KESKUSTELUFOORUMI

Onko kellään tällaista tai jotain vastaavaa; narsistinen vanhempi olisi halunnut toista sukupuolta olevan lapsen. Mutta satutkin syntymään 'väärään' sukupuoleen. MInulle kävi näin. Narsistiäiti halusi poikaa kovasti. Ensimmäinen lapsi oli jo tyttö ja nyt piti poika saada. Mutta en kuitenkaan sellainen ollut. Sitten kun kasvoin niin en saanut kasvattaa pitkää tukkaa, vaan aina leikattiin poikatukka. Muistan aina kampaajalla ne hirveät käynnit kun se kampaajatäti kysyi, että minkälaiseksi leikattiin, niin narsku sanoi siellä takana, että lyhyeksi! Pureskelin huulia, että itku ei olisi tullut, kun olisin niin kovasti halunnut kasvattaa pitkän tukan! Kampaaja ei uskaltanut sanoa mitään, näki kyllä että itkua pidättelin. Se varmaan sääli minua!
Mutta narskulle oli tärkeintä, että näytin edes vähän pojalta, että joku tuntematon olisi kadulla luullut, että sillä on poika!
Onnekseni narskuäiti lähti avioeron sattuessa omilleen ja jäätiin isän kanssa asumaan. Ja johan alkoi tukka nopeasti kasvaa. Muistan luokkakuvat, kun huomaa, miten tukka on joka vuosi aina vaan pidempi. Ja mulla olikin sen jälkeen tosi pitkään pitkät hiukset aina!

Että kaikkea sitä narskun takia joutuu kärsimään. Eikä tämä ole ainoo juttu...

Ei väärä sukupuoli vaan väärä horoskooppi. Olen skorpioni ja minun pitäisi olla ihan jotain muuta merkkiä. Ei minun pitänyt syntyä ollenkaan. Näin narsistiäitini on minulle useaan otteeseen sanonut. Olen tänään miettinyt, että mikä minussa 44 -vuotiaassa naisessa on vikana. Mikään ei äidilleni kelpaa. Sattumoisin googletin sanan narsisti ja alkoihan asiat rullaan paikalleen. Olen narsistin lapsi. Sen takia minä minusta ei ole ihmistä kasvanut. Ovat äitini kuuluisat sanat "tuosta sitä ei ihmistä tullut".

Viimeksi tänään hän käänsi kaiken päälaelleen puhelimessa. tunsin syyllisyyttä olemassaolostani ja kaiksesta, perheemme vakaumukseksta, väärästä automallista, siitä ettei meillä ole kesämökkiä. Mieheni on äijä jolla on hieman liian iso nenä. En ole tajunnut, että olen todella narsistin lapsi. Nyt päässäni pyörii kysymys olenko minäkin narsisti.

Mielenkiintoisia kaikkien kommentit ovat ihan kuin omasta elämästäni.

Luulisin että olen väärää sukupuolta. Tukka ajeltiin samoin suorastaan siiliksi kunnes kasvoin sen verran että pystyin panemaan vastaan. Minua luultiin aina pojaksi. Vaatteet olivat vähän kuin tuhkimotyyliä.

Esikoinenhan oli ollut prinsessa, muutti kotoa kun olin aika pieni. Myöhemmin on tullut mieleen että säästyin paljolta - jos olisin sattunut syntymään pojaksi, olisi ollut ehkä vaikeaa selvitä kohtuuterveenä. Sisaresta voi jotain päätellä, mikäolisi ollut kohtalo. Lisäksi kun olin kuopus, ja äiti halusi kostaa kun omassa perheesssään oli kuopusta kai hemmoteltu.

Aika myöhään tuo tuli oivallettua, vaikka molemmat vanhemmat, etenkin äiti, jumaloivat poikia.