KESKUSTELUFOORUMI

Oon tässä viimeisen parin kuukauden aikana tullut siihen tulokseen että avopuolisoni on narsisti. Pahin piina alkoi viime vuoden lopulla sen jälkeen kun me mentiin kihloihin. Hän jaksoi lähes joka päivä sanoa että olen koeajalla. Ennenkuin muutimme yhteen tein selväksi että haluan että laskut sun muut paperihommat hoidetaan ajoissa ja tehdään budjetti ja pidetään siitä kiinni. Ensin tämä sopi, mutta yhteen kun muutettiin niin tämä ei sopinutkaan enää, "käytetään rahaa sitä mukaan kun sitä on" hän sanoi. Joka päivä pitäisi saada sipsiä, limsaa ja karkkeja, aina pitäisi olla tilaamassa uusia sähkötupakkajuttuja ja ties mitä kallista. Kun maksan laskuja niin hän hermostuu. Hän haluaisi kasvattaa suuret määrät kannabista, taikasieniä ja oopium unikoita, ja suuttuu kun en oo samaa mieltä. Hän suuttuu myös siitä kun en halua hankkia lapsia vielä moneen vuoteen. Haluan ensin opiskella tarpeeksi ja päästä takaisin kiinni työelämään. Hän makaa suuren osan ajasta sängyssä ja räplää puhelintaan, minkä hän heittää seinään tai vasaroi paskaksi jos netti tökkii. Seksiä harrastetaan aika harvoin, koska hän sanoo että sitä pitäisi harrastaa vain silloin kun hän sitä haluaa, ja siinä on aina vaan kyse siitä että hän saa hommansa hoidettua. Jos hoitelen itse itseni loppuun niin hänen egonsa kärsii. Hän kohtelee kissaani todella huonosti, ja kesäkuussa kuollutta kissaani hän jopa potkaisi muutaman kerran jos se oli esim kiivennyt pöydälle. Mä oon koko yhdessäoloajan käyny hänen puolestaan pankissa, koska hänellä ei ole henkkareita, nettipankkitunnuksia eikä pankkikorttia, mutta hän ei suostu auttamaan mua jos pyydän apua. Jos laitan jonkun hänen tavaran väärään paikkaan niin hän haukkuu mut pystyyn ja huutaa, ja jos alan itkemään niin hän vaan huutaa lisää ja uhkaa lähteä pois. Keväällä kävin ostamassa multaa, kun hän oli sitä hokenut monta viikkoa ja lopputulos oli se että hän jätti mut, mutta jostain kumman syystä hän ilmestyi oven taakse pari päivää myöhemmin. Sen jälkeen hän on uhannut jättää mut kolme kertaa, viimeksi sanoin että muuta pois, mutta eipä se sitä ottanu vakavissaan. En muka pärjää ilman häntä. Aina muka mun syy jos on tiskiä kauhea läjä tai roskia pöydillä, vaikka hän on mielestään liian tärkeä tekemään kotitöitä. Viimeiset pari viikkoa en oo muuta miettinytkään kuin eroamista, mutta tää on mun koti niin en voi lähteä ja en tiedä miten ihmeessä mä pääsen tosta eroon. Meinasin heti juhannuksen jälkeen pistää poikki, mutta hän oli kutsunut veljensä asumaan tänne siihen asti että se saa oman asunnon. Isoveljensä kertoi että hän on aina ollut tuollainen, välillä oikein mukava ja välillä ihan helvetin kiukkuinen. Joskus hyvää oloa kestää viikko, joskus vain tunti ja sitten se taas alkaa. Petin häntä juhannuksena, sillä tiedolla pääsisin varmaan hänestä eroon, mutta kerran aikaisemmin meinasin menettää henkeni kun pistin välit poikki erään narsistin kanssa, joten hieman pelottaa.

Piti vielä lisätä pari juttua. Välillä hän pitää mykkäkoulua, voi olla ettei edes viikkoon suostu olemaan samassa huoneessa mun kanssa, ruoka ei kelpaa vaan syö leipää ja sipsiä, joskus ei edes suostu katsomaan päin jos on ilmaissu että oon liian vaikea ihminen, jos esim oon pahoittanu mieleni haukkumisesta. Tärkeitä papereita ei voi ikinä säilyttää siististi yhdessä paikassa järjestyksessä, vaan ne pitää pelmuuttaa pitkin taloa ja sit on mun syy jos jotain paperia ei löydy. Kaupassa huusi ja haukkui mut pystyyn kun halusin rauhassa valita pyykinpesuaineen, hänen mielestä olisi pitänyt ostaa halvinta että jäisi enemmän rahaa herkkuihin, vaikka ennen kauppareissua sanoin että en osta muuta kuin tiskiaineen ja pyykinpesuaineen, ja tästä seurasi taas monen päivän mykkäkoulu. Kerran kirjoitin ylös tunteeni hänen luettavaksi ja sen jälkeen hän haukkui mut äidilleni. Pari viikkoa sitten hän lähti muka sairasta äitiään tapaamaan, mutta menikin vaan kaverinsa luokse vetämään pään sekaisin, ja minun piti perua etukäteen sovittu mökkireissu parhaan kaverini (ketä näen vain muutaman kerran vuodessa) vanhempien mökille, koska rahat meni miehen reissuun. Kesällä kun lähden telttailemaan hän suuttuu jos mua ei saa joka päivä kiinni ja ennen reissuani en saa seksiä moneen viikkoon.

Sanoin sille perjantaina että haluan että se häipyy täältä. Huutoahan siitä seurasi ja hieman uhkaili ympäripyöreästi. "jos et tee niinku mä sanon niin sit mä suutun oikeasti". Kerroin vanhemmilleni asiasta myös, ja ne seisoo mun takana. Haen maanantaina asuntohakemuksen sille ja kuskaan sen vaikka ite takas että pääsen siitä oikeesti eroon jossain vaiheessa.