KESKUSTELUFOORUMI

Hei, olen 20-vuotias nainen ja jätin juuri sulhaseni vajaan kahden vuoden seurustelun jälkeen. En ole varma voiko häntä luokitella virallisesti narsistiksi, mutta hänessä on varmoja narsistisia piirteitä. Hän käyttää ihmisten empatiantunnetta hyväkseen saadakseen haluamansa. Hän myös valehtelee jatkuvasti. Hänellä on itsestään tosi epärealistinen kuva: hän luulee osaavansa laulaa ja korjata koneita. Myöhemmin sain tietää ettei se osannut edes paikata polkupyörän kumia, eikä ottanut ohjeitani vastaan kun yritin neuvoa häntä. Hän ei suostunut hyväksymään, että hänen morsiamensa osasi paikata polkupyörän kumin, mutta hän ei. Hän myös esittää tietävänsä asioita, jota hän ei oikeasti tiedä, ja tuntee voimakasta pahanolontunnetta jäädessään kiinni tietämättömyydessään. Hän puhuu vain omista asioistaan ja hänestä hänen ei tarvitse kuunnella muita, koska häntäkään ei kuunnella (ihmiset vain kyllästyivät siihen että hän puhui vain omista asioistaan eivätkä enää jaksaneet kuunnella häntä). Siitä hän on erikoinen narsistiksi, että hän nöyristeli minulle koko ajan. Hän puhui halventavasti itsestään ja pyyteli anteeksi koko ajan tyhjästä. Mutta ehkä hän vain esitti ja käytti empatiaani hyväkseen, sillä minusta hänen tavoitteenaan oli saada minut antamaan hänelle periksi. Hän osasi olla minulle myös hyvin rakastava ja hellä. Hän kysyi minulta paljon, onko kaikki hyvin. Minä olin ainoa, jonka juttuja hän yritti kuunnella, muttei kuitenkaan ymmärtänyt niitä. Hän ei ikinä huutanut minulle, eikä osoittanut suoraan olevansa vihainen. Hän oli siitä kiero, kun hän suuttui, hän keksi kamalia valheita ja osoitti mieltään tekemällä itselleen pahaa saadakseen oloni syylliseksi. Hänen olemuksestaan on tosi vaikea uskoa, että hän on narsisti, koska hän näyttää kömpelöltä ja epävarmalta juntilta. Hänen ulkonäkönsä on maanläheinen ja kiltti. Itse olen mieltänyt aina, että narsistit korostavat itseään, olemalla ylevän ja muodikkaan näköisiä.

Seurustelun alkuvaiheessa olisi pitänyt huomata merkit, mutta kun on ihastunut ei välitä niistä merkeistä. Hukutin ne vaan alitajuntaani. Hän tiesi, etten pidä machomiehistä. Hän huomasi että minuun vetoo tunteikas mies. Minussa on myös sairas hoivavietti, mikä teki tästä hänelle aluksi niin helppoa. Hän itkeskeli ja kertoi murheitaan, ja tottakai lohdutin ja halasin. Hän rupesi tosi huomionkipeäksi. Öisin hän herätteli minua koko ajan, koska hänellä oli kylmä ja hän halusi minun pitävän häntä kainalossa. Aluksi yritin kovasti pitää häntä lähelläni, mutta en jaksanut enää, koska minua väsytti liikaa kun hän herätteli minua. Kun sanoin hänelle tämän, alkoi kamala nöyristely ja anteeksipyyntö - hän melkeimpä mateli jaloissani kuin häpeävä koira. Hän teki minulle pahan omantunnon pyytelemällä anteeksi niin vuolaasti.

Sitten alkoi "pyörtyily". Hän esitti aina pyörtyvänsä. Ensimmäisen kerran hän "pyörtyi" vanhempieni luonna kun oltiin tultu suihkusta. Minulle tuli tunne että siinä oli jotain hämärää, mutten vakavan asian takia kehdannut epäillä sitä. Hoivasin ja autoin häntä. Kun muutettiin yhteen tilanne paheni entisestään. Hän tosi "ovelasti pyörtyi", kun jätin hänet huomioitta tai sanoin, että haluan maalata rauhassa. Kun menin häntä välillä katsomaan hän makasi lattialla. Minä vihasin sitä, koska sisimmissäni tiesin, että hän esittää. Tilanne kärsistyi kun en saanut häntä enää hereille ja jouduin soittamaan ambulanssin. Minua pelotti ja nolotti, kun en tiennyt oliko tosi kyseessä vai ei. Mentiin ambulanssilla sairaalaan ja sulhaselle tehtiin kaikenlaisia testejä. Muistan kun istuin päivystyksen odotushuoneessa ja isä tuli viereeni. Sanoin isälleni vaivaantuneena "En tiedä saako näin sanoa, mutta luulen että Erkki(nimi muutettu) teeskentelee". Yllätyin kun isä sanoi, että hänkin epäilee niin. Pyörtyili loppui, kun jätin sulhasen huomiotta, kun hän "pyörtyi".

Yhteenmuuton jälkeen tuli ilmi myös, että hän teki minut tahallaan aina huolestuneeksi, kun halusin mennä/menin ulos ilman häntä viettämään iltaa. Hän soitteli koko ajan perääni itkuisena. Yritin antaa olla, kunnes hän soitti ja sanoi ettei hän kestä enää, ettei hän pysty elää enää. Ahdistuin, ja mun oli pakko päästä nopeasti kotiin. Mun sisko ja sen mies kuskas mut ja mentii etsimään mun sulhasta. Löydettiin se joenrannasta itkemästä. Kysyttiin, et aiotko tehdä mitää itsellee ja vähän vaikeasti se anto ymmärtää että aikoo. ....Ja taas mentiin päivystykseen. Kuitenkin vastaanotolla, kun selitin lääkärille, että hän aikoo tappaa itsensä, niin sulhanen kiisti, ettei tee mitään itselleen. Kun päästiin kotiin, hän oli taas pirteä ja iloinen itsensä, ihankuin mitään ei ollut tapahtunut. Se oli kamalaa.

Päivystyksestä saatiin rauhoittavia lääkkeitä. Niillä hän keksi kerran myrkyttää itsensä, kun suuttui minulle. Kaikki alkoi siitä, kun mentiin kaverin luo vappubileisiin. Hänellä oli tylsää bileissä. Hänellä oli aina tylsää mun ja kavereideni seurassa, muttei voinut jäädä pois ja antaa mun seurustella muiden kanssa. Hän alkoi kesken bileiden kitisemään, että haluaa kotiin mun kaa kahestaan. Sanoin että mee ittekses. Sanoin, että mä jään nyt bileisiin. Se rupes murjottamaan yrittäen tehdä mun olon taas syylliseksi. Se meni ulos, mutta palasi vähän väliä, kun oli "unohtanut" jotain. Kerran myös pyörä "meni rikki". Kun se oli vähän aikaa jo pysynyt poissa, se soitti mulle, että hän on hukannut kotiavaimet eikä pääse sisään. Mä olin tosi vihainen, ja sanoin sille että jääköön ulos sitten virumaan. Sen jälkeen se koko ajan soitteli kuinka sillä on kylmä ja kuinka hän miettii asioita joeneannassa. Lopulta sitten lähdin sinne joenrantaan, kun vitutti jo tarpeeksi etten voinut nauttia bileistä. Häntä ei löytynyt joenrannasta. Menin kotiin, ja hän oli kotona sisätiloissa! Olin tosi vihainen ja menin suoraan sänkyyn mitään sanomatta ja se tuli kitisemään, että mikä nyt. Sitten sanoin, kuinka hirvee ihminen se on kun ei anna mun olla mun kavereiden kanssa, että se tahallaan yrittää pakottaa mut kotiin. Sulhanen suuttu ja meni mielenosoitukseksi lattialle sängyn viereen nukkumaan. Olin ihan pyöristynyt! Sanoin sille et nukkukoon lattialla kuin koira! Se suuttu ja paiskas oven ja meni nielemään yliannostuksen rauhoittavia lääkkeitä. Jouduin soittamaan myrkytyskeskukseen. Onneksi sieltä sanottiin ettei tarvi ambulanssia.

Edellisen selkkauksen jälkeen se nukku vähän väliä sängyn vieressä lattialla, koska sen "selkä oli kipeänä". Kun menin yökylään tyttöjen kanssa, se rupes valehtelemaan mulle, että se on sairas ja joutuu elinsiirtoon. Jouduin kyselemään muilta ihmisiltä puhuukohan se totta vai ei. Terveydenhoitajasiskoni sanoi ettei haimalle tehdä elinsiirtoja. Sain sulhasen kiinni valheesta ja sen oli pakko myöntää valehdelleensa. Syyksi valheeseen hän antoi, että oli vihanen. Hän oli vihainen koska olin yökylässä tyttöjen kanssa! Sen jälkeen yritin erota. Aluksi olin helpottunut. Olin kuitenkin niin ahdistunut ja heikko että eroahdistuksissani soitin sulhaselle ja palattiin yhteen.

Eroyrityksen jälkeen hän paransi tapojaan. Hän ei enää uhannut tehdä itselleen enää mitään. Hän ei syönyt lääkkeitä tai "pyörtyillyt". Se pelkäsi niin paljon mun jättävän sen, ettei se enää uskaltanut. Mutta musta tuli vainoharhainen. Kun hän kysyi minne menin, ahdistuin ja tulkitsin pienetkin asiat omistushaluisuudeksi. Se soitteli paljon perään ja kysyi "viattomia kysymyksiä". Kuulin myös myöhemmin että se soitti mun isälle ja tarkisti että olin varmasti äidin ja isän luona käymässä, niinkuin olin sanonut. Vaikka hän ei ollut enää niin kamala, mun usko siihen suhteeseen alkoi kuihtua. Roikuin hänessä pitkään, koska olin todella kiintynyt häneen ja sain mielihyvää hänen läheisyydestään. Yritin urheasti ajatella, ettei kukaan ole täydellinen, en minäkään ole aina ollut helppo. Meillä ei ollut muuta yhteistä kuin läheisyys. Hän edelleen näytti pettyneeltä, kun sanoin lähteväni ulos ilman häntä. Alkoi tuntua vaan siltä, etten "viitsi" enää ottaa yhteyttä ystäviin, ettei se näy mun sulhasen käytöksessä. Silloin tajusin että en jaksa enää ja pilaan oman elämäni. Aloin puhumaan hänelle paljon mun tunteista, että tuntuu ettei me kuuluta yhteen. Hän ei edes käyttäytynyt vaikeasti kun puhuin niistä tunteista. Kaipasin vastavuoroisuutta ihmissuhteessa, eikä narsisti antanut sellasta. Sanoin hänelle päin naamaa, että hänen pitäisi pakata tavaroitaan mun asunnosta ja etsiä toinen asuinpaikka. Hän aneli että puhuttaisiin vielä. Suostuin puhumaan. Kun sanoin ettei meillä ole mitään yhteistä, hän yritti epätoivoisesti saada meille jotain yhteistä. Hän yritti kiinnostua mun jutuista. Yritin opettaa sitä piirtämään, mutta se kyllästyi siihen. Näytin sille mun maalauksia ja piirustuksia. Ensin se esitti että se tykkää niistä, mutta sitten huomasin että sitä alkoi vaan harmittamaan. Kävin viikonloppuna mummin luona ja jätin sen raukkamaisesti puhelimella soittaen. Käskin sen suunnitella muuttoa pois mun asunnosta. Mummi oli kertonut myös seurustelleensa narsistin kanssa ja löysin tosi paljon samoja käyttäytymismalleja miten mummiani kohtaan oli käyttäydytty. Valehtelua, manipulointia, huomionkipeyttä, puutteellista kiinnostusta muiden asioihin, mustasukkaisuutta.

Ex-sulhanen lähtee asunnostani kuulemma tänään. Olen majaillut vanhempieni luona. Sisällä on tosi tyhjä ja ontto olo. Nyt vasta tajuaa kuinka on tuhlannut elämäänsä. Onneksi vain vajaa pari vuotta. Olen lukenut täällä, kuinka monet ovat kestäneet jopa yli 20-vuotta. Tuntuu sairaalta, miten olen elänyt ihmisen kanssa ja rakastanut ihmistä, joka ei välitä minusta. Kyllä hän minua rakasti, muttei välittänyt. Kovin hän aina kehui, kuinka olen kaunis ja ihana. Hänellä oli kaunis mielipide siitä, että ihmisen luonne on tärkeämpää kuin ulkonäkö. Harmi ettei hän vain toteuttanut sitä itsessään, sillä hänen luonteensa oli todella ruma.

Onko täällä muita, joiden kumppani on hallinut itkemällä ja näyttelemällä pahaa oloa?

Ps. Anteeksi jos käytin liikaa Porin murretta

Hei,

Mun entinen avomies ei osannut itkeä eikä tuntenut empatiaa. Olin ahdistunut, koska tuntui, että hän imi minusta energiaa. Eräässä englanninkielisessä YouTube-videossa todetaan, että narsisti antaa toisella kädellä ja toisella kädellä hän ottaa. Muutin pois. Kävi ilmi, että hänen kykynsä hoitaa raha-asioita oli surkea. Minulle se aiheutti turvattomuutta, ja lopussa jo kauhistutti ne postiluukusta putoilevat valkoiset kirjekuoret. Hän näytteli alussa kaikkea muuta kuin oli. Nimenomaan narsisti näyttelee, puhuu ja lupailee asioita pelatakseen omaa peliään. Mutta se peli ei pääty, se alkaa aina uudelleen ja uudelleen. Lopulta narsisti sotkeutuu omiin valheisiinsa ja joutuu vaihtamaan pelinappulansa eli uhrit toisiin. Luulisi, että olisi raskasta jo narsistille itselleenkin tuo jatkuva näytteleminen.

Susannah kirjoitti:Lopulta narsisti sotkeutuu omiin valheisiinsa ja joutuu vaihtamaan pelinappulansa eli uhrit toisiin. Luulisi, että olisi raskasta jo narsistille itselleenkin tuo jatkuva näytteleminen.

Sain hiljattain tietää että ex-sulhasellani on jo toinen. Sillä oli jo pari viikkoa sen jälkeen kun jätin sen. Näen asian niin että hän on "vaihtanut pelinappulaa". Hän sanoi ettei voisi elää ilman mua, ja olisi tappanut itsenä jos ei olisi saanut mua. Kun olin jättänyt sen, näin painajaisia että se tulee mun luo ja ampuu itsensä. Ja nyt se on vaan ettiny toisen nopeasti tilalle. Niin kipeetä. Toisaalta oon helpottunu ettei se oikeasti tapa itseään mutta käy niin sääliksi tota sen uutta naista...

Susannah kirjoitti:Muutin pois. Kävi ilmi, että hänen kykynsä hoitaa raha-asioita oli surkea. Minulle se aiheutti turvattomuutta, ja lopussa jo kauhistutti ne postiluukusta putoilevat valkoiset kirjekuoret

Meidänkin postiluukuista tuli koko ajan ulosottokirjeitä. Raha ei pysynyt sen käsissä. Se oli veloissa ja silti meni moottoripyöräkurssille joka maksoi 700 euroa. Hän vain halusi ostaa kaikkea kivaa. Minua väsytti ruokkia sitä ahmattia.

Susannah kirjoitti:Olin ahdistunut, koska tuntui, että hän imi minusta energiaa.

Minusta tuntui kanssa siltä, että hän imi musta elämää pois. Äiti ja isäkin sanoi niin. Se, että hän tarvitsi huomotani ihan koko ajan, ahdisti minua. Minua ahdisti tuntea pahaa omaatuntoa, että tykkäsin viettää aikaa muidenkin ihmisten kanssa kun hänen kanssaan. Tuntui etten voinut syventyä harrastuksiini, koska sulhaseni tarvitsi minua niin paljon. Nyt kun olen ollut jo yli kuukauden erossa hänestä, mun luovuus ja entinen luonne on alkanut tulla takaisin esiin. Sitoutumiskammo on vaan jääny.

Susannah kirjoitti:Mun entinen avomies ei osannut itkeä eikä tuntenut empatiaa.

Niin, mutta ihmettelenkin, voiko ihminen joka itkee koko ajan saadakseen huomiota, olla narsisti?
Toisaalta luonnehäiriöt ei oo ollenkaa yksiselitteisiä asioita....

Kyllä. Tuontyypinen parkuminen ja äärimmäinen huomionhaku on juurikin tapa saada huomiota ja oma mieli läpi. Ei ihmissuhteen ole tarkoitus olla totaalista. Periaatteessa samaa todellisuuden sumentamista ja terroria, mutta hiukan eri menetelmillä. Mulla oli miesystävä joka oli kai diagnostisoidusti tätä jota ennen sanottiin rajatilaisuudeksi. Samaa nippua edustava persoonaallisuushäiriö. Läheisyyttä oli ja se piti mut kiinni, mutta tolkutonta roikkumista.

Mielenterveystalon sivuilla sanotaan:
B-klusteriin kuuluvat epäsosiaalinen (F60.2), epävakaa (F60.3), huomionhakuinen (F60.4) sekä narsistinen persoonallisuushäiriö (F60.8).

Epävakaaseen persoonallisuuteen taas kuuluu mielialojen ja suunnitelmien ailahtelevuus sekä impulsiivisuus, josta seuraa usein ihmissuhdemyllerryksiä ja masennusoireita. Huomionhakuinen persoonallisuus pyrkii hankkimaan erilaisin keinoin huomiota, ja altistaa itsensä parisuhderistiriidoille, sekä huomion puuttuessa myös masennusoireille. Narsistisessa persoonallisuudessa tavoittelun kohteena on arvostus, ja sitä leimaa usein epärealistiset kuvitelmat omista kyvyistä.

Aika lyhyesti, mutta tekosairaudet mm virtsavaivat unettomuus laihtuminen, yleinen heikkous, paniikki ym olivat milloin mikäkin käytössä. Lääkkeet ja niillä uhkailu, kuolemallla ja itsemurhalla uhkailu. Tapan hänet nälkään jos olin ostanut väärää jogurttia, en hänen lempimauaan. Poliisi tulee ja laittaa minut vankilaan murhasta.

"Sain hiljattain tietää että ex-sulhasellani on jo toinen. Sillä oli jo pari viikkoa sen jälkeen kun jätin sen. Näen asian niin että hän on "vaihtanut pelinappulaa". Hän sanoi ettei voisi elää ilman mua, ja olisi tappanut itsenä jos ei olisi saanut mua. Kun olin jättänyt sen, näin painajaisia että se tulee mun luo ja ampuu itsensä. Ja nyt se on vaan ettiny toisen nopeasti tilalle. Niin kipeetä. Toisaalta oon helpottunu ettei se oikeasti tapa itseään mutta käy niin sääliksi tota sen uutta naista..."

Ei narsisti anna kenenkään mennä, jollei sillä ole uutta Lähdettä tiedossa.Lähde on sen polttoaine ja se ei siitä luovu, ennen kuin uusi polttoaine, jolla hän käy, on varmaa.

Ja jos uusi polttoaine näyttää ehtyminen merkkejä voi aina palata ja yrittää käyttää vanhaa polttoainetta uudestaan. Näin se menee.