KESKUSTELUFOORUMI

Muutin puoli vuotta sitten avomieheni kanssa yhteen. Hän oli aluksi mitä parhain mies ja kohteli minua hyvin ja teki lupauksia. Nyt kaikki lupaukset ovat haihtuneet kuin vesi kuumasta kattilasta. Hän saattaa mököttää, tiuskia ja äyskiä. Kerran kutsui minua paskahousuksi ja moittii, että minuun ja koiraani menee paljon rahaa. Minulla on vielä entiseen kotipaikkaan voimassa oleva työsuhde. Olen työlomalla, mutta silti mies uskaltaa pelata ns. Korkein panoksin. Kävimme pari iltaa sitten mielenkiintoisen keskustelun ns. Pikkuasiasta. Silti siinä on mun mielestäni jotain kummallista, jos verrataan ns. Terveeseen parisuhteeseen. Se meni näin.

Sipsit

- Jos haluat sipsejä, saat itse hakea. Mä en ole sun palvelijasi (katsoo teeveetä ja syö sipsejä).
- En pyytänytkään (lukee kirjaa).
... Tauko...
- Saat maistaa tästä yhden, jos haluat, mutta vain yhden (katsoo teeveetä ja syö sipsejä).
- En halua (lukee kirjaa).
...tauko...
- Saat ottaa tästä sipsejä, jos haluat. Tai mä voin hakea sulle oman tällaisen pienen kulhon (katsoo teeveetä ja syö sipsejä).
- En halua. Mun ei tee mieli sipsejä (lukee kirjaa).
...tauko...
- Suutuitko nyt? (Katsoo teeveetä)
- En suuttunut. Se on vain sipsi. (Lukee kirjaa)

Eli tässä mieheni syö sipsejä pieneltä kupilla ja minä luen kirjaa. Tällaisia palvelija-kommentteja on ollut ennenkin. Rahasta vielä - minä olen nyt pienipalkkainen vuokratyöntekijä, palkka 9 euroa tunnilta, mutta hänen oma palkkansa on parhaimmillaan yli 20 euroa. Silti hän tiuskaisee: "Mun talouteni ei kestä tätä kaupassa käyntiä, jos jotakin haluat, saat itse hakea!" Maksan puolet vuokrasta. Ostan vaatteet kuitenkin kirpputorilta, en meikkaa enkä matkustele. Pojat asuvat lähellä, mutta eivät käy juuri koskaan isänsä luona. Viikonloput ovat kaikkein ahdistavimpia, kun tilannetta ei oikein pääse pakoon. Joulukin meni pilalle. Mies mökötti koko viikon, ärähteli. Tunsin oloni uhatuksi.

Mitä mieltä olette, onko aihetta huoleen? Muuttuuko henkinen väkivalta jopa fyysiseksi?

Samoja kysymyksiä olen itse miettinyt omassa parisuhteessani. Luitko aloitukseni "Narsisti vai joku muu häiriö?" Tuntuuko tutulta? Yhden esimerkin perusteella on vielä vaikea tehdä johtopäätöksiä narsistisuudesta.

Hassua muuten, että meilläkin sipsit ovat aiheuttaneet närää. Sipsien syöminen selvästi ärsyttää miestäni. Syön niitä todella harvoin, vain muutaman kerran vuodessa. Kerran, kun tulimme kaupasta kotiin ja olin hyvin nälkäinen, avasin ostamamme sipsipussin niin, että mies ei nähnyt. Kun hän huomasi asian, hän oli hyvin ärsyyntynyt ja sanoi, että jos on nälkä, niin pitää syödä ruokaa eikä sipsejä. En kuitenkaan jaksanut odottaa, että ruoka valmistuu.

Kun syömme kulhosta sipsejä yhdessä, hän lopettaa ennen minua (on nopea syömään) ja sitten osoittaa katseellaan ja rivien välistä halveksuntaansa minua kohtaan, kun pystyn vielä jatkamaan sipsien syömistä. Hän myös muistuttaa, että hän on se, joka herkut maksaa. Jossain vaiheessa ehdotin sopimusta, että minä maksan ylimääräiset herkut, koska olen se, joka herkkuja enemmän kaipaa. Ja ehkä se saisi minut myös vähentämään herkkujen ostamista. Olen normaalipainoinen, mutta hyvä olisi painoa tiputtaa muutama kilo ja elää terveellisesti.

Joo, luin sen. Suhteemme on aika uusi enkä osaa yhtään ennustaa, mihin tilanteet johtavat. Emme käy enää yhdessä missään. Minä käyn töissä ja tulen sitten kotiin eikä juuri muuta. Elokuvissa ja kaupungilla käyn yksin. Ehkä niin on parempikin. Kukkia ja muuta minulle ostettiin ennen yhteenmuuttoa. Nyt ei enää ostella. Syntymäpäivälahjaksi sain pelkän suklaalevyn. Alussa minulle ostettiin usein vaatteita. Mies myös arvostelee sukulaisiani.

Olen kiinnostunut psykologiasta ja sitä kautta narsismikin on tullut tutuksi. Isäni oli alkoholisti ja narsisti. Kun isä meni kellarinportaille puhumaan Jumalan kanssa haulikko polvillaan, äiti ja me, kuusi lasta, pakenimme sillä aikaa, kun isä oli töissä. Pako oli ainoa vaihtoehto lähteä.

Olen kiinnostunut monista asioista. Tosin avomies sanoi joskus, että ei olisi hyvä katsoa esim. dokumentteja, koska ne sekoittavat minun pääni. Huomaan, että sinäkin olet hyvin asioista perillä ja fiksu.

Minä en ole itkenyt pitkään aikaan. Nyt on tilalle tullut viha ja kiukku. Tulin eilen iltavuorosta ja näytin tunteeni. Sanoin aika kärkkäästi, että minä ansaitsen parempaa, että olen pettynyt ja turhautunut kaikkeen. Mies näytti häkeltyneeltä ja ihmetteli, että mikäs nyt on.

Sain eilen viestin yhdeltä kaverilta, jolla meni hyvin, tulossa häät, vauva ja työpaikkakin oli hyvä. Luin viestin miehelle ja kysyin, että mitäs minä nyt tähän vastaan, että empä taida vastata ollenkaan. Mies ei sanonut mitään, hymyili vain lempeästi.

Mutta toisena päivänä voidaan silittää, toisena päivänä voidaan nimitellä.

Kuulostaa siltä että te molemmat elätte narsistin kanssa. Valitettavan tuttuja nuo tilanteet ja kommentit. Ja mitä luultavimmin suhde ei tule parantumaan vaan pahenemaan ajan myötä. Ihania hetkiä on koko ajan vähemmän kun taas arvostelu, riitely ja haukkuminen tulevat lisääntymään.

Itse olin suhteessa n. 9kk ja alkuun mies oli aivan taivaallinen: hellä, huomioiva, kuunteleva ja tuki. Maksoi illallisia ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä. Sain koruja, vaatteita jne. Kun muutettiin yhteen alkoi kontrollointi, ystävistä eristäminen ja sairaalloinen mustasukkaisuus ja epäilys. Ihan sairaita riitoja ja saattoi alkaa mistä tahansa. Viikosta mies oli parina päivänä hyvällä tuulella ja loput huonolla. Mielialat vaihtelivat ihan älyttömänkin nopeasti.

Erottiin loppuvuodesta lopullisesti ja muutin omilleni. Vaikka edelleen miestä kaipaan niin alan tajuta asioita enemmän. Ja voin paremmin yksin ilman sitä jatkuvaa riitelyä, pelokkuutta, ahdistusta ja munan kuorilla kävelyä. Voin tulla ja mennä vapaasti ja tavata kavereita ilman että alkaa riita ja syyttely ja marttyyrinä esiintyminen.

Onko kuinka normaalia, että narsistinen puoliso sanoo tottuneensa siihen, että uhri on pahalla tuulella ja vihainen? Luulisi, että se olisi parisuhdetta haittaava tekijä. Kun olen vihainen ja pettynyt avoimesti, avopuoliso ihmettelee, että mikäs nyt on hätänä, silittelee ja hymyilee. Antaa ymmärtää, että kaikki on hyvin, ja että minä murehdin turhaan asioita.

Noh meillä sain aina vastausken, että olen itse aiheuttanut. Kuten esimerkiksi kun hän halusi ravintolaan "yksin" niin kysyin, että onko se mielestään oikein johon vastasi, että mikäs meidän liitossa on oikein. Äkäisenä jatkoi sanomalla että, Kerropa sinä. Joten en enää sanonut mitään.Annoin mennä kapakkaan kun se oli kerran oikein.

Eilen alkoi mykkäkoulu. Tulin kotiin iltavuorosta. Mies ei sanonut mitään eikä kertaakaan katsonut minuun. Laittoi vain valot kiinni, ja alkoi nukkumaan. Minulla oli vielä silmälasit päässä ja istuin sängyn laidalla.

Tässä eräs keskeutelu narsistisen exäni kanssa. Olimme Hämeenlinnassa asioilla ja samalla reissulla ostimme minulle sohvapöydän.

E: "Onko tässäkään kaupassa sopivaa pöytää?*"
M: "Tämä pöytä on hyvä ja hintakin on sopiva"
E: "kyllä tuo pöytä on parempi. Osta tuo."
M: "Ajattelin kuitenkin ostaa tämän"
E; "Kyllä tuo toinen pöytä on kaikin puolin parempi"
M: "Minä ostan kuitenkin tämän. Kait saan ostaa omaan asuntooni omilla rahoillani sellaisen pöydän kuin haluan"
E: (närkästyneenä) "Toki. Mutta asunto on oikeastaan meidän"
M: "Asunto on kyllä pelkästään minun nimissä. Olen ostanut asuntoni ihan omilla rahoillani ja maksanut lainaakin omilla rahoillani. Sinä et ole sijoittanut siihen asuntoon senttiäkään etkä edes halua käydä siellä enää"
E: (vihaisena) "Taas suutuit ihan turhan takia"
M: "En ole suuttunut"
E: "Oletpas, kyllä minä tiedän mitä sinä tunnet. Lopeta tuo turha väittely"
Olimme suurimman osan paluumatkasta hiljaa. Saavuimme exän asunnon lähettyville 30 kilometrin päähän asunnoltani
E: "Pöytäsi kyllä säilyy varastossani. Turha sitä on talviliukkailla viedä sinun asunnolle, kun se pihakin on varmaan liukas"
M: "Kiitos. Niin on. Kyllä sinulla on viisaitä ajatuksia"
E: "Niin on, Olisin päässyt vielä pitkälle, jos minulla olisi ollut aikanani mahdollisuus opiskella. Olin koulussakin aina niin hyvä. Minusta olisi voinut tulla tohtori"
M: "Harmi, kun et pystynyt silloin aikoinaan opiskelemaan"
E: "Olinhan minä työpaikallani aina se fiksuin. Muistathan olla kiltti ja nöyrä tyttö, niin saat sitten keväällä pöytäsi."

Huhhuh! Miten voi kyetä joka ikiseen puheenvuoroon sisällyttämään narsistisen kommentin.
Onneksi hän on exä. Onneksi olkoon!!!

Mies tuli yllättäen töistä kotiin hyvällä tuulella ja oli lopettanut mykkäkoulun kahden päivän puhumattomuuden jälkeen, silittelyä ja halailua. Kysyin, miksi hän oli ollut kaksi päivää puhumatta ja katsomatta minuun. Vastaus; ei tiennyt, millä tuulella olin, olinko vihainen tai jotain ja että hän itse oli väsynyt. Kysyin, että mitä merkitsin hänelle. Hän vastasi, että olin hänen toinen puolensa. Sanoin, että eikö ihminen voi olla itsessään kokonainen. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi, että voi, mutta siinä pitää olla toinenkin. Olen siis miehelle jokin jatke tai lisäosa.

Hän oli kerran nimitellyt minua paskahousuksi. Kysyin syytä tähän ja vastaukseksi sain, että tällä paikkakunnalla on sellainen tapana. Olen onneton ja hiljainen, mutta mies ei näytä siitä välittävän, riittää, että olen paikalla. Minun toiveillani ei ole väliä.