa?

Voit pyytää poliisia suojaamaan, se on heille arkipäivää. Yksin et saa tuossa tilanteessa olla. On ollut todella surullisia tapauksia, jotka päättyneet jopa jättäjän murhaan, kun narsisti on tajunnut korttitalonsa luhistuvan nyt lopullisesti. Minäkin sain eron jälkeen viestejä, joissa osassa oli hyvinkin tarkasti kuvailtu miten hän tappaa minut ja miten hävittää ruumiin niin, ettei sitä löydetä. Minun onnekseni oli niin tyhmä, että meni kertomaan nuo asiat etukäteen (muutin toiseen asuntoon, salaten kaikki tiedot), mutta silti kylmäsi kun tajusin, että hän oli ihan ajan kanssa miettinyt tappamistani. "Jos et elä minun kanssani, et elä ollenkaan" -tuntui olevan hänen mottonsa.
Narsisti ei ajattele puolisoaan rakkaana läheisenä ja kumppanina, vaan enemmänkin hänelle kuuluvana omaisuutena, ja että hän saa tehdä omaisuudelleen mitä tykkää.

Ja jos ei suostu luovuttamaan sinulle kuuluvia avaimia, niin helpommalla pääset vaihdattamalla/sarjoittamalla lukot. Kalliimmaksi tulee, mutta helpommaksi.
Olisiko mitään mahdollisuutta, että saisit junailtua ennen eroa koiraa nimiisi?

Äläkä muuten sääli narsistia. Hän on itse ajanut tilanteen tuohon pisteeseen ja vastuussa omista tekemisistään. Itsekin palasin takaisin eroyritysten jälkeen juurikin säälin takia, kunnes lopulta tajusin ettei tuo kaveri ole edes säälin arvoinen ja että hän elää nyt täsmälleen sitä elämää, minkä on itse itselleen pedannut.
Miehesi tulee varmasti syyttämään sinua eron jälkeen julmuudesta ja elämänsä pilaamisesta, mutta älä välitä. Se on ihan tyypillistä käytöstä narsistille erotilanteessa.
Haikailuja ja lupauksia myös tulee satelemaan, älä usko niitäkään. Minä menin ekalla kerralla uskomaan ja palasin kotiin. Pataan tuli jo samana iltana, samoin huorittelua. Ei jaksanut pitää kulissiaan yllä tuntia kauempaa.

Mietin sitäkin, että raivostuuko mies siitäkin, kun jossain vaiheessa hänelle selviää, että olen pitkään suunnitellut ja järjestellyt muuttoa eikä hän ole tiennyt mitään. Että selän takana on puuhasteltu, naurettukin kai vielä. Ja kaiken lisäksi lapsetkin ovat tienneet.
No, minähän olen puhunut hänelle erosta useita kertoja. Onko minun syy, ettei hän ole ottanut sitä kuuleviin korviinsa?

Sepä onkin muuten jännä, että hän ei tosiaan huomaa mitään muutosta, vaikka jokainen normaali ihminen näkisi minusta heti, että jotain isoa on nyt mielessä ja suunnitteilla. Se on kai se narsistin täydellinen itsekeskeisyys ja empatian puute.