exmies narsisti?
Lähetetty: 06 Helmi 2015, 19:23
Olen pohtinut pitkään olisiko exavomieheni narsisti vai muuten persoonallisesti häiriintynyt. Kamalaa tämä joka tapauksessa on ja selviytyminenkin vielä kesken.
Tarinamme alkaa noin kuuden vuoden takaa. Olin juuri eronnut ja tapasin tämän täysin erilaisen vahvan miehen baarissa. Vaihdoimme numeroa ja sen jälkeen viestittelimme ja tapasimme. Olin myyty tähän sanavalmiiseen mieheen. Hän kuitenkin käytti suhtellisen paljon alkoholia arkenakin, muta ajttelin sen muuttuvan seurutelumme myötä. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida silloin, kun soitin hänelle kysyäkseni kuulumisia ja hän alkoi huutamaan ettei ole ehtinyt syömään,kun kokoajan jonkun kanssa pitää puhua. Tietysti se oli minun syyni, että hänen ruokansa jäähtyi ja tietysti tuollaisesta saa minulle huutaa
Näin kävi usein. Toinen hälytymerkki oli peliaddiktio, hän oli täysin koukussa tiettyyn tietokonepeliin, jonka vuoksi minulla ei ollut mitään merkitystä. Tärkeämpää oli se, että kaverit odotti pelissä ja hän oli siellä merkitävä henkilö.
Jostain kumman syystä kokojan yritin hänelle näyttää kuinka hyvä ja ihana nainen olen. Leivoin ja tein ruokaa, suljin silmäni tietyiltä asioilta. Suunnittelimme yhteenmuuttoa ja lasta. No pian tulinkin raskaaksi ja muutimme samankaton alle. Hän kertoi, että hänen perheensä vihaa häntä ja hänen syntymänsä oli virhe. Minä jossain ihme ajatuksissani ajattelin "parantavani" tämän runnetun miehen ja näyttäväni, että maailma on hieno ja mahtava paikka. Syntymäpäivänään (jota vihaa) tein hyvät ruoat ja kaikki, mutta hänelle tärkeämpää oli lähteä kaverinsa kanssa vetämään kännit. Ruokia hän ei edes syönyt. Alkoholin käyttö ei koko raskauden aikana vähentynyt, istuin monta iltaa yksin kotona ja välillä lähdin itkien autolla ajamaan, koska en tiennyt mitä tehdä. Minun olostani hän vähät välitti. Ystävälleni sanoinkin, että lähden lapsen syntymän jäälkeen pois, jos ei meno muutu.
Laskettuaika tuli ja meni ja mies vain ryyppäsi illat ja pelasi. Kun synnytys käynnistyi hän oli pelannut koko yön ja juonut olutta. Minulle hän tosin väitti, ettei ollut niin kännissä, mutta aivan sama eipä paljoa piitannut siitä käynnistyykö synnytys vai ei.
Raksa lapsi syntyi ja arki alkoirullaamaan jotenkin, alkoholin käyttö vähentyi niin, että vain viikonloppuisin(joka viikonloppu) piti juoda. Kuitenkin sitä ummisti sille silmänsä. Minä sain hoitaa esikoisen kaikki jutut yksin, hän esitti vieraille kuinka hyvä isä on, mutta todellisuudessa hän ei halunnut antaa minulle hetkeäkään yksinolo aikaa
Tarinamme alkaa noin kuuden vuoden takaa. Olin juuri eronnut ja tapasin tämän täysin erilaisen vahvan miehen baarissa. Vaihdoimme numeroa ja sen jälkeen viestittelimme ja tapasimme. Olin myyty tähän sanavalmiiseen mieheen. Hän kuitenkin käytti suhtellisen paljon alkoholia arkenakin, muta ajttelin sen muuttuvan seurutelumme myötä. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida silloin, kun soitin hänelle kysyäkseni kuulumisia ja hän alkoi huutamaan ettei ole ehtinyt syömään,kun kokoajan jonkun kanssa pitää puhua. Tietysti se oli minun syyni, että hänen ruokansa jäähtyi ja tietysti tuollaisesta saa minulle huutaa
Näin kävi usein. Toinen hälytymerkki oli peliaddiktio, hän oli täysin koukussa tiettyyn tietokonepeliin, jonka vuoksi minulla ei ollut mitään merkitystä. Tärkeämpää oli se, että kaverit odotti pelissä ja hän oli siellä merkitävä henkilö.
Jostain kumman syystä kokojan yritin hänelle näyttää kuinka hyvä ja ihana nainen olen. Leivoin ja tein ruokaa, suljin silmäni tietyiltä asioilta. Suunnittelimme yhteenmuuttoa ja lasta. No pian tulinkin raskaaksi ja muutimme samankaton alle. Hän kertoi, että hänen perheensä vihaa häntä ja hänen syntymänsä oli virhe. Minä jossain ihme ajatuksissani ajattelin "parantavani" tämän runnetun miehen ja näyttäväni, että maailma on hieno ja mahtava paikka. Syntymäpäivänään (jota vihaa) tein hyvät ruoat ja kaikki, mutta hänelle tärkeämpää oli lähteä kaverinsa kanssa vetämään kännit. Ruokia hän ei edes syönyt. Alkoholin käyttö ei koko raskauden aikana vähentynyt, istuin monta iltaa yksin kotona ja välillä lähdin itkien autolla ajamaan, koska en tiennyt mitä tehdä. Minun olostani hän vähät välitti. Ystävälleni sanoinkin, että lähden lapsen syntymän jäälkeen pois, jos ei meno muutu.
Laskettuaika tuli ja meni ja mies vain ryyppäsi illat ja pelasi. Kun synnytys käynnistyi hän oli pelannut koko yön ja juonut olutta. Minulle hän tosin väitti, ettei ollut niin kännissä, mutta aivan sama eipä paljoa piitannut siitä käynnistyykö synnytys vai ei.
Raksa lapsi syntyi ja arki alkoirullaamaan jotenkin, alkoholin käyttö vähentyi niin, että vain viikonloppuisin(joka viikonloppu) piti juoda. Kuitenkin sitä ummisti sille silmänsä. Minä sain hoitaa esikoisen kaikki jutut yksin, hän esitti vieraille kuinka hyvä isä on, mutta todellisuudessa hän ei halunnut antaa minulle hetkeäkään yksinolo aikaa