KESKUSTELUFOORUMI

Tässä muutamia vaimon ominaisuuksia, jotka tekevät yhteiselämästä täyttä helvettiä:
On mustasukkainen
On anteeksiantamaton
On väkivaltainen
Alistaa
Kiristää
Uhkaa itsemurhalla
On kostonhimoinen
Hänellä on jatkuva tyhjyyden tunne
Vaatii huomiota
On kotona diktaattori
On negatiivinen
Hamstraa tavaraa sairaanloisesti
On pikkutarkka
Vaatii kiinnostustuksen osoittamista hänen asioihin
Tekee muistilistoja kaikesta
Kaikki pitää olla ennalta suunniteltua
Ei kestä muutoksia
Ei kestä epävarmuutta
Jos puoliso (siis minä) tekee virheen, siitä pitää rangaista fyysisesti, henkisesti, rahallisesti
Ei kestä häneen kohdistuvaa arvostelua
Ei kestä vastaan väittämistä
Hänellä on asioista oma totuutensa ja siihen ei pysty muut vaikuttamaan
On ehdoton mielipiteissään
Loukkaantuu helposti
Ei pysty tekemään päätöksiä yksin
On masentunut
Syyttää minua hänen elämänsä pilaamisesta
Kun vaimolla on paha olla minun tekojen tai tekemättä jättämisien vuoksi, niin hänen pitää purkaa pahaa oloa minuun. Hänen olonsa helpottuu kun minä kärsin fyysisesti, henkisesti tai taloudellisesti.
Vaimo kävi muutaman vuoden terapiassa, siellä käsiteltiin ilmeisesti pääasiassa sitä mitä virheitä minä olin taas tehnyt edellisen terapiakäynnin jälkeen.
Vaimo sai terapeutinkin ilmeisesti silloin tällöin itkemään.
Terapia loppui. En tiedä loppuiko se vaimon vai terapeutin uskonpuutteeseen.

Tässä muutamia ominaisuuksia, joita minussa on vaimon mielestä:
- välinpitämätön
- kylmä,
- mikään ei kosketa,
- mikään ei kiinnosta
- tunteeton
- itsekäs
Alkujaan en ole itseäni tuollaisena pitänyt, mutta nyt 25 vuoden jälkeen en enää tiedä mikä oikeasti olen, En ole väkivaltainen, en käytä alkoholia.

Harrastukseni ja ystäväni ovat loppuneet/hävinneet elämästäni jo suhteemme alkuvuosina.
Minulla on enää jäljellä työ ja kotihelvetti.
Olen yrittänyt muutaman kerran lopettaa suhteen, mutta en ole onnistunut. Vaimo on ”pakottanut” takaisin.
Vaimo ei halua eroa, koska minun pitää ensin hyvittää se reilu 25 vuotta, jonka olen hänen elämästään pilannut.
Hyvityksen jälkeen kyllä olisi valmis eroamaan. Mutta kestääkö hyvitys minimissään 25 vuotta? En tiedä. Miten pystyisin kaiken hyvittämään?
En saa päästä kuin koira veräjästä ja en saa jatkaa omaa elämää.

Olemme molemmat yli 50 vuotiaita.
Yhteistä elämää on yli 25 vuotta.
Lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa ja heillä on oma elämä.
Minulla ja ilmeisesti myös vaimolla alkaa olla voimat loppu.

Onko vaimo narsisti vai mikä hän on?
Mitä teen?

Yritänkö edelleen jatkaa suhdetta omin voimin, yritän muuttua paremmaksi vaimon silmissä, yritän enemmän suhteen eteen?
Menenkö terapiaan?
Yritänkö saada vaimon terapiaan tai lääkäriin ja lääkitys päälle?
Yritänkö saada vaimon ylipuhuttua parisuhdeterapiaan? Olen joskus yrittänyt vaimoa suostutella, mutta en ole onnistunut?
Nostanko kytkintä ja häivyn?

oi, voi. onpa sinulla vaikea tilanne.
Kehottasin sinua tutkimaan itseäsi; Rakastatko vaimoasi? Haluatko elää hänen kanssaan?

Meillä oli avioliittoa 10 v. ja expuolisoni käyttäytyi juuri noin kuten kerrot vaimosi käyttäytyvän.Hän ei kylläkään lyönyt mutta pelotteli ja kakkosen käräytettyä hänet pelotteli kakkosella, se on niin paha että saattaa käydä päälleesi ja sinä(minä) vasta lonkkaleikattuna kärsisin. Syytin monesti itsekin itseäni siitä, että niin mahtava ihminen oli vuokseni muuttunut paholaiseksi.
Minä rakastin häntä ja olisin halunnut jatkaa liittoa mutta en mihin hintaan hyvänsä. Lopullinen ero oli kauhea mutta selvittyäni kaikesta olen ymmärtänyt kuinka aivopesty olin. OLen nyt alkanut ymmärtään kuinka sairas koko suhde oli ja kuinka huonosti oikeastaan siitä voin, en vain halunnut myöntää sitä silloin.

Miehen puheet kakkosestaan ovat osittain käyneet toteen ja olen senkinvuoksi vähän ymmälläni. SAiko tuo mies tuonkin naisen niin pauloihinsa että tämä alentuu kaikkeen mitä mise vain saa päähänsä kuten minun herjaaminseen ja ystävieni manipulointiin minua vasten.

Mutta, hei. Se on vain heidän tapa syyttää omista virheistään, he kun eivät mielestään tee koskaan väärin. He ovat mielestään aina oikeassa ja oikeutettuja tekoihinsa.
Älä suostu siihen enää. OLet paljon paremman arvoinen. Äläkä koskaan hyväksy väkivaltaa.

Lyhyt vastaus kysymyksiisi:
1) En rakasta vaimoani.
2) En halua elää hänen kanssaan.

Mitä aiot tehdä mies? Minusta tuntuu mahdottomalta tuo tilanteesi. Voitko varata ajan pariterapeutille, se helpottaa eropäätöksen tekemisessä. Jos rakkautta ei enää ole niin ero liitosta on viisasta oli puoliso narsistinen vai ei. Mutta jos suhteesta on tullut hyväksikäyttösuhde niin ero pelastaa. Itse erosin ja mielessäni oli, että teen päätöksen josta on hyötyä molemmille. Olin silti aivan kauhuissani erostani. Olihan 30 yhteistä vuotta ja ihanan kodin menetys järkyttävän suuri asia. Eroprosessin aikana oli monta tilannetta joissa ex mieheni olisi voinut toimia toisin mutta hän toimi juuri niin kuin oli tottunut. Uhkailija pelotteli, luetteli vikojani ja yritti siten alistaa minut. Välillä ylisti ja vakuutti rakkauttaan. Sitten sätti ja nimitteli. Nyt olen suht tyytyväinen vaikka välillä lopen uupunut. Tekee mieli nukkua ja levätä kunnolla. Oli se ero niin rankkaa.