KESKUSTELUFOORUMI

Hei,
en edes tiedä mitä kirjoittaisin.. tiedän vain, että olen aikalailla loppu.. Kuten tiedätte narsisti osaa imeä sinut henkisesti ja lopulta fyysisestikkin kuiviin. Kaksi viimeistä vuotta olen hokenut itselleni, että nyt riittää, minun ei ole pakko jaksaa tuollaista käyttäytymistä. Minä olen ihminen ja minulla on oikeus olla minä omine tunteineni ja haluineni. Kukaan ei omista minua ja sanele minulle mitä minä saan tehdä ja mitä en. Monet kerrat olen huutanut miehelleni, kun tavallinen puhe ei auta (eikä kyllä huutokaan), että haluan eron, meillä ei ole mitään syytä jatkaa. Mutta hänellä on joku kummallinen väsytystekniikka ja kaiken riitelyn pitää tapahtua yöllä.. Hänellä on myös riitojen loppuvaiheessa "spanielin ilme" naamalla " kyllä sä jaksat" "kyllä tämä tästä". Tiedän ettei mikään muutu. Mutta mistä ihmeestä saan voiman lähtemiseen? Miten saan tavarani mukaan talostamme? Se ei onnistu kovin salaa, koska hän on yrittäjä ja pitää minua silmällä todella tarkasti päivän mittaan. Onko teillä jollain ollut joku apuna eron/muuton hetkellä? En oikein haluaisi isääni sotkea asiaan vaikka tiedän, että hän olisi heti valmis. Minusta tuntuu etten pääse tästä yksin lähtemään, koska minua pelottaa hänen läpitunkeva musta katseensa, vaikkei hän ole väkivaltainen vielä ollutkaan.
Voisiko joku kertoa omista lähdön hetkistä/avuistaan?
Kiitos <3

hei!
Kun minulle tuli mitta täyteen ex-mieheni suhteen, pyysin ystävättäreni avuksi pakkaamaan tavaroitani. Pakkasimme päivällä, kun mies oli töissä. Rahtasin sitten autollani tavarat uuteen asuntooni. Hyvä, miehesi ei ole väkivaltainen. Älä välitä mustasta katseesta. Tee niin kuin itse haluat. Saat voimia lähtöön tiedostamalla sisäisesti, että on pakko lähteä oman hyvinvoinnin takia. Onnea matkaan!

Heippa ja voimia sinulle <3
Tiedän hyvin tuon tunteen,,,, nyt erosta 9 kuukautta ja vieläkin opettelua noista tunteista poi.
Minun ainoa ratkaisuni oli vihdoin puhua lapsilleni ( ovat jo aikuisia) vaikka se ei helppoa ollutkaan. Silloin sain apua heiltä, eli asunnon haussa että muutossa. Jos et isällesi pysty puhumaan , niin mieti onko joku muu, joka voisi auttaa. Ilman apua se monesti on vaikeaa.
Miten voi puhua narsistille , joka on aina oikeassa ja "ymmärtää" ,,," kyllä se siitä" tuttua puhetta...
Toivon sinulle voimia tempaista itsesi irti
Pidän peukkuja puolestasi,

Mulla lähdöstä vajaa kolme vuotta. Muistan katseet ja puheet ja syyllistämiset. Tää lähtö oli mulle toinen ekan kerran jälkeen mies sai manipuloitua takas muutamassa kuukaudessa. Ja sama paska alkoi heti uudestaan sit sainkin kerätä muutaman vuoden lisää voimia että jaksoin lähteä. Aina sain kuulla miten kaikki muuttuu ja että opit kyllä vielä rakastamaan että sisimmässä rakastat vielä jne. En uskaltanut yksin lähteä vaan kun mitta tuli täyteen niin isä ja veli oli tukena. Mukaan en pystynyt siinä kiireessä ottamaan kuin vaatteet. Ja loput tavarat tai osan sain luvan hakea asunnosta poliisin voimin. Kiireessä en myöskään tajunnut että kaikki paperit missä on mun tietoja pitää ottaa mukaan heti. Niinpä muutaman kuukauden kuluttua sainkin maksettavakseni exän mun piikkiin nostaman luoton. Joten kun lähdet ota ehdottomasti kaikki paperit mukaan. Ja kannattaa ottaa apuvoimia mukaan. Siinä vaiheessa kun on lähdössä on jo niin väsynyt että apu tulee tarpeen. Mulla oli kavereita ja sukulaiset tukena. Päätös lähteä on rankka mutta se on alku uudelle elämälle. Tsemppiä ja voimia