KESKUSTELUFOORUMI

Olen ollut kuusi vuotta aviossa miehen kanssa jota rakastan ja jolle olen omasta mielestäni olen antanut kaiken sen mitä minun käsityksen mukaan parisuhteessa tulee antaakin. Nyt olen siinä tilanteessa, että mietin itsemurhaa koska tunnen itseni niin turhaksi, mitättömäksi ja epäonnistuneeksi.
Alkuaikoina mieheni oli juuri se johon hänessä rakastuin. Huomioonottava ja tunteensa avoimesti kertova romanttinen mies.
Sitten jokin muuttui . . . en kuule enää hänen suustaan yhtään positiivista sanaa silloin kun hän minulle puhuu jos nyt ylipäätään puhuu ollenkaan. Kun hän tulee kotiin hän ei huomioi lainkaan minua. Ennen hän ensimmäisenä tuli kurkistamaan missä minä olen. Tai jos hän on lähdössä jonnekkin hän ei kerro siitä jos en itse kysy. Jotenkin minun harteilleni on langennut arjen pyörittäminen ja asioiden hoitaminen. Hän hoitaa vain työnsä. Hän ei koskaan kysy miten perheen raha tilanne on tai onko jotakin tavaraa varaa ostaa. Hän tekee asioita ja päätöksiä kysymättä niistä minun mielipidettä tai kenenkään muunkaan mielipidettä. Sen johdosta hänellä on mennyt sukset ristiin monien ihmisten kanssa. Minä sitten olen yrittänyt hänen puolestaan tilanteita selvitellä. Eräs ystäväni on sanonut, että mieheni olisi narsisti. Itse olen miettinyt, että kaikki johtuisi hänen lapsuudestaan ja menneestä parisuhteestaan joissa hän on kokenut kovia vai selittelenkö minä vain? Olen epätoivoinen . . .

Hei. Ei välttämättä ole narsisti. Tietysti sekin että olet hänelle kuin ilmaa puhuu narsismin puolesta mutta älä tuon takia itsemurhaa tee. Oma puolisoni on selkeästi narsisti ja kieltämättä olen itsekin miettinyt miten tästä jatkaa.

Kerro hieman lisää, onko kuvioissa esim. pettämistä, muutakin kuin henkistä väkivaltaa yms.

Kiitos toukokuu! Kuvioissa ei ole pettämistä. Ei ole myöskään fyysistä väkivaltaa eikä alkoholin käyttöä. Suurin ongelma on juuri tuo, että olen hänelle kuin ilmaa. Esimerkkinä voisin kertoa, että minulla on terveyden kanssa ollut ongelmia ja kerran pyörryin. Pystyin itse soittamaan apua kun mies oli sillä hetkellä ulkona. Kun hän tuli sisälle ja kerroin mitä oli tapahtunut ja että ambulanssi on tulossa niin mieheni ei sanonut mitään. EI millään tavallaan ilmaissut oliko hän edes huolissaan. Istui keittiössä kun minä makasin olhuoneen lattialla. Kun ambulanssi saapui hän kyllä muuttui puheliaaksi.
MIehelläni on ollut tunneköyhä lapsuus. Kehuja ei ole vanhemmilta saanut. Haukkuja sitäkin enemmän ja töitä on pitänyt tehdä pienestä lähtien. Olen joskus miettinyt olisko siinä syy hänen käyttäytymiseensä . . . en tiedä. Tuntuu vain tällä hetkellä tosi raskaalta kaikki terveysongelmat vielä lastina tämän lisäksi.

Minä olen ollut myös pari kertaa kuin ilmaa. Tulin kerran iltavuorosta kotiin. Mies näppäili kännykkää sängyllä, ei sanonut mitään, ei katsonut minuun. Käveli ohitseni, kun istuin vielä sängyllä silmälasit päässä. Kolmantena päivänä mies tuli kotiin ja tervehti iloisesti Kun kysyin, miksi hän ei ollut kahteen päivään sanonut mitään. Hän vastasi, että ei arvannut puhua minulle, koska ei tiennyt, millä päällä MINÄ olin. Tuota mykkäkoulua kesti viimeksi kaksi päivää. Joulun aikana noin viikko. Joidenkin ihmisten kesken hiljaisuus on siedettävää ja ns. Normaalia. Narsistin kohdalla hiljaisuus on uhkaavaa ja painostavaa.