KESKUSTELUFOORUMI

Tässä oma tarinani narsistisen miehen pelinappulana.

Kaikki alkoi, niin kuin sadussa. Olin nuori, alle 20 -vuotias, juuri eronnut avoliitosta alkoholisoituneen miehen kanssa, muuttanut uuteen kaupunkiin ja yhtäkkiä eteeni ilmestyi mies, joka oli kaikin tavoin täydellinen. Täydellinen ulkonäöllisesti, luonteeltaan ja teoiltaan. Rakastuin salamannopeasti tähän helposti lähestyttävään mieheen ja muutaman viikon seurustelun jälkeen päätimme alkaa seurustella ihan virallisestikin.

En ollut koskaan kokenut niin suurta ihastuksen tunnetta, kuin silloin. Muistan vain niistä ajoista, että olin niin onnellinen. Hehkutin tätä miestä ystävilleni ja kerroin innoissani, miten olin saanut ystävänpäivälahjan, vaikka olimme tunteneet vasta muutaman viikon. Ystäväni ja läheiseni koittivat varoitella, että mies kuulostaa liian täydelliseltä ollakseen edes totta.

Kului muutama kuukausi ja muutimme yhteen. Suhteemme oli todella intohimoinen ja vietin kaiken mahdollisen vapaa-aikani miehen kanssa. Mies sai oloni tuntumaan kauniilta, vahvalta ja tunteikkaalta. Juuri siltä, mitä edellinen mieheni ei ollut saanut minussa aikaan. Tunsin eläväni.

Riitelimme muutaman kerran isommin seurustelumme alkuaikoina. Aloin saamaan selville miehestäni erinäisiä asioita. Hän oli edelleen kirjautuneena muutamille kyseenalaisille seuranhakusivuille ja satuinkin vahingossa näkemään sivuston miehen sivuhistoriassa. Mies sanoi, että huolehdin ihan turhaan, ettei hän ole edes käynyt siellä. Olin ajoittain mustasukkainen kaiken maailman naisista, joista sain tietää, joita miehelläni oli ollut ennen minua. Jos oikein laskin, luku taitaa lähennellä 50:tä naista. Ajattelin, että no onpahan ollut villi sinkkuelämä.

Yhteen muutettuamme aloin huomaamaan kuukausien saatossa miehestä tiettyjä piireitä. Miehen menneisyydestä alkoi paljastua kummallisia asioita. Mies oli ollut ilmeisesti erityisen seksuaalinen ollessaan sinkku ja kerran perjantai-iltana miehen puhelimeen tuli viesti: "26v nainen ja 28 v mies. Hyvännäköinen. X -paikassa tänään klo. 18." Satuin näkemään tuon viestin, koska olin juuri hieromassa hänen hartioitaan. Menin tietysti aivan paniikkiin, koska ajattelin, että mies pettää minua. Minulla kesti noin kuusi tuntia saada miehestä ulos tieto, että hän tuntee kyseisen tyypin ja on harrastellut tällaisia juttuja ollessaan sinkku. Mies yritti viimeiseen asti kiistää kaiken ja loppujen lopuksi paljastettuaan kaiken hän alkoi sättiä minua, miten hirveä olen, kun puutun hänen menneisyyteensä. Minusta ja omista seksikokemuksistani hän tiesi tuossa vaiheessa jo kaiken ja muistutteli minulle niistä melkein päivittäin.

Hänen mielestään minulla ei saanut olla miespuolisia ystäviä, enkä saanut lisätä esimerkiksi Facebookini yhtäkään miestä, koska se tekisi minusta mieheni sanojen mukaan lutkan. Mies toimii itse sosiaalisessa ammatissa ja on tekemisissä naisten kanssa päivittäin kasvotusten ja sosiaalisessa mediassa.

Kun vietimme aikaa kotona, mieheni oli todella tarkka esimerkiksi siitä, miten saan syödä. Jos haarukka kolahti hampaisiin, hän huomautti siitä toruvasti. Jos join vettä liian nopeasti, hän sätti myös siitä. Jos nenäni sattui vuotamaan syömisen aikana, hän huomautti miten kamalalta niiskuttamiseni kuulostaa ja kun en suostunut niistämään nenääni, hän vaihtoi huonetta. Jos pyykit eivät tuoksuneet tarpeeksi hyviltä, hän huomautti siitä. Pidin asunnon tip top, tiskasin, pyykkäsin, imuroin, tein kaikki kotityöt, silti hän löysi aina jotain huomautettavaa.

Jos nukahdin sohvalle, hän suuttui minulle ja mökötti koko seuraavan päivän. Olin kuulemma epäkohtelias, kun en valvonut hänen kanssaan. Usein hän sitten valvottikin minua tahallaan. Mies tutki tietokoneeni ja puhelimeni säännöllisesti ja vaati aina tietää kaikkiin salasanat. Mies epäili minua jatkuvasti pettämisestä, vaikka olin aina ollut miehelleni uskollinen. Itse en koskaan päässyt mieheni puhelimelle ja jos halusin nähdä jotain, sain katsoa kännykkää ainoastaan niin, että se oli miehen kädessä. Jos naispuolinen ihminen yritti kaveerata kanssani, oli hän mieheni mielestä todennäköisesti lesbo. Kaikki ystäväni olivat typeriä bimboja ja huoria, joiden kanssa vietin huolestuttavan paljon aikaa. Viimeiset puoli vuotta lähimmät ystäväni olivat hänen mukaansa huoria, ja hänellä oli oikeus heitä haukkua, koska hän ei tunne näitä ihmisiä ja näillä ihmisillä ei olisi mitään asiaa vaikkapa häihimme. Hän haukkui myös perheeni ja korosti aina, miten typeriä perheenjäseneni ovat ja miten hänen perheensä on aina tukenut minua.

Kun riitelimme, mies ei antanut minun nukkua. Hän valvotti minua puhumalla ja torumalla minua tuntikausia putkeen. Jos meinasin nukahtaa, hän heitti kylmää vettä sänkyyn. Itkin paniikinomaisesti ja pakenin aina vessaan ja nyyhkytin siellä. Kerran hän otti kännykkänsä kameran esille, pakottautui vessaan ja sanoi, että ottaa minusta videota, miten mielisairas olen, kun itken niin hysteerisesti. Olen herkkä palelemaan ja jos riitelimme, mies laittoi keskellä talvea parvekkeen oven ja kaikki ikkunat auki, repi peiton pois päältäni ja nauroi ivallisesti, että minä en nuku niin kauan, kuin tämä riita on selvitetty. Viimeisimmässä riidassa hän suuttui ja heitti matkalaukun otsaani. Eräässä riidassa hän heitti kännykkäni lattialle ja kosketusnäyttö oli sen jälkeen sirpaleilla. Toisessa riidassa hän heitti juuri lautaselle kokoamani ruuat lattialle. Kävihän kerran niinkin, että hän tarttui jaloistani, kun olin sängyssämme ja raahasi minut lattialle. Olimme riidelleet ja minulla ei ollut kuulemma mitään oikeutta nukkua "hänen sängyssään" . Jälkeenpäin hän ei myönnä, että tuo raahaaminen oli väkivaltaa. Kerran hän otti keittiöveitsen ja lukittautui vessaan. Hän uhkasi usein tappavansa itsensä, kun riitelimme. Kerran, kun olin paennut häntä ystäväni luokse, hän lähetti kuvan, jossa oli 5 lääkepurkkia ja sanoi ottavansa niistä annoksen.

Riitamme olivat monta tuntia, joskus jopa koko yön kestäviä painajaisia. Menin monesti töihin silmät itkusta turvonneena, kurkku karheana ja kipeänä monen tunnin itkemisestä. Mies ei koskaan lohduttanut minua ja haukkui, kuinka säälittävä olen, kun itken. Itkeminen on kuulemma vain oman itsensä säälimistä. Mieheni sanat saivat minut itkemään yhä enemmän ja usein itkin monta tuntia putkeen. Silloin mies laittoi telkkarin kovemmalle tai tuli huutamaan vessan ovelle, että "lopeta se rääkyminen". Nuo päivät tuntuivat, kuin sumulta. Yritin lähestyä miestäni riidoissamme monta kertaa, koskettaa häntä ja pyytää anteeksi, mutta hänen mielestään en osannut pyytää anteeksi. Hän vaati minua keksimään uusia tapoja pyytää anteeksi ja pyytämään sitä hänen tavallaan, mutta en koskaan saanut selville, mikä se tapa sitten olisi.

Miehellä oli muutenkin tapana vaatia minulta koviakin fyysisiä suorituksia, jotta hän olisi tyytyväinen. Hän vaati esimerkiksi hierontaa päivittäin, mutta itse ei voinut antaa sitä minulle, koska hänen sormissaan oli kuulemma jokin hermovaurio. Mieheni oli yli satakiloinen lihaskimppu, joten olin aina hiestä märkänä, kun olin hieronut häntä. Nyt kun päästiin fyysiseen läheisyyteen, niin kerron muutaman sanan seksuaalisesta läheisyydestä. Minusta tuntui aina, että minulla ei ollut, eikä saanut olla mitään tarpeita. Mies halusi seksiä päivittäin. Joskus jopa kaksi kertaa päivässä. Jos en antanut, hän otti. En viitsinyt sanoa mitään vastaan, koska siitä olisi seurannut päivien mykkäkoulu ja mollaaminen. Vaikka sanoin, että sattuu, niin se ei mieheni menoa haitannut. Silloin hän painoi vain lujempaa ja nauroi päälle.

Jos mieheni aiheutti riitaa, hän sai aina minut näyttämään syylliseltä. Sen lisäksi hänellä oli aina oikeus kaikkeen, jonka hän kuitenkin minulta kielsi jollakin verukkeella. Itse hän oli sairaalloisen mustasukkainen, mutta haukkui minua useasti sellaiseksi. Jossain vaiheessa kuvaan tuli myös huora ja lutka. Lutka tai äpärä oli ihan päivittäinen lempinimeni ja huoraa hän käytti silloin, kun riitelimme, äpäräksi sanoi silloin, kun halusi osoittaa, että olen hänen mielestään typerä. Olen syntynyt ennen vanhempieni avioliittoa ja ilmeisesti hän halusi tehdä äpärä -sanalla minulle sellaisen olon, että minun ei olisi koskaan pitänyt syntyäkään tänne. Mies haukkui ja alensi päivittäin muita ihmisiä. Naisia hän palvoi ja seuraili ihan päivittäin. Jos itse satuin avaamaan jonkun samanlaisen keskustelun, olin negatiivinen ihminen. Negatiivinen olin hänen mielestään aina muutenkin. Omasta mielestään hän oli positiivinen, kiltti ja läheisensä huomioonottava ihminen, jota minä yritin muuttaa. Omasta mielestäni yritin vain miellyttää miestäni parhaani mukaan, että hän olisi pysynyt tyytyväisenä. Kotona kuljin varpaillaan ja yritin aina tunnustella, millä fiiliksellä mieheni on. Kaiken tein kuitenkin silti väärin. Miehelläni oli tapana peilailla itseään monia kertoja päivässä ja vaatia minulta kehuja. Kehuin häntä päivittäin komeaksi tms., mutta kun pyysin kehumaan minua, niin minä en kuulemma kehuja tarvinnut, koska sain niitä muilta miehiltä päivittäin.

Kaikista pahinta oli, kun suhteemme loppuaikoina minulle selvisi, että olen raskaana. Mieheni hylkäsi minut emotianaalisesti aivan täysin, eikä puhunut minulle kahteen viikkoon mitään. Päädyin tekemään keskeytyksen, jossa mieheni ei tukenut minua yhtään. Kun olin käynyt terveysasemalla ottamassa ensimmäisen keskeytyspillerin, mieheni huusi minulle autossa: "Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut jostain vauvasta, jota en ole koskaan nähnytkään" ja "Mistä minä olisin voinut tietää, että mun olisi pitänyt tulla sinne terveysasemalle mukaan. Sun vika, kun et pyytänyt mua sinne!". Kun yritin kertoa tuntemuksistani raskaana olemisesta, olin kuulemma itsekäs ja puhuin vain itsestäni. Olin niin väsynyt, että makasin vain sängyssä ja kun itkin tyynyyn pahaa oloani, mies ei lohduttanut ja sätti vain miten typerä olen ja sanoi, että "Mitä siinä keskeytyksessä nyt on, sehän on ihan helppo toimenpide, mitä sä nyt itket". Jälkeenpäin mies väitti, että olisi halunnut tukea minua, mutta ei "viitsinyt" lähestyä, koska pelkäsi torjuntaani. Kun keskeytyksestä oli kulunut muutama kuukausi, mies sanoi, ettei vauva sopisi hänen elämäänsä, kun yritin alkaa siitä puhua uudelleen. Minä en kuulemma pystyisi tekemään niin paljon kompromisseja, että hän voisi pyrkiä omiin tavoitteisiinsä vauvan kanssa.

Koskaan hän ei kunnolla pyytänyt anteeksi. Loppujen lopuksi pakenin turvakotiin ja aloin vihdoin hahmottaa tilannetta ammattilaisten avulla. Tämä ei ole normaalia. Elämääni tupsahti myös jostakin syystä ihmisiä, jotka olivat olleet samanlaisessa parisuhteessa. Aloin näiden ihmisten avulla nähdä asioita ulkopuolisin silmin. Nykyään mies on saanut kaikki läheisensä minua vastaan. Kaikista kamalimmalta tuntuu se ajatus, että kukaan ei tule koskaan uskomaan minua. Vielä pahemmalta tuntuu se, että mies ei tule koskaan ymmärtämään tekojaan eikä tule koskaan pyytämään anteeksi. Hänen mielestään hän on uhri ja minä käytän henkistä väkivaltaa. Ja tiedättekö, mikä tuntuu vielä tätäkin pahemmalta? Se syyllisyys, joka mulla on itseäni kohtaan, että olen itseni antanut rakastua tällaiseen ihmiseen. Koska vaikka kuinka yritän, se ihminen ei tule koskaan poistumaan mielestäni. En varmaan koskaan lakkaa rakastamasta häntä.

Olemme nyt muuttaneet erilleen, mutta tapailleet silti. Kuitenkin aina tavatessamme tunnistan noita kontrolloivia piirteitä. Mies syyttää minua siitä, että muutin pois. Hän ei ymmärrä, mitä on tehnyt väärin. Hän sai häädön asunnostaan riitelymme vuoksi. Siitäkin hän syytti minua, kun itkin "turhaan" hysteerisesti keskellä yötä. Sittemmin hän on katkaissut yhteydenpidon minuun ja sanoo minulle, etten ole koskaan tukenut häntä. Tuntuu niin epäreilulta, koska olen yrittänyt kaikkeni miellyttää tätä ihmistä. Läheisensä hän on myös saanut ajattelemaan, että minä olen mielisairas ja paha ihminen. Hän ei yritäkään korjata tilannetta. Olen nyt vihdoin alkanut saada tarpeekseni, kun olen taas flunssassa varmaan viidettä kertaa tänä vuonna. Tuntuu siltä, että tuo henkinen kiduttaminen on saanut kroppani taas pettämään. Olen päättänyt, että minun on pakko jättää tuo ihminen taakseni ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Toivottavasti pystyn saamaan voimaa siihen.

Niin ja, jos syitä alkaa miettiä, miksi mieheni on, mikä on, niin voisi löytyä hänen lapsuudestaan. Hänen isänsä hakkasi mieheni siskoa ja äitiä mieheni nähden ja oli todella raaka myös miehelleni. Loppujen lopuksi heidän isänsä sekosi jossakin uskonlahkossa totaalisesti ja sai jonkun kehosta irtautumisen kokemuksen ja kuuli ääniä päänsä sisältä. Onko se psykopatiaa, vai mitä, en tiedä? Monesti olen ajatellut, että olen ollut vain koston väline miehelleni, jolle hän yrittää kostaa kaiken sen pahan olon, jota on lapsuudessaan kokenut.

Nyt yritän alkaa rakentaa elämääni uudelleen ja pysyä erossa tuosta miehestä. Tiedän, että se tulee olemaan elämäni vaikein kokemus.

Minä taas epäilen että elämäsi vaikein kokemus on ohitse kunhan et enää ole yhteyksissä miehesi kanssa. Suhteessanne on tarinasi mukaan ollut niin rankkaa henkistä väkivaltaa, että olisi vaikea ymmärtää miten elämäsi pahenisi tuollaisen suhteen loppumisen myötä. Eikä se ole edes jäänyt pelkäksi henkiseksi väkivallaksi, vaan hän on raahannut sinua väkisin, ei ole ottanut huomioon että sinua sattuu rakastelun aikana ja palelluttaa sinua tahallaan. Se on tosi raakaa ja julmaa käytöstä. Kukaan ei ansaitse sellaista. Hän aiheuttaa sinulle hysteerisiä itkukohtauksia, eikä häpeä sitä vaan huutaa sinulle. Tuntuu ettei hän rakasta sinua vaan hän haluaa omistaa ja hallita. Miksi joku joka rakastaa toista, aiheuttaa noin suurta kärsimystä toiselle tahallaan?

Narsistit tarvitsevat jonkun, jota he voivat käyttää tarpeisiinsa. He saattavat kutsua sitä rakkaudeksi, kukapa tietää. Luulenpa että miehesi etsii tilalle heti uuden naisen jota voi käyttää tarpeisiinsa. Jätin sulhaseni toukokuun puolessavälissä. Facebookissa oli jo kesäkuun 1.päivä ilmoitus että hän on uudessa suhteessa. Olen ollut reilun kuukauden ilman häntä ja elämä alkaa helpottaa. Muistan kuitenkin sen tuskan eron jälkeen. Kärsin niin että huusin surusta. Sen vaiheen jälkeen elämä nostaa taas päätään. Vihdoinkin voin nähdä ystäviäni ilman pahaa omaatuntoa. Ajattele sitä että voit nähdä ystäviäsi ilman että tarvii ajatella sun miestäs joka haukkuu sun ystäviä bimboiksi ja lutkiksi. Ajattele sitä kuinka paljon parempaa elämä olisi.

Tulen tänne vielä lisäämään. Tämän kahden kuukauden tapailumme aikana sovimme, että yritämme tosissaan uudelleen emmekä tapaile muita. Viime viikon maanantaina sain oma tekemäni Facebook feikki profiilin kautta tietää, että mieheni oli pettänyt minua kahden viikon ajan ja samalla nähnyt minua. En olisi varmaan koskaan saanut tietää, jollen olisi tehnyt feikkiprofiilia Facebookiin (mieheni oli estänyt minut joka paikassa)
Huvittavinta tässä on se, että kavereilleen hän on selittänyt, että olemme kokonaan eronneet ja kun sain tietää pettämisestä, hän syytti siitä minua ja sanoi, että MINUN luottamuspulani ajoi meidät tähän tilanteeseen.

Mieheni on elänyt kaksoiselämää ties kuinka kauan, en yhtään ihmettelisi vaikka muita naisia olisi ollut myös suhteemme aikana. Viikko siitä, kun sain tietää pettämisestä, mieheni lähti tämän naisen kustantamalle matkalle, josta nainen postaa yhteiskuvia heistä. Kehonkieli ei valehtele, mitä on meneillään. Samaan aikaan hän laittelee viestiä minulle ja kyselee, haluanko yrittää uudelleen ja yrittää tivata onko minulla jotakin uutta. Mieleni ei voi vaan käsittää kaikkea tapahtunutta ja tunnen niin suurta pettymystä ja surua, miten minua on viilattu täysin linssiin ja hyväksikäytetty. Ja mieheni ei nää itsessään vikaa, on uskomatonta. Nyt on siis todistettu sekin, että narsisti pettää aina. On niin epäreilua, että tuollainen sairas ihminen voi jatkaa elämäänsä, niinkuin minua ei olisi ollutkaan ja minä joudun nuolemaan haavojani ties kuinka pitkään.

kevättuuli kirjoitti:Tulen tänne vielä lisäämään. Tämän kahden kuukauden tapailumme aikana sovimme, että yritämme tosissaan uudelleen emmekä tapaile muita. Viime viikon maanantaina sain oma tekemäni Facebook feikki profiilin kautta tietää, että mieheni oli pettänyt minua kahden viikon ajan ja samalla nähnyt minua. En olisi varmaan koskaan saanut tietää, jollen olisi tehnyt feikkiprofiilia Facebookiin (mieheni oli estänyt minut joka paikassa)
Huvittavinta tässä on se, että kavereilleen hän on selittänyt, että olemme kokonaan eronneet ja kun sain tietää pettämisestä, hän syytti siitä minua ja sanoi, että MINUN luottamuspulani ajoi meidät tähän tilanteeseen.

Mieheni on elänyt kaksoiselämää ties kuinka kauan, en yhtään ihmettelisi vaikka muita naisia olisi ollut myös suhteemme aikana. Viikko siitä, kun sain tietää pettämisestä, mieheni lähti tämän naisen kustantamalle matkalle, josta nainen postaa yhteiskuvia heistä. Kehonkieli ei valehtele, mitä on meneillään. Samaan aikaan hän laittelee viestiä minulle ja kyselee, haluanko yrittää uudelleen ja yrittää tivata onko minulla jotakin uutta. Mieleni ei voi vaan käsittää kaikkea tapahtunutta ja tunnen niin suurta pettymystä ja surua, miten minua on viilattu täysin linssiin ja hyväksikäytetty. Ja mieheni ei nää itsessään vikaa, on uskomatonta. Nyt on siis todistettu sekin, että narsisti pettää aina. On niin epäreilua, että tuollainen sairas ihminen voi jatkaa elämäänsä, niinkuin minua ei olisi ollutkaan ja minä joudun nuolemaan haavojani ties kuinka pitkään.

Etkai enää aio antaa hänelle periksi, jos hän pyytää sinua takaisin? Olen aika varma että ansaitsisit paljon parempaa. Ehkä joku päivä vielä ihmettelet, miten olet voinut rakastaa noin kamalaa ihmistä. Itsekin ihmettelen miten olen voinut rakastaa ihmistä, joka manipuloi minua ja vei minulta kaiken elämän...