KESKUSTELUFOORUMI

.........

"Äijän" tekojen seurauksena olen joutunut eilen maanataina sairaalaan. Poispääsyni on epävarmaa.

Sairaalassa kirjoitettua:

Olen viime päivinä kuullut olevani "huora", "narkkari", "sun kuuluu olla huora", "sä kuulut huoriin", "sun kuuluu olla narkkari", "eix sun isäsi ole XXX (vanki)?", "sun kavereiden kuuluu olla narkkareita", "me tehtiin sun lapsesta narkkari", "tätä on tehty Vaasasta, Oulusta", "Ei XYZ ole sun kaveri" "Mä LUULIN, että jne jne jne..." "Sä oot kans narkkari" "Me ollaan XXX (tappajavangin) kavereita". "Älä vasikoi".
Minun kehoni itsemääräämisoikeutta on rikottu rankasti. Eilen luin Naisten Linjan nettisivuston väkivaltatietoutta. Se helpotti. Sain teksteistä itseluottamusta jatkaa taistelua - kehoni on minun henkilökohtainen temppelini. Kukaan minkään (teko)syyn varjolla ei saa rikkoa sitä. En ole narkkari, en muunnu toisiksi ihmsiksi, en ole epäsosiaalinen. Älä alista minua. Minun oma elinpiirini, minun rakkaimmat, ovat taviksia. Empaattisia, veronmaksajia. En ymmärrä, miksi olen panttivanki "hänelle"? Miksi "hän" ei voi jatkaa omaa elämäänsä? Luulen, että "hän" pelkää vankilaa. "Me ei koskaan jäädä kiinni" on "Hän" minulle opettanut. Miten voi olla kunnia-asia tehtailla rikoksia? Satuttaa toista? Tuhota ja tuhota.... Hallita toisen elämä omanlaisekseen. Estää työnteko ja opiskelu. Harhauttaa, vaatia huomiota. Olla sairaalloisen kateellinen tai mustasukkainen?

Viestejäni on (taas) luettu. Ne on purettu somesta ja kännykästä. "Hän" käyttää hyvinvointini tuhoamiseen kohtuuttomasti aikaa. Lisäksi Jouduin maksumieheksi, taas. Sairaalalaskuni ja avopuolen uudet kustannukset jäävät minun maksettavakseni. Asemani työpaikalla on vaikeutunut. Julkikuvaani on tuhrittu.

"Edes kaverit ei saa tietää".

Sairaalassa, päivä 4:

Hän tuhosi pitkän tekstini lapsiensa kanssa ennen kun sain sen tänne. Harmittaa.
Hän on opettanut, äitini jälkeen, kuinka minusta ei ole mihinkään ( keskiarvoni koulussa on aina ollut yli yhdeksän).

Nukuin viime yön hyvin. Aamuni alkoi "hänen/heidän" seksijuttujensa pakkokuuntelemisella. "Hän" ja kaverinsa aloittivat sen taas. He ovat kateellisia, luulen. He alkoivat vihjailemaan "seksisuhteesta" ja pyrkivät monin keinoin rikkomaan kehollisen itsemääräämisoikeuteni. Ne jutut ovat raskaita. Ne ovat häirintää. Kipu on valtava.

Oli tekosyy mikä tahansa, niin vieraita ihmisiä ei kuulu häiritä. Heitä ei vainota. Heille ei "esiinnytä", ei esitetä muuta kuin mitä on eikä valehdella (vanhempien tai isovanhempien pystyvyydestä, jos sitä ei käytännön tasolla koskaan ole). Ei valehdella identiteetistä, ei edes tekovanhempien rinnalla tai pyynnöstä.

Minun aivojani ei ole luotu paskanjauhantaan. Tiedän hyvin, että pahin narsu on älykkäin kaikista, mutta kyvyttömien p*** ja huomionhakuisuus on narsisimia sekin.

Minä en ole ilmainen hoitaja. En ole piika. He ovat "raskaita". Heillä on pyrkimys hyötyyn. Hyöty saavutetaan manipuloinnin avulla. "Meidän iskät on vankilassa" he sanoivat. "Me ei koskaan jäädä kiinni".

Kärsin itsesyytöksistä monia vuosia. Samalla tunsin uhkaa ja väkivaltaa. Tunkihan uhkaajani (="hän/he") kuuntelemaan myös lääkärikäyntejäni ja muita yksityisasioita! Ensimmäinen hätäkeskussoittoni tein tämän asian vuoksi v. 2009. Oikeaa ja tilannetajuista apua en ole saanut vieläkään. v.2010 olin paljon sairaalassa hänen ja kavereidensa tekojen vuoksi. Olin oppnut syyllistämään itseäni, narsu tahtoi niin. Pelkäsin silloin. Myönsin epätosia asioita koston pelon vuoksi. "Hän" ja ystävänsä harhauttivat lääkäriä. Kärsin sekä miehestä, hänen kavereistaan että hoitovirheistä. Heistä ainuttakaan ei kiinnostanut vointini, terveydentilani, väärät hoitomuodot, tilanteen pahentaminen. Kukaan heistä ei ole myöntänyt omaa osuuttaan vieläkään. "Tämä on peli" yksi sanoi viimeksi tänä aamuna.

Ihmiset ovat naiiveja, kun ylipäätänsä uskovat taparikollisen juttuihin. Ei tällaisia asioita sovita. Kysymys on niin monesta vuodesta. Minulta meni kaiken muun ohella myös tulonhankkimismahdollisuus.

Varjohanke.fi kehoittaa ottamaan yhteyttä myös digitaalisen vainon uhrina. Otin, ja poliisit epälivät mielenterveyttäni.

Kotiudun tänään, ilman lääkkeitä. Lääkityksen tarvetta ei löydy! Pettymyksestäni menen juttelemaan avopuolelle, omalla kustannuksellani.

Hei, olen lukenut tarinasi, itseasiass monta kertaa...pahaa tekee. Olen todella pahoillani puolestasi. Oon itse eronnut narsisti/pykopatista parisen vuotta sitten. Meillä on yhteinen lapsi jota ex ei ole helunnut nähdä eromme jälkeen. Valitettavasti en uskalla täällä kertoa asiasta enempää, mutta luen tarinoita syvällä empaattisuudella. Se mitä haluaisin sinulta kysyä, on tää viesti, jonka miehesi laittoi sinulle"olet xyz:" En maallikkona tiedä mitä se tarkoittaa, sain samanlaisen viestin kuitenkin exältäni ja se tuntui uhkaavalta. Voitko oman hätäsi keskellä auttaa minua ja kertoa kirjainten merkityksen? Kiitos ja voimia.

Olen hyvin pahoillani. Kirjainten merkitystä en sinun kohdallasi tiedä. Tiedän vain, että vainoajallani on ystävänsä mukana "pelissä". Jokainen heistä on jossain määrin epäsosiaalinen. He evät esimerkiksi osaa esiintyä omilla nimillään. petoksia, petoksia.... Manipulointia, vastaan asetteluja (esim. kaksi entistä ystävää keskenään - valheitä välissä). . Kidutusta. Kortitta ajoja. Esiintymisiä toisilla identiteeteillä. Pitää todellakin paikkansa, kun sanotaan ettei 2/3 rikoksista tule poliisin tietoon.
Ymmärrän myös sen, jos et uskalla puhua. Uskon, kun kerrot että pelkäät. Saat pelätä. Pelko ei ole häpeä. Olen itsekin saanut, myös poliisilta, uskomattoman huonoa kohtelua.
Joskus on omavoimaisuutta. Kenelläkään ei ole käsitystä siitä, mitä on todellinen pahuus. Se pahuus, joka ei tule julki. Se pahuus, johon et saa apua mutta jonka annetaan jatkua joka päivä. Uhrien annetaan kärsiä, kun ei osata/jakseta/haluta(???) tehdä omia hommia.
Haluaisin uskaltaa puhua syrjinnästä. Meidän kohdalla poliisien oma käytös pilasi hyvin paljon. Jouduin entistä ahtaammalle. Suruni on ollut pohjaton.

Minun kipuni ovat nyt jatkuneet useita vuosia. Tänään minun on käsketty taas "huorata". Minun kuuluisi myös harrastaa eläinseksiä. Et tiedäkään, kuinka kuvottavia tekijän jutut voivat olla. Välillä tuntuu, etten kestä. Löydän kuitenkin elämästäni elämisen arvoisia asioita. Työ, koulu... Silloin, kun sinne pääsee. "Tekijä" tahtoo vahtia. Hän käyttää kaiken aikansa "peliin", "sotaan". Luulen, että hän rakastaa väkivaltaa ja manipulaatioita. Ei häntä kiinnosta uhrien asema.


Apua minulle tarjottiin, sängyn kautta. Olisi pitänyt suostua miellyttämään "ystävättären" lailla. En suostunut enkä suostu. Nyt enkä koskaan.

Huomaan, että kirjoitan blogia ulkoupuolisesta tyypistä, vainoajastani.... Toivottavasti joku hyötyy siitä.

Minulla oli mahdollisuus päästä töihin tänään. Aamupäivän aikana koin ensimmäisen hyökkäyksen, aikaisen aamun sanailujen lisäksi. "Sun piti olla tehokas" yksi narsisti sanoi. Nuoremman naisen nenässä oli jotain, "huumetta". Molemman tekijän kohdalla ihmisiä hämäsi sukupuoli.
"M käski esittää hölmöjä" lapset myönsivät iltapäivällä. "Käytäxsä hakasulkeita?" "Älä viitti"... kolmas oli alentuvainen. Piilonarsistinen.
Viitsin kyllä. Näin monen menetetyn euron ja tunnin jälkeen. Kipujen, intimiteetin rikkomisten. Kyllä viitsin. Kehoni oli pyhä. En ymmärrä, miksi kuvitellaan minun kuuluvan olla joko "narkkari", "huora" tai kotiin syrjäytynyt halpa "piika". Mikään em. vaihtoehdoista ei palvele minun elämääni. Minullakin on uratoiveet.

Ihmeellisiä sääntöjä toisten ihmisten elämää kohtaan. Taas he esiintyvät. Nauttivat huomiosta ja pakenevat sen taakse. Teatteria. En muista, milloin olisin hävennyt aikuisia niin paljon. Nuorten johdattelemista, esitystä. Valhetta valheen päälle.

Mitä on sairauden taakse piiloutuminen? "Me ollaan siis skitsoa"... Minä ja minun lähipiiri emme tule mukaan "peliin" "leikkiin" enkä anna meidän hukkua tekijämassan sekaan. Hän on kateellinen perheemme urille? Korkeakoulujen lukumäärille? Sille, että olen sittenkin pärjäävämpi kuin omat lapsensa? Sille, etten jähmety paikoilleni?

"Anna olla..." En anna. En enää. Minun ei tarvitse.
On osaamattomuuden taakse piiloutumista, kun uhrien auttaminen unohdetaan ja omaa jaksamattomuutta käytetään tekosyynä. Todellisissa tilanteissa auttaja ei väsy. Auttaja ei heittäydy potilaaksi. Auttaja pitää lomansa tilanteen jälkeen. Auttaja ei koskaan määrittele uhria eikä tilannetta itsestään käsin. Auttaja kehtaa myöntää omat virheensä.
(Parasta oli se, kun auttajan oma opettaja myönsi ammattikuntansa turhan machoilun tarpeen. Harmi, kun en saanut hyvää ja realistista puhetta nauhalle.)

Uhkaajani on dissosiatiivinen? Hän on ottanut oikeudekseen esittää muita henkilöitä. Hän tahtoo myös kosketella toisia. Olen halunnut oksentaa, kauan. Hän ja ystävänsä yrittävät valehdella niskaani rikoksia. En tiedä, onko syy kiinni jäämisen pelko vai mikä. Tuntuu, kuin vastassa olisi 1-2% massan yksilölauma (sosiopaatti, psykopaatti, rajatilapersoona?). Syy: lasten ja uhrien todellisen auttamisen vastainen asenne. Näin monen vuoden jälkeen he tarvitsisivat (vankilan lisäksi) osastotarkkailua. Ulkopuolisten suojaamiseksi lasten vierihoito olisi paikoillaan.

Epärealistista sovintoa on esitetty. Esitysten rinnalla unohtui kaikkien vuosien kärsimyksen, kaikki todelliset avunpyyntöyritykset, kaikki yritykset selittää tilannetta, kaikki tulonmenetykset, kaikki pahoinvoinnit, vapaudenmenetykset - tai riistot, kaikki pitämättömät lomat, vapaat, kaikki hoitovirheet... Lisäksi kärsijöitä on useita, en vain minä. Mikä on vialla, kun tapahtumien todellista kestoa ei osata myöntää?

"A käski sitä ja tätä...." Kuka toteutti kaiken? Oikea ja väärä valinta ovat sisäsyntyisiä, opittuja asioita. Ilman todellista ja riittävän vakavaa väkivaltaa (tai sen konkreettista uhkaa) käskyn toteuttajalla on mahdollisuus valita oma toimintansa.
Vältä sokaistumista rahaan tai maineeseen. Vältä nepotismia.

Meiltä uhreilta puuttuu hyöty.

Ps. Minä en ole skitso, olen juuri kotiutunut sairaalasta ilman lääkitystä ja palannut töihin. Lopeta haukkumiseni. Uhkaajani on ollut "vieressäni" (myös lääkärikäyntieni aikaan) kauemmin, kuin kehdataan myöntää.

Vapaapäivä /SAATTAA OLLA RANKKAA TEKSTIÄ HERKIMMILLE!!
Olen tänään käynyt omakustanteisesti lääkärissä. Sain kerrottua rauhalliselle lääkärilleni esimerkiksi kehoni rakenteissa olevista poikkeamista. Poikkeamat ovat syntyneet väkivallasta. Voimasta. Lihaksistot(?) eivät ole "palautuneet", vaikka teoista on kulunut useita vuosia. Vuosien varrella olen kärsnyt mm. verenvuodoista, ulostamiskivuista, suolistovaivoista, jännittämistiloista ja tulehduksesta. Toki myös peloista, varauksellisuudesta ja häpeästä. Itsesyytöksistä. En tunnistanut tilannetta (alkuun) itsekään.

"Väsymys" mahdollisesti vääristää asioita, mutta vain vähän. "Kuulusteluni" ovat kestäneet niin monta vuotta. Huorittelu sattuu.

Tänä vuonna en syyllistä itseäni. Osaan pitää puoltani, vaikka se sattuu. "Narsun" ystävätär on taas vahtimassa tekemisiäni. Hän(kin) on minua huomattavasti vanhempi. En usko, että ystävättärellä on koskaan ollut pitkää työsuhdetta tai muuta ns. normaalia elämää ylläpitävää rakennetta. Uusia valheita edellisen päälle, mustamaalaamista.

Aivopesu -Mitä se on? Armeijat käyttävät aivopesua? Uskonnot ja ideologiat aivopesevät - sen minä tiedän, se lukee Lääkäriseura Duodecimin kotisivuilla. Miten se eroaa narsismista? En tiedä. Narsistin tulee, kai, täyttää muutamia oireita tietystä oirekartasta. Narsisteilla on suunnitelmallinen kaksoiselämä? Entä, jos kaksoiselämään kuuluu toisten tahallista alistamista, pakottamista ym. ?

Minun älykäs uhkaajani on ollut myös sadistinen. Hän esimerkiksi antaa mahdollisuuden apuun, mutta toteuttaa "avun" omien kavereidensa ja kokemattomien avulla. Vertaan tilannetta hävyttömien "leikkaussaliin". Noviisi väittää kiven kovaa osaavansa auttaa ja että homma on hanskassa. Todellisuudessa potilas kärsii auttajansa osaamattomuudesta. "Hoitovirhe" pahentaa tilanteen.

Psykopaatit. Mitä ne ovat? Täysin tunnekylmiä? Suunnitelmallisia? Kumpaakin. Suurin osa heistä on vankilassa, toistuvasti. Psykopaatteja on löydetty 1-2 % ihmisistä. Tänään minusta tuntuu kuin, että olisin kohdannut mafian.

Minä tunnen rajallisuuteni. Minä pelkään, koska en ole voinut todistaa väkivaltaa oikein.

Ihmiskokeet- Mitä ne ovat? Oman oppimääräni perusteella "kaikki kokeellisuus", josta ei ole tutkimuslupaa ja joka ei Eettisen neuvottelukunnan hyväksyntää saa, on jonkinlaista ihmiskoetta. Ihmiskoetta on minun mielestäni kaikki, joka jollain tapaa ylittää toisen yksilön kehon rajat. Väkisin, salakavalasti, kiinnijääneenä tai ilman.

---
Purkamista: RANKKAA

"Me kuulutaan Ouluun" "Mä olen nar-sistas" "Sun kuului olla mutsi(s)" "Sä kuuluit koiriin" "Tää oli rikollisjärjestö XXX" "Oisix natsii...?" "Sun isäs oli XX.." "Tän tiesi "(erään kaupungin kaupunginosa)"" "Sä olit pelkkä vitsi" "Sä olit narkk...." "Sä kuuluit huoriin" "Kyl sä sit vedit" "Sun kuului olla narkkari" "Täs teki XX-stimulanttihuume" "Sä olit mopo" "Jasso" "Markkaa" "Isäs kaverit" "Se oli K, narkkari" "Sen teki E1" "Se oli K" "Sua saa sortaa sitten" "Sen teki E2" "Sä olisit XXX...." "Sä olit pelkkää ilmaa sit" "Kuulexsä äänii sit?" ------ tässä viimeisen kymmenen minuutin pommitus.

Narsu vaihtelee "tekijää" jatkuvasti. Luulen, että hän paikkailee valheitaan. Minä en suostu "tottelemaan", vaikka avunpyyntöni menevätkin ja ovat menneet harakoille. Sekä suulliset avunpyynnöt että kirjalliset. Vuosia elinkin alistuneena tämän asian vuoksi- ei se mitään ratkaissut. Sen vuoksi olenkin tänä vuonna "tottelematon" narsuni käskyihin.

"Lapseen" on taas uhattu koskea. Minä en voi auttaa. Minua ei ole uskottu.
En ymmärrä, miksi yhä edelleen mennään halpaan, kun tekijä esittää hurmaavaa ja vitsikästä. Olisipa kaikki vain sanahelinää.

Vapaapäivänä...:

"Ooxsä vetänyt pi-'''' värkkiin?" (värkki saattaa tarkoittaa genitaalia)
"Siin piti olla narkki"
"Enää ei saa sattua" ... ja sitten hän + laumansa jatkaa vahtimistani, mitä omituisimilla tavoilla.
"Tän ohjas sit natsit"
"Me ollaan polveuduttu natseista"
"Ollaan moottoripyöräkerho XXX"
"Me ollaan yritys xxx"
"Narkkarit on myyny sulta pyllyy"
"P on saanut kaikki rahat" "Maksanko mä sit P:lle taas?" -----
"Sun kuului olla Lumina(??)"
"Mä sanoin, että me asutaan Espoossa"
"ime pir***" "tää on sit metamorfoosi"

Minun ilmeisesti tulisi muuntua toisiksi ihmisiksi, myös koiriksi ja vaihtaa paikkakuntaa?.
Minulle ilmeisesti saa leikkiä Mengeliä. ?
Puhun (myös) aivopesusta. "Minulla ei saa olla kivaa?"

Asemastako se riippuu, keneen uskotaan?
Itse olen pyytänyt, ulvonut, huutanut kuviota pitkään "vaan poikki". Pelkästään jo (ulkopuolisten) lasten tähden.
Vanhempi on vanhempi vasta kun osaa rakastaa omat lapsensa ehjiksi. Rajattomuus ei ole rakkautta. Rakkautta ei ole myöskään eristäminen ikätasoisesta ohjelmasta ja "normaalimaailmasta" . Väkivallanteko on väkivallanteko, jäi ihminen siitä kiinni tai ei.

Kiitos, kun olen tehnyt tapaamisen ystävättäreni kanssa kaupungille.

Valvotun yön jälkeen, hereillä n. 28h putkeen , Ilman omaa syytä.
(seuraava teoreettinen nukkumismahdollisuus illalla klo 22)

"Vahti" kertoi olevansa "sotaa". Hän on ollut "sotaa" nyt seitsemän vuotta. Sotaan on liittynyt naiset ja lapset. Siihen kuuluu "mustalaisia" ja "lastiksia". Sitten se taas alkoi : "sun täytyy myydä v:tä". Olen laskenut kuuleneeni tämä lauseen viimeisen aktiivisen seitsemän vuoden aikana tuhansia kertoja.
Luin Wikipediasta aivopesusta - termin keksi muuten journalisti 1950-1960 luvulla. Minuun ja minun "muuntooni", "muuntautumispakkooni" kohdistettu aivopesu on Wikipedian tekstin perusteella edelleen mukauttamisen vaiheessa. Taidan olla pahansisuinen "viitsijä".
Minun narsistini on ristiriitainen. Ensin hän käskee ehdottomana, sitten valittaa väsymystään, sitten uhriuttaa itsensä, sen jälkeen alentuvaisena pyrkii vetoamaan tunteisiin, pyytää myös anteeksi ja sitten jatkaa alkuperäistä kuviotaan! Erityisenä osaamisalanaan hänellä on kontrollointi ja holtiton seksuaalisuus. Hän ja ystävänsä eivät tuntemattomasta syystä kykene erottamaan omia tekojaan muiden teoista. Lisäksi "siipeily" kustannuksellani on ollut muodissa nyt useamman vuoden.
Lapset, tai "tappajalapset", kuten nimitän heitä tänä vuonna. Heidän käytös ja omien vanhempiensa johdattelu epätoivottuun käytökseen harmittaa. Se estää minun arkeani. On muistettava yksilölliset erot! "Sit sä olisit vielä äitii". Minä en vastuuta kanna muiden lapsista, paitsi tämän "blogin" verran. Vuonna 2009 soitin ensimmäisen kerran hätäkeskukseen.
Tein soittoja pari- kolme kappaletta ja aina jäin ilman asianmukaista apua. Minun mielenterveyttäni epäiltiin ja maksoin siitä paljon, itse! Se olikin narsistille ensimmäinen erävoitto. " Asiallinen ja orientoitunut" sanotaan tuoreimmassa lausunnossa- se pitääkin paikkaansa. Kysymys ei siis vieläkään ole "henkimaailman jutuista". Minä en usko henkiin, hallusinaatioihin, Saatanaan, enkeleihin tai puhuviin kuolleisiin. Tänä vuonna myös uskoni ihmisten hyvään tahtoon alkaa rapistua. Voi kumpa tämä loppuisi pian!

Mitä on riittävä vanhemmuus? Sitä, että luo huollossaan oleville lapsille asianmukaiset kasvu- ja kehitysolosuhteet. Sitä, että opettaa omat lapsensa sosiaalisiksi ja totuutta puolustaviksi. Sitä, että osaa toimia, kun näkee selkeän epäkohdan. Miten on mahdollista, että oikean ja väärän eroa ei opeteta sanojen ja tekojen kautta lapsuudenkodista lähtien? Minä en ole luotu "noidaksi", "seuraneidiksi", "kotiäidiksi" enkä "piiaksi". Minä en ole tai suostu olemaan epäsosiaalisessa seurueessa, vaikka sen nimi olisi "suojelu".
Minua siis "suojellaan". Kuulun "suojeluun", vahti kertoo. Miksi on mahdollista, että minua nöyryytetään, halvennetaan, vahditaan, satutetaan, "myydään", käskytetään ja vaaditaan toimimaan tietyllä tavalla? (nuori nainen, yksi heistä) väittää syyllistäen, että Minulle pamahtaa psykoosi valvomisesta, vaikka hän itse on toiminut vuosikausien ajan sekä valehtelijana että tilanteen ja oman toimintansa piilottelijana ! MInun syyllistämisen lisäksi he väittävät minusta paikkaansapitämättömiä asioita oman arvovaltansa tähden. On se kumma, kun ei omia mokia osata myöntää! Peitellään ja peitellään, harhautetaan kasvojen menettämisen pelossa oikeita osaajia.

"Etkö sä sitten ole skitsoo?" -Ei, en ole. Kannattaa uskoa. Siinä lääkärinlausunnossa on mahdottoman monta rahaa kiinni. Sen verran pitkä ja kattava oli tutkimus. Lausuntoon täytyi vaan löytää rahat omasta takaa.