KESKUSTELUFOORUMI

Hei kaikille!
Löysin tämän sivuston, kun surffailin ja etsin tietoja TAAS kerran narsismista. Tilanteeni on kovin tuore, alkushokki alkanut vasta helpottaa. Heti huomenna haen työterveyshuollosta apua...
Muutama vuosi sitten aviomieheni päätti elämänsä oman käden kautta, sotkettuaan elämänsä täysin. Hänellä oli narsistisia piirteitä siten, että hän ensin teki pari vuotta elämästäni täydellistä kaikin puolin, mutta sitten yksi kaunis päivä (aurinko paistoi silloin ja silitin verhoja juuri ostamaamme yhteiseen asuntoon) kaikki kaatui ja alkoi vuosien piina! Ylämäki - alamäki! Sitä piisasi! Pyörityksessä oli mukana alkoholi, työasiat, ihmissuhteet, raha... Aina kun yritin riuhtaista itseni irti, hän jollain ihmekonstilla sai minut kiskaistua takaisin jatkamaan yhteistä elämää... Kaikki loppui siihen, kun hän oli mennyt henkisellä puolella (muutenhan hän ei tehnyt elämästäni hlvettiä, kuin henkisesti) liian pitkälle ja hän tiesi, etten koskaan anna anteeksi hänen sanojaan ja avioero on väistämätön. Hän päätti lähteä tästä maailmasta oman käden kautta ja jättää minut, ennen kuin kerkesin toteuttaa aikeeni ja jättää hänet.
Nyt, muutama päivä sitten, yksi parhaista ystävistäni osoittautui narsistiksi.
Olin epäillyt näin olevan jo kauan sitten, kun meillä oli jonkinlainen välirikko. Mutta nyt... kaikki tuli silti karmeena shokkina!
Hän tuki minua mieheni pois menon jälkeen melkoisesti ja tunsinkin olevani hänelle ikuisesti kiitollisuuden velassa. Mutta. Enää en todellakaan tunne niin!
Sain melkoisen valheiden ryöpyn kuulla itsestäni (tosiasiassa hän puhui itsestään) tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni, sanomisistani, tunteistani ja vaikka mistä! Se oli aivan hirveää!!! Olin niin järkyttynyt, etten saanut sanaa suustani! Lähdin vaan pois heti kun pääsin lähtemään sieltä missä olimme.
Hän uhosi kostavansa, maksattavansa kalliisti... niimpä. Kun en enää suostunut hänen esiliinakseen, sätkynukekseen... Melko todennäköistä onkin, että hän yrittää tuhota kaikki ihmissuhteeni valehtelemalla. Olen niin väsynyt, etten jaksa edes välittää! Odotan vaan huomista päivää ja pääsyä mahdollisimman pian ammatti-ihmisen puheille!

Hei, toivottavasti saat hyvää ammattiapua.
Mutta mitä tulee tuohon 'ystävääsi' niin varmuudella tietää, että kyseessä on narsisti siitä, että kun alkaa tehdä pesäeroa tai muuten pitämään puoliansa, niin saa saman tyypin yhtäkkiä päällensä. Syytellään kaikesta, itsekkyydestä, välinpitämättömyydestä yms yms ja nimenomaan sen takia, kun ei enää olekaan heidän sätkynukkenaan! Oikeita itsekeskeisiä p...sia. On se niin karseeta kun ensin on saanut jostakusta kunnon otteen ja sitten toinen alkaakin pyristellä otteesta irti - niin kyllähän se päähän ottaa. Hän lähtee varmaan etsimään uutta sopivaa uhria, kun et enää suostu pompoteltavaksi.
Ei muuta kuin voimia sinulle! Ja muista, että näitä häiriintyneitä on ehkä joka 4:s Suomessa, joten heitä riittää kyllä. Ainoa, millä voimme suojautua on kehittää itsetuntemustamme ja hyväksyä ja rakastaa itseämme oikeasti. SIlloin on turvassa tällaisilta hyväksikäyttäjiltä.

Tsemppiä sinulle !

Tänään sen sitten kuulin... ammatilaisen suusta... surullista olin todellakin oikeassa arvailujeni suhteen... ... no, minä selviydyn kyllä... Mutta; sitä tässä olen jonkinlaisen uudelleen järkyttymisen keskellä miettinyt, mistä oppisi tunnistamaan luonnehäiriöisen ihmisen... ennen kuin on liian myöhäistä... Ei ainakaan kannata olla sinisilmäinen, hyväluontoinen ja kiltti... sellaisiin luonnehäiriöiset iskee ensimmäisenä...

Usein ystävyys ja rakkaus kehittyy vähitellen ja luottamuksen kautta. Eiköhän näissä ole se juttu kun muissakin petoksissa, että jos joku on liian hyvää ollakseen totta, niin sitten se ei ole. Ei menetetä uskoa ihmisiin, suurin osa meidän tutuista on kuitenkin enimmäkseen luotettavia, eivätkä saa aikaan loputonta ahdistusta, niin kuin nuo muutamat.

Olin oikeassa; kaikkensa hän tekee, tuhotakseen minut. Lakiasioihin olen jo perehtynyt. Perättömistä puheista on näköjään lakinsa... Aivan uskomaton juttu! Ei tätä meinaa vieläkään todeksi uskoa! Mutta siitä olen kiitollinen, että olen saanut tälläisen luonteen... ja kun pahemmastakin olen selvinnyt (mieheni kuolema) niin eihän tämä ole mitään siihen verrattuna!

Itse pääsin irti narsisti"ystävästä" pari kk sitten. ja kyllä sen eron tuntee, kun ei ole enää tekemisissä sairaan ihmisen kanssa. olo on helpottunut! mutta kyllä hän tekee tuolla kylällä kaikkensa uuden uhrinsa tuella, että moni kaverini on yhtäkkiä kaikonnut ympäriltäni. eivät tervehdi eikä juttele, kun nähdään. saan vain outoja katseita, ihan kuin olisin sanonut tai tehnyt jotain niin julmaa. ja niinhän narsisti onkin varmasti antanut ymmärtää, vaikka oikeasti hän puhui minulle kyseisistä ihmisistä vaikka mitä. narsisti"ystäväni" muuttui välittömästi, kun aloin ottamaan häneen etäisyyttä. kun näimme, puheenaiheet oli diipadaapaa, mistä ei irronnut tietenkään mitään josta olisi hyötynyt. yhtäkkiä hän alkoi haastamaan riitaa facebookissa, jossa ruodimme "ystävyyttämme" moneen kertaan, kuinka hän on ollut paras ystävä ja heidän perhe tehnyt kaikkensa meidän perheen eteen, olleet niin auttavaisia ja tässä kiitos. ja vaikka kuinka selitin tilannetta, mistä hän suuttui ja kuinka minä asian näen, niin eihän hän osannut ajatella omaa osuuttaan, koska ollut niin paha olla, kuten hän asian ilmaisi. eikä ymmärtänyt sanomaani ollenkaan. ja tein niin tai näin, aina väärinpäin. on vain kauheaa huomata, miten helposti ja nopeasti ihmiset uskovat narsistin puheita, minne maalaisjärki ja oma ajattelu katoaa??! itse kyllä alusta alkaen kuuntelin hänen puheita tarkalla korvalla, sen verran outo fiilis tuli alusta asti ja kuinka hän puhui muista, myös kavereistaan. mutta kun hän oli niin mukava ja avulias, ymmärtäväinen ja avoin, yhtäkkiä tyhjiö täytettiin. sain ystävän ja vielä naapurista! mutta vaikeaa tämä on, välillä enenmän välillä vähemmän. "ystäväni" yrittää nyt kaveerata kaikkien niiden kanssa, joihin olen tutustunut, mutta onneksi yksi äitikaverini oli hieman ihmetellyt hänen käytöstään ja kysyi asiasta ja uskalsin rehellisesti kertoa. hän oli kiitollinen että kerroin, tietää ettei usko mitään mitä puhuu ja osaa varoa, mitä puhuu tai kertoo.

lisäys vielä edelliseen kirjoitukseeni... hän laittoi viestiä että eikö lopetettaisi esittäminen että ollaan kavereita ja kaikki hyvin ja tähän vastasin hyvin ytimekkäästi, mitään kaunistelematta, ja olin jutellut hänen miehensä kanssa (joka oli hyvin manipuloitu uskomaan meistä vain pahaa). viikko tästä hän laittoi viestiä kuinka haluaisi istua saman pöydän ääreen minun ja ystäväni kanssa ja selvitettäisiin, kuka meistä valehtee, teki kaikkensa että minun ja ystäväni olisivat menneet poikki. vastasin vain ettei ole aikaa eikä mielenkiintoa niin siitähän se riemu repesi. viestiä tuli että tekee kantansa selväksi tavalla tai toisella, hänen suullaan ei puhuta! no hän on tehnyt kantansa selväksi ja hovi kerätty ympärilleen, onneksi olen silti vahva ja uskon itseeni ja tiedän mitä olen tehnyt ja sanonut ja mitä en. surullista silti ja päivittäin mietin, mutä olen tehnyt ansaitakseni tämän ja miksi minä! :/